LASTEN OIKEUS VANHEMPIINSA TEHOHOIDOSSA

Kyllä sairaalan henkilökunnankin pitää saada työrauha ilman että vanhemmat ovat siellä koko ajan sekoittamassa ja hätäilemässä.

Eikö suomen perustuslaki riittävän selkeästi oikeuta lapsia omiin vanhempiinsa ja vanhemmille lapsiaan? Jos ei, siihen on haettava muutos tavalla, tai toisella. Onhan se laitaa, jos joku "saamarin puoskari" pystyy asian määrittelemään lainvastaisesti.

Tässähän ei mitään lukaaleja olla vanhemmille vaatimassa, vaan esimerkiksi nojatuolia sängyn viereen ja pidempiä vierailuaikoja tai mahdollisuutta valvoa lapsen vierellä yölläkin jos tilanne sitä vaatii. Uuden K9:n salithan ovat verrattain isoja. Potilaiden välillä on kivasti tilaa ja yksityisyyttä voitaisiin halutessa suojata vaikkapa sermeillä tai verhoilla. Tällaiset muutokset eivät vaatisi suurta rahallista satsausta.

Sen ymmärrän, että vanhempi ei voi olla mukana suurempien operaatioiden ja esimerkiksi elvytystilanteen aikana. Vanhemman tulisi kuitenkin voida olla lapsen rinnalla muina aikoina. Jo tämä pelkkä läsnäolo voi saada aikaan positiivisia vaikutuksia hoidon kannalta. Toki hoitajillekin on suotava tietynlainen työrauha, mutta sairaan lapsen vierellä valvova vanhempi ei vie niin paljoa tilaa kuin tässä nyt monet tuntuu väittävän. Sairaan lapsen vierellä oleva vanhempi istuu tai seisoo ja mahdollisesti silittelee ja laulelee lapselleen. On läsnä. Hoitajat huolehtivat sitten siitä parhaasta mahdollisesta lääketieteellisestä tehohoidosta.

Tässä adressissahan ei väheksytä hoitohenkilökunnan panosta millään tavalla, he tekevät arvokasta ja hienoa työtä. Hoitaja ei voi kuitenkaan korvata pienen lapsen omaa vanhempaa ja hänen vanhemmanrakkauttaan koskaan.

Voimia Annin ja pienen Juho-vauvan vanhemmille sekä kaikille lapsensa menettäneille.

Vähättelemättä vanhempien henkistä jaksamista raskaan ajan aikana. On hirvittävää pidätellä täydessä, todella pienessä vanhempien huoneessa, itkua kun ei pääsekkään sisään vauvaansa/lastansa katsomaan tai joutuu poistumaan muutaman minuutin käynnin jälkeen hoitosalista sen takia kun jonkun muun lapsen vanhemmille kerrotaan jotain uutisia tai lääkäri on tapaamassa. Itse aloittelen työstämään k9 ajan ahdistusta ja rasitusta pois, sillä kun asia on ohi huomaa kuinka raskasta on ollut. Osanottoni Annin ja Juhon perheille, samoin muille, etenkin huonekaverimme vanhemmille, jotka tietääkseni eivät koskaan saaneet vauvaansa osaston ulkopuolelle, kuukausien aikana.

On surullista huomata realiteetti, raha ajaa pienen elämän edelle. Molemmat kummityttöni menettäneenä on raskasta seurata keskusteluja rahatilanteista, resursseista jne. Pienen ihmisen elämä, joka loppuu lyhyeen, sillä ei ole mitään merkitystä kun suunnitellaan budjetteja :'(

#1: -

 

ALLEKIRJOITTAKAA! Terveisin: kahden enkelitytön äiti

#1: -  

 

Itse olemme valitettavasti joutuneet viettàmààn niin paljon aikaa sairaalassa lapseni kanssa.En olisi voinnut ,edes ajatella, ettà hàn jàà "yksin" vieraiden ihmisten kanssa sinne. Tààllà Italiassa sentààn inhimillisyys tàssà asiassa toimii 100%. Mikà on lapselle tàrkeintà kun omat vanhempansa, ja pienelle oma àiti.!!

