VETOOMUS JYRKI KATAISEN EROTTAMISESTA

Analyysi
Kriisimaat ovat lamassa ja muukin Eurooppa uupuu uuteen taantumaan. Ongelmat ovat osin omatekoisia, sillä ennenaikaiset vyönkiristykset ovat heikentäneet muutenkin huteraa taloutta. Nyt osa talouspäättäjistä myöntää, että "talouden löylykisa" ei sittenkään vahvista vaan päinvastoin heikentää taloutta.

Lisää suosikkeihin
Kommentoi
Lähetä
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)
Facebook
Twitter
Jan Hurri
14.10.2012 06:15
186

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde on ensimmäinen eturivin talouspäättäjä, joka on julkisesti epäillyt talouden vyönkiristysten mielekkyyttä.
Analyysi


Kuva: Kimmo Mäntylä/Lehtikuva

Lagarde esitti arvostelunsa IMF:n vuosikokouksessa torstaina Tokiossa. Arvostelu oli toki hienovaraista, mutta viesti oli varsin selkeä ja osui lisäksi maaliin – ja herätti varsinkin Saksan ja EU:n komission talouspolitiikan johdossa närkästystä.
Tilaa Taloussanomat+

Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat+:aa maksutta kahden viikon ajan!

Ainakin Saksan talousministeri Wolfgang Schäuble ja EU:n talouskomissaari Olli Rehn ovat jo ilmaisseet närkästyksensä ja erimieliset epäilynsä, kuten talouslehti Financial Times kertoi perjantaina.

Lagarde kyseenalaisti etenkin EU-maiden harjoittaman tiukan talouspolitiikan perusteet ja suositteli vyönkiristysten höllentämistä siihen asti, kunnes talous vahvistuisi ja paremmin kestäisi vyönkiristyksiä.

Talous on IMF:n uusien tulkintojen mukaan vuosien 2007–2009 finanssi- ja talouskriisien jäljiltä edelleen niin heikko, että alulle pannut vyönkiristykset vain heikentävät sitä lisää.

Moni markkinatoimija ja -ekonomisti on epäillyt talouspolitiikan mielekkyyttä siitä lähtien, kun EU:n komissio ryhtyi palauttamaan "talouskuria" ja "vahvistamaan" taloutta vyönkiristyksillä.

Taloussanomat on aiemmin luonnehtinut ennenaikaisia vyönkiristyksiä talouden löylykisaksi, joka heikentää eikä suinkaan vahvista osanottajia ja voi lopulta vaarantaa kaikkien kisaan osallistuvien löylyttäjien terveyden.

Nyt IMF vahvistaa, että tämä talouden löylykisa on ehkä sittenkin vikatikki.

Ei talousoikku vaan
mammuttimunaus

Kaikista maailman talousmahdeista juuri EU ja sen suurista jäsenmaista varsinkin Saksa ja Britannia ovat päättäväisimmin ja määrätietoisimmin vaatineet ja panneet toteen julkisen talouden "kurinpalautusta".

Ne ovat pyrkineet itse ja vaatineet muiltakin julkisen talouden alijäämien ja velkaisuuden supistamista riuskoin menoleikkauksin ja veronkorotuksin. Erityisen ankaria vyönkiristyksiä ovat joutuneet toteuttamaan euroalueen kriisimaat.

Toki aivan samoja vyönkiristysvaatimuksia on aiemmin esittänyt myös IMF, joten nyt se myöntää itsekin erehtyneensä eikä pelkästään arvostele muita.

IMF:n Lagarde perustaa epäilynsä taloustilastoihin ja -tutkimukseen, jota löytyy tuoreeltaan IMF:n viime viikolla julkaisemista maailmantalouden World Economic Outlook -neljännesvuosikatsauksesta ja julkisen talouden Fiscal Monitor -katsauksesta.

