VETOOMUS JYRKI KATAISEN EROTTAMISESTA

Lähihistorian tutkimus:
Suomalainen EU-vaalipetos tiivistettynä "A-nelosella"
Vaalipetoksen ydin: Kansanäänestyslaki

Kansanäänestyksessä ei ollut kysymys vain kansalaisen "mustatuntuu" -mielipiteestä. Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee: "Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?"

- Mikä oli neuvoteltu sopimus?

Jos kolme merkittävää sanaa ”neuvotellun sopimuksen mukaisesti” puuttuisivat EU-kansanäänestyslaista, ei mitään olisi enää tehtävissä.
Kaksi huijausta

Selvitykseni asiat koskevat jokaista kansalaista. Liitteillä näytän toteen, että EU-sopimuksen hyväksymiseen liittyy kaksi huijausta:

1. Tekaistu EMU-varauma

2. Maatalousartiklojen vaiettu oikeudellisuus.

Presidentit Koivisto ja Ahtisaari sekä keskeiset ministerit tiesivät, mikä oli neuvoteltu sopimus, koska sen tiesi myös keskeinen EY-/EU-neuvottelija Antti Kuosmanenkin, joka joutui vetämään pois myynnistä paljastavan kirjansa ”Suomen tie EU:n jäseneksi”, Ultima Thule, Oulu 1999.

Petoksesta vastaa ensisijaisesti presidentti Mauno Koivisto, joka alkuperäisen Hallitusmuodon 33 §:n mukaan sananmukaisesti määräsi Suomen ulkopolitiikasta.

Liitteet A-neloselle:
Liite 1:
UM:n SALAINEN EMU-PÖYTÄKIRJA 16/93

Tämä raportti kertoo Suomen salaisesta EMU-/euro-päätöksenteosta.
Olen salaisen EMU-pöytäkirjan asianosainen.

Raportti on liite laajempaan nettiraporttiin, linkki: "Suomalainen vaalipetos – Salaten ja valehdellen EU:hun"

Asia on tämän päivän Espanjan pankkien pelastamistilanteessa ja yleensäkin eurotaloustilanteessa ajankohtainen.

Kaikkien Länsi-Euroopan maiden pankkien luottoriskit euro-ongelmamaihin eli Irlantiin, Kreikkaan, Portugaliin, Espanjaan ja Italiaan ovat yhteensä 2254,2 miljardia dollaria. Pelkästään Saksan pankkien luottoriskit ovat 548 miljardia dollaria!
Lähde: Taloussanomat 19.1.2011: Vaikea myöntää, nyt pelastetaan pankkeja, osoite:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/01/19/vaikea-myontaa--nyt-pelastetaan-pankkeja/2011779/12

Suomen ei tarvitse lähteä pelastamaan muiden maiden talouksia ja pankkeja.

PERUSTELUT:

1. EU-VAALIPETOS

Kansanäänestyksessä ei ollut kysymys vain kansalaisen "mustatuntuu" -mielipiteestä. Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee:

"Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?"

- Mikä oli neuvoteltu sopimus?

Jos kolme merkittävää sanaa ”neuvotellun sopimuksen mukaisesti ” puuttuisivat EU-kansanäänestyslaista, ei mitään olisi enää tehtävissä.

2. SALAINEN EMU-VARAUMA

Ulkoministeriön salaiseen pöytäkirjaan kirjoitetut EMU-päätös ja tekaistu EMU-varauma ovat ulkopolitiikasta määränneen presidentti Koiviston johdolla tehty petos.

EMU-varuma tekaistiin, koska eduskunnasta ei olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä löytynyt Hallitusmuotoon (HM 72§) kirjoitetun Suomen markan hävittämiseksi tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä.

Merkittävää on, että Korkein Hallinto-oikeus ryhtyi suojelemaan maanpetokselliseen toimintaan ryhtynyttä korkeata valtiojohtoa koventaen Ulkoministeriön salassapitoargumentteja.

Salaisen EMU-pöytäkirjan salaamisen merkittävimmät asianosaiset ovat:

1. EMU-kokouksen aikaan (20.12.1993) Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto ja Ulkoministeriön valtiosihteeri Martti Ahtisaari.

2. EMU-kokouspöytäkirjan salaamisen aikaan (tammikuussa 2000) Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen ja Ulkoministeri Tarja Halonen.

3. PRESIDENTTI MÄÄRÄSI ULKOPOLITIIKASTA

HM 33 § kuului:

”Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.
Kaikki tiedonannot ulkovalloille tai Suomen lähettiläille ulkomailla ovat toimitettavat sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat.”
(Lähde: Suomen Laki II 1990)

SORSA LUONNEHTI KOIVISTOA: - KAUKOPARTIOMIES!