Käy allekirjoittamassa ja jaa eteenpäin!!!!

Aivan merkillista kaytosta sairaalalta. Olen itse ollut keuhkokuumeisen lapsen kanssa sairaalassa ( siis asuin lapseni kanssa koko viikon samassa huoneessa, nain kaikki toimenpiteet seka pidin seuraa) Italiassa. Siella oletetaan ehdottomasti, etta vanhemmat ja sukulaiset ovat sairaan lapsen tukena ympari vuorokauden, ilman erillisia vierailuaikoja. Nain se pitaisi olla Suomessakin. Olemme vielakin kiitollisia Pohjois-Tirolin Bruneckin sairaalan laakareille ja henkilokunnalla tyttaremme loistavasta hoidosta. Samoin asuessamme Dubaissa, sairaan lapsen luo sai jaada yoksi hanta hoitamaan. Sita jopa odotetaan.

Eiköhän tässä ole oikea kohde valtion rahoitukselle... Onnekseni olen itse saanut asioida vain K7 osastolla, eikä K9 osastolle ole luultavasti tarvetta mennä. Sydäntä raastavaa luettavaa 1-vee keskostytön ja 3-vee pojan isälle... Tapaus ei varmasti ole ainoa. Lastensairaalassa henkilökunta on aivan loistavaa, mutta tilat ovat surkeat!

jaksamista..ei tässä oikein muuta voi kommentoida.

Luin Juhon ja Annin tarinan eilen illalla ja itku tuli. Mietin asiaa omalle kohdalleni kiitollisena terveistä lapsista. Joskus on vaikea ymmartaa elamaa joka muuttuu välillä liiankin nopeasti enkä voi edes kuvitella sitä tuskaa jos lapseni joutuisi kuolemaan ilman äidin ja isän läsnäoloa.

 

Suuret osanotot Anni-tytön vanhemmille. Luin tänään lehdestä asiasta ja koko päivän olette sen jälkeen pyörineet mielessä. <3

Väheksymättä adressia, vieläkin tehokkaampi tapa on lähettää sähköpostia sille kansanedustajalle jota äänestit viime vaaleissa. Jos tarpeeksi moni viitsii vain yksinkertaisesti todeta etsivänsä seuraaviin vaaleihin uuden ehdokkaan, jos ei tätä asiaa saada heti kuntoon, niin muutos (rahat) saadaan samoin tein. Adressit on helppo unohtaa paperipinkan alle, mutta huoli omasta uudelleenvalinnasta ajaa kaiken muun edelle.

Nyt postia eduskuntaan ja pidä huoli että koko tuttavapiirisi tekee samoin!

Nimi alle vaan, Lasten ja vanhempien kuuluu olla lähekkäin!

Kummallista että tällästä edes joutuu pyytämään/hakemaan, minusta on itsestään selvää, että vanhempien kuuluu olla lasten luona silloin kun he niitä tarvitsevat!!!

Itse olin 4v. tyttäreni luona yötä päivää Hyvinkään sairaalassa, kun hän sairasti keuhkokuumeen.

Tämä on tärkeydeltään sanoinkuvaamattoman kokoinen asia. Asia, jota ei voi yhteismitallistaa mihinkään prioriteettilistaan. Asia, jonka käytännön toteuttamiseen ja mahdollistamiseen on pakko löytää tarvittavat resurssit - jos asia ylipäätään on niiden puutteesta kiinni.
- Petri Sarvamaa, MEP, Euroopan parlamentin jäsen

Ei kenenkään tarvitse lähte viimeselle matkalle ilman saattajia.. :(

vanhemmilla oikeus olla läsnä ja lapsensa tukena viimeiseen asti

vanhemmilla on oltava oikeus olla läsnä ja tukena, turvana lapselle, myös viime hetkellä

Käykäähän muutkin!

.

Voimia Annin vanhemmille valtavan surun keskellä