Katsaukset osoittavat nyt ensi kerran "virallisesti", että talouden vyönkiristykset ovat selvästi heikentäneet taloutta ja monin paikoin kääntyneet jopa tarkoitustaan vastaan pahentaen julkisen talouden tasapaino-ongelmia.

Tämä vihjaa, että euroalueen kriisimaiden painuminen yhä syvempään lamaan, muun Euroopan uupuminen uuteen taantumaan ja koko maailmantalouden tuntuva heikkeneminen eivät ole kohtalon oikku vaan talouspäättäjien mammuttimunaus.

Talous liian heikko
vyönkiristyksiin

Komission ja suurten EU-maiden vaatimien talouden vyönkiristysten alkuperäinen tarkoitus oli estää julkisen talouden alijäämiä ja velkamääriä kasvamasta liiaksi ja kohentaa talouden tasapainoa painamalla alijäämät ja velat laskuun.

Talouden "kurinpitotoimien" tarkoitus ja tavoitteet ovat olleet epäilemättä vilpittömiä ja kaikin puolin hyviä – mutta ne ovat olleet myös toivottomia tai suorastaan mahdottomia. Nyt tämä alkaa näkyä taloustilastoissa.

Talouskasvu hidastuu kautta EU-maiden, ja talouden ammattiennustajat ovat syksyn mittaan korjanneet ennusteitaan yhä vaisummiksi. Yksi tärkeä syy ennusteiden korjauksiin entistä vaisummiksi ovat julkisen talouden vyönkiristykset.

Vahvimmissa euromaissa talous voi juuri ja juuri välttää taantuman, mutta keskimäärin eurotalous voi jo nyt olla taantumassa ja kriisimaat lamassa.

Tällaisissa oloissa julkisen talouden vyönkiristykset eivät hevin tuota toivottuja tuloksia. Tavoitteet päinvastoin karkaavat, kun alijäämien ja velkaisuuden supistamiseksi toteutetut toimet supistavat taloutta enemmän kuin alijäämiä tai velkoja.

Näin alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut ja absoluuttisetkin vaje- ja velkamäärät kasvavat eivätkä suinkaan supistu niin kuin oli tarkoitus.

Ei kannanotto
vaan tosiseikka

Julkisen talouden vyönkiristyksiä on mahdollista vaatia tai vastustaa aatteellisin tai moraalisin perustein kaiketi tarvittaessa vaikka talouden tosiasioista piittaamatta.

Mutta talouspolitiikan toimia ja niiden tuloksia on mahdollista tarkastella myös kansantalouden tilinpidon ja laskennon keinoin ottamatta minkäänlaista kantaa talouspolitiikan aatteisiin tai värisävyihin.

Tällaisella viileällä tarkastelutavalla ilmenee esimerkiksi seuraava seikka:

Jos kansantalouden kaikki kolme keskeistä kysynnän lähdettä, yksityinen talous, julkinen talous ja ulkoinen talous (=nettovienti), samaan aikaan lisäävät säästöjään ja supistavat kysyntää, ei näiden summana kokoon kertyvä kokonaiskysyntä voi muuta kuin supistua.

Tämä ei ole aatteellinen julkilausuma tai poliittinen kannanotto vaan tilinpidollinen tosiseikka.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇

∇ Artikkeli jatkuu ∇

Kuka kuluttaa, jos
kaikki säästävät?

Ennen julkisen talouden vyönkiristyksiä useimmissa EU-maissa yksityinen talous kiristi jo omaa vyötään ja vientikin sujui muun maailman talousvaikeuksien takia tavallista tahmeammin.

Tämä johtui vuosien 2007–2009 finanssi- ja talouskriisin seurauksista. Ylivelkaiset kotitaloudet ja yritykset ovat keskittyneet vanhojen velkojensa maksamiseen, vaikka uutta lainarahaa olisi ollut tarjolla melkein ilmaiseksi.

Pyrkimys vanhojen velkojen maksamiseen on yhtä kuin säästämisasteen kohottamista. Säästöön ja velkojen maksamiseen pantu raha niin kuin ottamatta jääneet uudetkin luotot ovat jääneet käyttämättä kulutukseen tai investointeihin.