Kalevi Sorsa luonnehti Mauno Koivistoa kirjassaan Muistikuvia, mielikuvia, Otava 1995, seuraavasti:

”Kaukopartiomiehenä minä häntä ennen kaikkea pidän: hän tähtää kauas, ei paljon hiisku tavoitteistaan, iskee rajusti, häipyy ja peittää jälkensä.”

Presidenttinä ollessaan Mauno Koivisto toimi ulkopolitiikkaan liittyneen Suomen EU-päätöksenteon määrääjänä/johtajana Hallitusmuodon (HM) 33 §:n alkuperäisen tekstimuodon antamin valtuuksin.

On aivan selvää, ettei Koivisto sallinut kenenkään toimivan reviirillään tietämättään. Koivisto piti ohjakset tiukasti käsissään ja tiesi tarkalleen, miten Suomen EU-päätöksenteko on tehtävä.

Tämän päivän Suomen taloustilanne on seurausta presidentti Mauno Koiviston harjoittamasta toiminnasta, joka ei kestä päivänvaloa: markasta luopumiseen liittyvä salainen päätöksenteko.

RUOTSIN EMU-VARAUMA

Miksi Ruotsi sai pitää kruununsa? Ruotsilla oli EMU-varauma, vai oliko?

Suomella oli EMU-varauma, mutta vain harhautustarkoitusta varten tekaistu.

Tämä raporttini keskittyy UM:n salaiseen EMU-varaumapöytäkirjaan 16/93 20.12.1993, joka on avain Suomen taloustilanteen, lisävelanoton ja kansalaisten hyvinvoinnin ratkaisemiseksi.

MAASTRICHT-AIHEET

EU-ministeriryhmän EMU-kokouksen 20.12.1993, pöytäkirjan 16/93, mukaan Suomi ilmoitti, että Maastricht-aiheiden neuvotteluluvut (yhteinen raha, puolustus ja perustuslaki) voidaan sulkea. Neuvottelulukujen sulkeminen tarkoittaa, että neuvottelut voidaan päättää.

Ministeriryhmä hyväksyi euroon siirtymisen etukäteen, eduskunnan sivuuttaen, koska Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Suomen markasta luopumiseksi ei olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä löytynyt perustuslain muuttamiseen tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä. Pääministeri Ahon johdolla kokousta pitänyt ministeriryhmä turvautui EMU-varaumakikkailuun ja toivoi, ettei asia koskaan paljastu.

Kysymys median hoidettavaksi:

ONKO EDUSKUNTAA HARHAUTETTU?

SATAKUNNAN KANSAN UUTINEN

Satakunnan Kansan (10.5.2001) Helsingin toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: - Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Kysymyksen tekeminen ”Onko eduskuntaa harhautettu?” ei pitäisi olla medialle vaikeata, sillä Juha Korkeaoja on tunnustanut, ettei markan hävittämiseksi ele olemassa lakia.

KORKEAOJAN TUNNUSTUS

Juha Korkeaoja on SataSeutu-lehdelle 25.10.2001 antamassaan haastattelussa kertonut, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.

Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”
Lukekaapa.

Sen verran noloksi juhlakokouksen uutisointi eurosta meni, että Korkeaoja pyysi SataSeutu-lehdeltä audienssia ja antoi haastattelun, jossa kertoi totuuden. Sitaatti:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

SUOMEN EMU-VARAUMA

Eduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun pääministeri Esko Aho vastasi hallituksensa nimissä Vasemmistoliiton (Claes Andersonin) EU-välikysymykseen. Pääministeri Aho nimittäin ilmoitti eduskunnalle mm:
"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”

Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin. Missä neuvotteluissa ja milloin EMU-varauma oli ollut esillä? Turkulainen Viljo Vuoristo ja muutama muu henkilö etsi vastausta kysymykseen.

Pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteisen lausuman.

SALAISEN PÖYTÄKIRJAN AVAINHENKILÖT

VINKKI PÖYTÄKIRJAAN

Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa” , Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä. Vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta muutaman viikon ajan, kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999.

Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen (Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä) ei tiennyt, kuinka aran asian pöytäkirja sisälsi.
Yksi kopio julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta meni turkulaiselle Viljo Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi kopio oli mennyt alajärveläiselle maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan. Niinpä Päivi Luostarinen lähetti 20.1.2000 eduskuntaan kokouksen ministerinimilistan sähköpostitse otsikolla "EMU-päätös". Vistbacka kiinnostui asiasta nähtyään viestin tulosteen ja pyysi koko pöytäkirjaa nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.
Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa sitä, jonka hän oli saanut.
Vuoristo pyysi 26.1.2000 pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Pöytäkirjan salaamisen vaiheista tuonnempana.

KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen. Kokouspöytäkirjeen salaista liitemuistiota 1075 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Jaakko Laajava ja Pekka Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"

Muistion 1075 perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"

UM:N SALASSAPITOPÄÄTÖS

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat 26.1.2000 Viljo Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.
Ks. UM:n salaamispäätös:

Tekivätkö Nummela ja Favorin salaamispäätöksen keskenään?
Informoivatko Nummela ja Favorin salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta, ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?

UM:N LAUSUNTO KHO:LLE

Viljo Vuoristo valitti salassapidosta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolle Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat 15.2.2000 KHO:lle mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5:
”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”

Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että pöytäkirjan ohessa oleva UM:n muistio nro 1075 19.12.1993 on salainen.

Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes tiedetty kysyä?
Ks. UM:n lausunto KHO:lle:

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti:
Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi".
Kohta 4, alkoholimonopoli:
"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa."
Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."

Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:

1. Pöytäkirjan 6§:ään on kirjoitettu: "Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."

Merkittävää on, että ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa käyttäen markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.

2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus, jolla neuvotteluissa olleet maat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen (7 §).

3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin (8 §).
Kaikki kolme merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta. EMU-päätöksenteko kikkailtiin eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon ulkopuolelle.
Muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: ”Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”
Liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää. - Lisättiinkö muistio salassapidossa verukkeeksi, jotta todella voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä? Sitä kysyttäköön Murtolta ja Favorinilta.
Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla, millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.

PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA

Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin tehty kansallista harhautustarkoitusta varten.
Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu: "Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”
Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:
”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”

Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti. Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in accordance with the provisions of the Treaty... " eivät olleetkaan Suomen EMU-varauma, vaan suomennettuna Suomen antama lupaus yhteiseen rahaan siirtymisestä. ”perustamissopimuksen mukaisesti". Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”määräaikana” eli eräpäivänä, liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä, viimeistään 31.12.1994.
Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt. Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen. ”Perustamissopimuksen mukaisesti” tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen mukaisesti.

KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja. KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken”.

KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa .
Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.
KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa ankarammiksi.
Murto ja Favorin olivat lähettäneet KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa myös pöytäkirjan ja muistion.
Ks. KHO:n päätös:

TARKISTUSPYYNTÖ

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa salaamisen. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa.

UM:n VASTAUS

Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11.2000 ilmoituksen HELD-364-49, että asiakirjat ovat KHO:n päätöksen mukaan salassa pidettäviä.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Silloinen puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.
Ks. Aittoniemen kysymys:

MINISTERI TUOMIOJAN VASTAUS

Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.
Ks. ministerin vastaus:

Voiko ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän ratkaisun?
Onko Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen tapahtunut jotakin sellaista, johon vedoten pöytäkirja yllättäen voitaisiin julkistaa? Julkistamisen syynä tietenkin voisi olla vain kiusallisen salaamisen lopettaminen. Suomihan teki EU-liittymisasiakirjaan peräti yhden oman julistuksen - avoimuudesta.
- Käyttikö ulkoministeri Erkki Tuomioja ministerin vastauksessaan toimivaltaa, joka ulkoministeri Tarja Halosella olisi salaamispäätöstä 26.1.2000 tehtäessä ollut?

SATAKUNNAN KANSAN UUTINEN

Tuomioja sekaantui asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien toimittajan Maarit Raunion kysymyksiin.

Satakunnan Kansassa 10.5. ja toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.
Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen salaamista/julkistamista oli useammankin kerran tarkasteltu.
Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta: -Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?
Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen: - Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?
Tuomioja vastasi: - No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.
Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: - Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Tämä kysymys on salaisen pöytäkirjan olennaisin kysymys. Tuomiojan kommentointeja analysoitaessa näyttäisi, ettei tämä asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään, että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:
- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000
- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun 17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että EU-neuvottelujen aikana käytyjen ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.12.1993 pöytäkirjoista liitteineen oli jo 6.5.1999 olemassa epäämispäätös HELD364-7, johon UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet tekstin:
”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) 1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”

OIKEUSKANSLERIN VIRASTO

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on lähetetty sotilasvalanmukaisena 10.7.2000 päivättynä ilmoituksena oikeuskanslerin arkistoon. Tallennenumero on Dnro 726/1/00. Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnan syksyllä 1994 saamaan valheelliseen EMU-selontekoon.

