Adressi Suomen susikannan elvyttämiseksi sekä säilyttämiseksi.

Mikael Karvajalka
Wien

/ #130

01.11.2007 10:08

Totta. Laumasta valikointi on verenhimoisellekin metsästäjälle sula mahdottomuus, ellei "häirikköyksilöä" ole merkattu millään tavalla. Ja tätähän tuskin kukaan on ehdottelemassakaan, jätetään se spary-maali ihan muille petoeläimille. Eliminointi koskisikin lähinnä verrattaen tiheän asutuksen havaittuja susia. Harva-asutusalueella kun voi aivan oikeistonkin oikeasti susi kävellä "vahingossa" pihapiiristä, sillä susi ei todellakaan luonnostaan pelkää ihmistä. Ilman minkäänlaista ihmiskontaktia elänyt susilauma voi aivan hyvin hiipiä takapihan poikki hiljaisen ja pimeän talon tapauksessa.
Tässä metodissa on tosiaan hienoinen aukko, joka antaa ehkä liian vapaat kädet liipasinherkille susifoobikoille. Esim. taajama-alueelle eksynyt susi tulisi käytännön mukaan ampua välittömästi. Ihan ymmärrettävä idea, sillä ihmisasutuksen keskelle eksynyt susi palaa paikalle varmasti. Toinen asia onkin kuinka ihmisasutuksen tiheys Suomessa määriteltäisiin ja kuka tuhoamisoperaatiot organisoivat.
Kanadan mallin mukaan kun talon omistaja saa ampua nämä roskapönttökarhut ja -sudet ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Sen verran äskeistä kyseenalaistan, että susilaumassa on alfa-pari, mutta laumassa on aina nuorempia susia jotka tavoittelevat(ei edelleenkään inhimillistämistä, vaan nämä nuoret sudet aika ajoin yrittävät alistaa joko naaraan tai uroksen) alfa-roolia lisääntymisessä. Suurimmassa osassa eksyneiden citysusien tapauksista kyseessä onkin laumasta ulosajettu nuorehko susi, joka on hävinnyt alfaroolitaistelun voittajan mielestä liian niukasti. Juuri siitä syystä sudet voivatkin muodostaa kätevästi uusia laumoja, kun yksinäinen, nuori ja etenkin vahva uros löytää samankaltaisen, laumasta ulosheitetyn nuoren naaraan.

Sen verran olen kyllä maanviljelijöidenkin puolella, että vaikka susilauma(joka on tottunut vaanimaan pellon lähistöllä) ajetaankin ns. pehmeillä keinoilla pois, ei se ole vasta kuin puoli voittoa. On kuitenkin lukuisia tapauksia mm. karhuista, jotka mehiläistarhojen yhteydessä ovat tottuneet suuriinkin sähköiskuihin ja näitä karhuja lupametsästyksellä ensisijaisesti yritetään kaataa, sillä karhun käytöksessä on tapahtunut merkittävä muutos. Tämä muutos lisää riskiä, jonka karhu aiheuttaisi tulevaisuudessa, etenkin pentueen myötä, jolloin ruoansaanti on turvattava mahdollisimman helposti. Sama koskee susiakin, sillä jos kokonaisen lauman metsästysvietti suuntautuu kotieläimiin, niin paukku- ja sähkölangat ovat vain hidaste, johon tottumisen jälkeen turhautunut farmari kyllä ampuu päin susia. Kyllä ihmisten turhautumisen minäkin ymmärrän, pelko onkin sitten jotain muuta.