Vientiä ei ole ollut mahdollista kasvattaa sen vertaa kuin kotimainen yksityinen kysyntä on heikentynyt, sillä aivan samaan tapaan kysyntä on heikentynyt samaan aikaan myös tärkeimmissä vientimaissa.

Julkisen talouden vyönkiristysten alettua kaikki kolme kansantalouden kysynnän lähdettä ovat pysyneet heikkoina tai heikentyneet lisää. Niinpä talous on heikko tai heikentyy entisestään.

Se on toki tulkintakysymys, onko kokonaiskysynnän eli talouden supistuminen eduksi vai haitaksi ja millä perustein. Mutta se on joka tapauksessa talouden heikkenemistä eikä suinkaan vahvistumista.

Historiallinen
talouskokeilu

EU:n vaatimat ja koordinoimat julkisen talouden vyönkiristykset ovat eräänlaista talouspoliittista historiaa ja ennenkokematonta kokeilua. Milloinkaan aiemmin yhtä moni ja toisiinsa yhtä läheisesti sidoksissa oleva maa ei ole yhtä yksituumaisesti varta vasten supistanut kokonaiskysyntäänsä.

Komissio uskoo edelleen, että harjoitettu talouspolitiikka rauhoittaa niin sanottuja markkinavoimia ja on omiaan kohentamaan markkinoiden luottamusta.

Jos kerran liian suuret julkisen talouden alijäämät ja liian suuri julkinen velkamäärä veivät luottamuksen, kaipa vyönkiristykset palauttavat sen, näyttää komissio uskovan.

Markkinatoimijoilla ei ole tähänkään kysymykseen yhtenäistä kantaa vaan tulkintoja on melkein yhtä monta kuin tulkitsijoita. Markkinakorot ja pääomavirrat kuitenkin kertovat, että harjoitettu talouspolitiikka ja kriisitoimet eivät ole kohentaneet luottamusta.

Suuret luottoluokitusyritykset, kuten yhdysvaltalaiset Standard & Poor's ja Moody's kannustavat talouspolitiikan kiristyksiin, mutta moni kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö on arvostellut vyönkiristyksiä ennenaikaisiksi ja näin ollen haitallisiksi tai jopa päättömiksi.

Talouspoliittista
sado-masokismia

Analyysiyhtiön GaveKal Researchin ekonomisti Anatole Kaletsky on luonnehtinut EU-maiden talouspolitiikkaa "talouden sado-masokismiksi", jossa tuskaa tuottava talouspolitiikka koituu muka jollakin oudolla tavalla talouden eduksi.

Niin ikään kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research on luonnehtinut esimerkiksi euroalueen kriisimailta vaadittuja talouden kiristysehtoja "talouden harakiriksi", jossa liian ankarat tukiehdot tappavat taloutta.

BCA:n kansainvälisestä strategiasta vastaava ekonomisti Chen Zhao arvioi laajassa julkisen talouden elvytyskeinoja tarkastelevassa tutkimusraportissa euromaiden ja Britannian parhaillaan pahentavan omia talousvaikeuksiaan.

Zhaon mukaan julkisen talouden keinoin olisi nyt mahdollista sekä pehmentää talouden välitöntä ahdistusta että vahvistaa pitkäaikaista kasvualustaa, jotta tarpeelliset tasapainotoimet olisivat aikanaan mahdollisia.

EU näyttää parhaillaan hukkaavan molemmat mahdollisuudet:

Julkisen talouden menoleikkaukset pahentavat talouden välitöntä ahdistusta, kun taas veronkorotukset, julkisen talouden pöhöttyminen ja yksityisen talouden sääntelyn sakeneminen heikentävät pitkäaikaisia kasvunäkymiä.

Mutta kukapa löylykisoihin osallistuisikaan nautiskellakseen?