APULAISOIKEUSKANSLERIN VASTAUS

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi 24.8.2000 päivätyllä vastauksellaan Dnro 726/1/00 ”…ulkoministeriössä laaditun EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12. 1993 pöytäkirjan 22.12.1993 nro 16/93 ote ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu.
Tuolloin Pasanen oli vastannut mm. ”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”
Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski kantelua, jossa pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä
uusi asia; salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 yhteyden tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan.
Esittelijä Hiekkataipale ei vastausta luonnostellessaan huomannut kysyttyjen asioiden oleellista eroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa. Hiekkataipale halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan kuopan Pasasen ja itsensä alle.

Oikeuskanslerin ensisijainen tehtävä on presidentin ja hallituksen toimien perustuslainmukaisuuden valvominen.

KYSYMYS: - MIKÄ LAKI?

Minkä Suomen hallituksen antaman lakiesityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti luovuttaa Suomen valtion itsenäisen valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Suomen markka) ja päätösvallan EU-jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?
Mikä on kyseisen lain tallennenumero ja päiväys?

ESKO AHON TUNNUSTUS

Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999, jolloin EMU-pöytäkirjaote pääsi luiskahtamaan UM:n arkistosta. Aho sai noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen kyseisestä pöytäkirjasta. Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni: ”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”
Aho vastasi : "Se on markka."
Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja, jotka Radio-Tuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi "Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen. RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi radion kuuntelijoille: "... ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, ... EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin liittyvänä kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi".

Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä (2.12.1999) väliotsikolla ”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”: ”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”

Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999 "Yläoikeassa", että Aho on joutunut "perustuslakikikkailulla" selittelemään Suomen viemistä Emuun.

Ryti-salin tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kirjoittaa päiväkirjaansa ”Kolme kierrosta” Ryti-salin tapahtuman. Mainittakoon, että Risto Ryti-sali on Huittisten ylpeydenaihe, komea Koulutus- ja kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla. Seuraavana päivänä (2.12.1999) Aho kertoo presidentinvaalipäiväkirjassaan: ”Olin umpiväsynyt.”
EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n) Esko Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA

PeVL 14/1994 vp:n teksti kuluu: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toimi kansanedustaja Sauli Niinistö. Tekaistun EMU-varauman asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin yllä siteeratun lausunnon toisen virkkeen teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislain yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Edellä olevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon on liitetty kansanedustaja Ensio Laineen eriävä mielipide, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia: "Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."

OIKEUSMINISTERI NIINISTÖ

Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollut perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla ”Tiedonanto on luonteva tapa”: ”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”

Niinpä eduskunta historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. eikä lakiesityksestä. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.

OIKEUSKANSLERI

Oikeuskansleri ei valvonut hallituksen toimia eli tapaa, jolla siirryttiin euroon ja Suomen markka hävitettiin. Tätä menettelyä koskevaan kanteluun oikeuskansleri vastasi vastauksessaan drno 226/1/97: ”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”

PERTTI SALOLAINEN

Pertti Salolainen kertoi Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) markasta luopumisesta:

" Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu...

Entä nyt? Kriitikot ovat väittäneet, ettei silloin tiedetty mihin oltiin menossa. Jäsenyysneuvottelujen yhteydessä ei juuri painotettu yhteistä valuuttaa, puhumattakaan unionin perustuslaista.

-On totta, ettei silloin tiedetty, kuinka pitkälle integraatio tulee etenemään. Mutta tiedettiin, että integraatio syvenee. Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen, Salolainen uskoo.

Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansanäänestykseen, vaan siitä päätti eduskunta. Salolainen ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että näitä asioita olisi pyritty kansalta salaamaan."

Huom! Salolainen oli mukana ministeriryhmän EMU-kokouksessa, jonka pöytäkirja julistettiin salaiseksi!

Kommentit Salolaisen haastatteluun: Ketkä me? Salolainen sanoi: ”olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen”.

EY-/EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana toimineen Pertti Salolaisen on EMU-varaumakokouksessa mukana olleena tunnustettava se, että EMU-päätöksentekoon liittyy kansalta salattuja pöytäkirjoja.

ONKO EDUSKUNTAA HARHAUTETTU?

Satakunnan Kansan (10.5.2001) Helsingin toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: - Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Kysymyksen tekeminen; Onko eduskuntaa harhautettu? pitäisi olla medialle helppoa, sillä Juha Korkeaoja on tunnustanut, ettei markan hävittämiseksi ele olemassa lakia.

KORKEAOJAN TUNNUSTUS

Juha Korkeaoja on SataSeutu-lehdelle 25.10.2001 antamassaan haastattelussa kertonut, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.

Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”
Lukekaapa.

Sen verran noloksi juhlakokouksen uutisointi eurosta meni, että Korkeaoja pyysi SataSeutu-lehdeltä audienssia ja antoi haastattelun, jossa kertoi totuuden. Sitaatti:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

TUIJA BRAX

Tuija Brax ei tiennyt salaisesta EMU-varaumasta, mutta ihmetteli silti epädemokraattista EMU-päätöksentekoa Lallin (14.5.1997, sivu 7) haastattelussa:
Tuija Brax: Emusta päätettävä kestävällä tavalla

Emu-päätöksentekoprosessin on Vihreän liiton puheenjohtajan Tuija Braxin mukaan kestettävä myös tulevien vuosien ja vuosikymmenten kriittiset katseet. Siksi on hänen mielestään kyseenalaista perustella yksinkertaisen enemmistön riittävyyttä vain väitteellä siitä, että Suomi on jo EU-jäsenyydessä sitoutunut myös Emun jäsenyyteen. Brax sanoo toivovansa sydämestään, että kymmenen vuoden päästä emme joudu pohtimaan jäsenyyspäätöstä perustuslaillisena kiistana.”

Vähän enemmän on mennyt kuin kymmenen vuotta, mutta Braxin aavistus käy toteen.
Euron vakaussopimusta ei ollut tarkoituskaan noudattaa. Suomen EU-liittymislaki HE 135-94 puolestaan kertoo sivuilla 49-52 (alempana), että Maastrichtin sopimuksen mukaan Irlantia, Portugalia, Espanjaa ja Kreikkaa autetaan saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot. Auttamiseen pyrittiin sitouttamaan Euroopan rahalaitokset. Niinpä Erkki Liikanen osasi asettaa oikean kysymyksen, josta seuraavassa. ">

EURON VAKAUSSOPIMUS

Ei ollut tarkoituskaan noudattaa euron vakaussopimusta!
Erkki Liikasen Brysselin päiväkirja:

"Keskiviikko 19.2.1992.
Lounas komission rahapolitiikasta vastaavan osastopäällikkö Jean-Francois Ponsin kanssa. Suomen devalvaatioon liittynyt ensireaktio on jäänyt taakse.
Kysyin, kuinka on ylipäätään mahdollista, että enemmistö voi täyttää talous- ja rahaunionin ratkaisevaan vaiheeseen liittyvät ehdot. Pons vastasi, ettei näin varmasti käykään. Komissiolle kuitenkin riittää, että kehityksen suunta on oikea ja että sitä tukee uskottava talousohjelma."

EY-LIITTYMISLAKI HE 135 – 1994:

Suomen EU-liittymislaista HE-135 vp 1994 löytyy sivuilta 48-52 kuntauudistuksen taustalla oleva Alue- ja rakennepolitiikka. Sivulla 49 on mielenkiintoista tekstiä. Vasemmalla palstalla kerrotaan aluepolitiikan historiasta;
”Yhteisen aluepolitiikan tarve nousi esille 1970-luvun puolivälissä yhteisön ensimmäisen laajentumisen seurauksena. Varsinkin Irlannin liittyminen yhteisöön…”

Sivun 49 oikeassa palstassa lukee:
”Yhteenkuuluvuuden merkitystä korostettiin entisestään Maastrichtin sopimuksessa. Perusteena mainittiin nyt lähinnä suunnitellun talous- ja rahaliiton aiheuttamat kehityspaineet yhteisön heikoimmilla alueilla. Rakennerahastojen toiminnan ja voimavarojen vahvistamisen lisäksi päätettiin perustaa erityinen koheesiorahasto auttamaan yhteisön heikoimmin kehittyneitä maita Espanjaa, Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot.”

Euro-kriisimaiden auttaminen siis kuuluu edelleenkin EU:n aluepolitiikkaan.

Skannaus em. sivuilta:

Lue teksti näiden (yllä ja alla olevien) sivujen taitteesta…, EY:n rahalaitosten sitouttamisesta.

Lähde:

HE 135 vp – 1994
Nide I

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ISSN 0783-9820
PAINATUSKESKUS OY, HELSINKI 1994

Lähde myös: Laki 1540/1994

KOLIKOTKIN TODISTEENA PETOKSESTA

Euro-ajalta löytyy todisteena vuonna 1999 lyötyjä suomalaistunnuksilla varustettuja kolikoita. Laittomuudesta jäi Suomen Lakiin (1999) todisteeksi hallitusmuodon 72§:ään kirjoitettu teksti: ”Suomen on rahayksikkö markka”. Tämän Esko Aho joutui tunnustamaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999.

Tämän raportin sekä Tuomiojan ja Korkeaojan haastattelujen kiteyttämät kysymykset:
-Onko eduskuntaa harhautettu UM:n salaiseen pöytäkirjaan tekaistulla EMU-varaumalla?
-Onko eduskunnan enemmistöä olemassa silloin, jos eduskunta ei ole edes saanut lakiesitystä?
-Onko demokratiaa, että julkisen hallinnon asiakirjoja salataan.

Mainittakoon vielä, että EY-/EU-ministeriryhmän kokouksien muita pöytäkirjoja ei ole julistettu salaisiksi.

Kokemäellä 26.6.2012 Jorma Jaakkola

Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
jorjaa(a)suomi24.fi

Liite 2:
Liittymisasiakirja

EU-liittymisasiakirjan (ns. Korfun sopimus) sisällysluettelo, josta selviää, että maatalousartiklat 141 ja 142 ovat vain siirtymäkauden tukia.

Antti Kuosmanen paljasti asian sivulla. 123; luku ”21.30 EU alkaa vesittää”:

”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.”

Katso otsikko "Neljäs osa Siirtymätoimenpiteet", jonka alla kaikki artiklat (138-144) ovat lueteltuina sivunumero 46:n edessä.

Huom!
Yllä olevasta liitteestä eli Liittymisasiakirjasta on sähköpostitse tiedotettu ministeri Anttilalle ja MTK-puheenjohtajistolle jo 25.7.2007.
Nauttivatko he viljelijöiden luottamusta, jos eivät puutu esille nostamiini tosiasioihin?
Katso tämä viesti.
Liite 3:
Taustaraportti

Linkki nettikirjaan: "Suomalainen vaalipetos – Salaten ja valehdellen EU:hun"

Analyysi
Kriisimaat ovat lamassa ja muukin Eurooppa uupuu uuteen taantumaan. Ongelmat ovat osin omatekoisia, sillä ennenaikaiset vyönkiristykset ovat heikentäneet muutenkin huteraa taloutta. Nyt osa talouspäättäjistä myöntää, että "talouden löylykisa" ei sittenkään vahvista vaan päinvastoin heikentää taloutta.

Lisää suosikkeihin
Kommentoi
Lähetä
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)
Facebook
Twitter
Jan Hurri
14.10.2012 06:15
186

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde on ensimmäinen eturivin talouspäättäjä, joka on julkisesti epäillyt talouden vyönkiristysten mielekkyyttä.
Analyysi


Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Lagarde esitti arvostelunsa IMF:n vuosikokouksessa torstaina Tokiossa. Arvostelu oli toki hienovaraista, mutta viesti oli varsin selkeä ja osui lisäksi maaliin – ja herätti varsinkin Saksan ja EU:n komission talouspolitiikan johdossa närkästystä.
Tilaa Taloussanomat+

Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat+:aa maksutta kahden viikon ajan!

Ainakin Saksan talousministeri Wolfgang Schäuble ja EU:n talouskomissaari Olli Rehn ovat jo ilmaisseet närkästyksensä ja erimieliset epäilynsä, kuten talouslehti Financial Times kertoi perjantaina.

Lagarde kyseenalaisti etenkin EU-maiden harjoittaman tiukan talouspolitiikan perusteet ja suositteli vyönkiristysten höllentämistä siihen asti, kunnes talous vahvistuisi ja paremmin kestäisi vyönkiristyksiä.

Talous on IMF:n uusien tulkintojen mukaan vuosien 2007–2009 finanssi- ja talouskriisien jäljiltä edelleen niin heikko, että alulle pannut vyönkiristykset vain heikentävät sitä lisää.

Moni markkinatoimija ja -ekonomisti on epäillyt talouspolitiikan mielekkyyttä siitä lähtien, kun EU:n komissio ryhtyi palauttamaan "talouskuria" ja "vahvistamaan" taloutta vyönkiristyksillä.

Taloussanomat on aiemmin luonnehtinut ennenaikaisia vyönkiristyksiä talouden löylykisaksi, joka heikentää eikä suinkaan vahvista osanottajia ja voi lopulta vaarantaa kaikkien kisaan osallistuvien löylyttäjien terveyden.

Nyt IMF vahvistaa, että tämä talouden löylykisa on ehkä sittenkin vikatikki.

Ei talousoikku vaan
mammuttimunaus

Kaikista maailman talousmahdeista juuri EU ja sen suurista jäsenmaista varsinkin Saksa ja Britannia ovat päättäväisimmin ja määrätietoisimmin vaatineet ja panneet toteen julkisen talouden "kurinpalautusta".

Ne ovat pyrkineet itse ja vaatineet muiltakin julkisen talouden alijäämien ja velkaisuuden supistamista riuskoin menoleikkauksin ja veronkorotuksin. Erityisen ankaria vyönkiristyksiä ovat joutuneet toteuttamaan euroalueen kriisimaat.

Toki aivan samoja vyönkiristysvaatimuksia on aiemmin esittänyt myös IMF, joten nyt se myöntää itsekin erehtyneensä eikä pelkästään arvostele muita.

IMF:n Lagarde perustaa epäilynsä taloustilastoihin ja -tutkimukseen, jota löytyy tuoreeltaan IMF:n viime viikolla julkaisemista maailmantalouden World Economic Outlook -neljännesvuosikatsauksesta ja julkisen talouden Fiscal Monitor -katsauksesta.

Katsaukset osoittavat nyt ensi kerran "virallisesti", että talouden vyönkiristykset ovat selvästi heikentäneet taloutta ja monin paikoin kääntyneet jopa tarkoitustaan vastaan pahentaen julkisen talouden tasapaino-ongelmia.

Tämä vihjaa, että euroalueen kriisimaiden painuminen yhä syvempään lamaan, muun Euroopan uupuminen uuteen taantumaan ja koko maailmantalouden tuntuva heikkeneminen eivät ole kohtalon oikku vaan talouspäättäjien mammuttimunaus.

Talous liian heikko
vyönkiristyksiin

Komission ja suurten EU-maiden vaatimien talouden vyönkiristysten alkuperäinen tarkoitus oli estää julkisen talouden alijäämiä ja velkamääriä kasvamasta liiaksi ja kohentaa talouden tasapainoa painamalla alijäämät ja velat laskuun.

Talouden "kurinpitotoimien" tarkoitus ja tavoitteet ovat olleet epäilemättä vilpittömiä ja kaikin puolin hyviä – mutta ne ovat olleet myös toivottomia tai suorastaan mahdottomia. Nyt tämä alkaa näkyä taloustilastoissa.

Talouskasvu hidastuu kautta EU-maiden, ja talouden ammattiennustajat ovat syksyn mittaan korjanneet ennusteitaan yhä vaisummiksi. Yksi tärkeä syy ennusteiden korjauksiin entistä vaisummiksi ovat julkisen talouden vyönkiristykset.

Vahvimmissa euromaissa talous voi juuri ja juuri välttää taantuman, mutta keskimäärin eurotalous voi jo nyt olla taantumassa ja kriisimaat lamassa.

Tällaisissa oloissa julkisen talouden vyönkiristykset eivät hevin tuota toivottuja tuloksia. Tavoitteet päinvastoin karkaavat, kun alijäämien ja velkaisuuden supistamiseksi toteutetut toimet supistavat taloutta enemmän kuin alijäämiä tai velkoja.

Näin alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut ja absoluuttisetkin vaje- ja velkamäärät kasvavat eivätkä suinkaan supistu niin kuin oli tarkoitus.

Ei kannanotto
vaan tosiseikka

Julkisen talouden vyönkiristyksiä on mahdollista vaatia tai vastustaa aatteellisin tai moraalisin perustein kaiketi tarvittaessa vaikka talouden tosiasioista piittaamatta.

Mutta talouspolitiikan toimia ja niiden tuloksia on mahdollista tarkastella myös kansantalouden tilinpidon ja laskennon keinoin ottamatta minkäänlaista kantaa talouspolitiikan aatteisiin tai värisävyihin.

Tällaisella viileällä tarkastelutavalla ilmenee esimerkiksi seuraava seikka:

Jos kansantalouden kaikki kolme keskeistä kysynnän lähdettä, yksityinen talous, julkinen talous ja ulkoinen talous (=nettovienti), samaan aikaan lisäävät säästöjään ja supistavat kysyntää, ei näiden summana kokoon kertyvä kokonaiskysyntä voi muuta kuin supistua.

Tämä ei ole aatteellinen julkilausuma tai poliittinen kannanotto vaan tilinpidollinen tosiseikka.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇

∇ Artikkeli jatkuu ∇

Kuka kuluttaa, jos
kaikki säästävät?

Ennen julkisen talouden vyönkiristyksiä useimmissa EU-maissa yksityinen talous kiristi jo omaa vyötään ja vientikin sujui muun maailman talousvaikeuksien takia tavallista tahmeammin.

Tämä johtui vuosien 2007–2009 finanssi- ja talouskriisin seurauksista. Ylivelkaiset kotitaloudet ja yritykset ovat keskittyneet vanhojen velkojensa maksamiseen, vaikka uutta lainarahaa olisi ollut tarjolla melkein ilmaiseksi.

Pyrkimys vanhojen velkojen maksamiseen on yhtä kuin säästämisasteen kohottamista. Säästöön ja velkojen maksamiseen pantu raha niin kuin ottamatta jääneet uudetkin luotot ovat jääneet käyttämättä kulutukseen tai investointeihin.

Vientiä ei ole ollut mahdollista kasvattaa sen vertaa kuin kotimainen yksityinen kysyntä on heikentynyt, sillä aivan samaan tapaan kysyntä on heikentynyt samaan aikaan myös tärkeimmissä vientimaissa.

Julkisen talouden vyönkiristysten alettua kaikki kolme kansantalouden kysynnän lähdettä ovat pysyneet heikkoina tai heikentyneet lisää. Niinpä talous on heikko tai heikentyy entisestään.

Se on toki tulkintakysymys, onko kokonaiskysynnän eli talouden supistuminen eduksi vai haitaksi ja millä perustein. Mutta se on joka tapauksessa talouden heikkenemistä eikä suinkaan vahvistumista.

Historiallinen
talouskokeilu

EU:n vaatimat ja koordinoimat julkisen talouden vyönkiristykset ovat eräänlaista talouspoliittista historiaa ja ennenkokematonta kokeilua. Milloinkaan aiemmin yhtä moni ja toisiinsa yhtä läheisesti sidoksissa oleva maa ei ole yhtä yksituumaisesti varta vasten supistanut kokonaiskysyntäänsä.

Komissio uskoo edelleen, että harjoitettu talouspolitiikka rauhoittaa niin sanottuja markkinavoimia ja on omiaan kohentamaan markkinoiden luottamusta.

Jos kerran liian suuret julkisen talouden alijäämät ja liian suuri julkinen velkamäärä veivät luottamuksen, kaipa vyönkiristykset palauttavat sen, näyttää komissio uskovan.

Markkinatoimijoilla ei ole tähänkään kysymykseen yhtenäistä kantaa vaan tulkintoja on melkein yhtä monta kuin tulkitsijoita. Markkinakorot ja pääomavirrat kuitenkin kertovat, että harjoitettu talouspolitiikka ja kriisitoimet eivät ole kohentaneet luottamusta.

Suuret luottoluokitusyritykset, kuten yhdysvaltalaiset Standard & Poor's ja Moody's kannustavat talouspolitiikan kiristyksiin, mutta moni kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö on arvostellut vyönkiristyksiä ennenaikaisiksi ja näin ollen haitallisiksi tai jopa päättömiksi.

Talouspoliittista
sado-masokismia

Analyysiyhtiön GaveKal Researchin ekonomisti Anatole Kaletsky on luonnehtinut EU-maiden talouspolitiikkaa "talouden sado-masokismiksi", jossa tuskaa tuottava talouspolitiikka koituu muka jollakin oudolla tavalla talouden eduksi.

Niin ikään kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research on luonnehtinut esimerkiksi euroalueen kriisimailta vaadittuja talouden kiristysehtoja "talouden harakiriksi", jossa liian ankarat tukiehdot tappavat taloutta.

BCA:n kansainvälisestä strategiasta vastaava ekonomisti Chen Zhao arvioi laajassa julkisen talouden elvytyskeinoja tarkastelevassa tutkimusraportissa euromaiden ja Britannian parhaillaan pahentavan omia talousvaikeuksiaan.

Zhaon mukaan julkisen talouden keinoin olisi nyt mahdollista sekä pehmentää talouden välitöntä ahdistusta että vahvistaa pitkäaikaista kasvualustaa, jotta tarpeelliset tasapainotoimet olisivat aikanaan mahdollisia.

EU näyttää parhaillaan hukkaavan molemmat mahdollisuudet:

Julkisen talouden menoleikkaukset pahentavat talouden välitöntä ahdistusta, kun taas veronkorotukset, julkisen talouden pöhöttyminen ja yksityisen talouden sääntelyn sakeneminen heikentävät pitkäaikaisia kasvunäkymiä.

Mutta kukapa löylykisoihin osallistuisikaan nautiskellakseen?