Kirjastopuukotuksesta etsitty mies yhä karkuteillä

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/kirjastopuukotuksesta-etsitty-mies-yha-karkuteilla/1410160

http://www.ksml.fi/incoming/2013/01/30/731782.jpg/alternates/w480/731782.jpg...

Kolme miestä yritti tunkeutua 30. tammikuuta Jyväskylän kaupunginkirjstolla järjestettyyn tilaisuuteen. Välikohtauksessa yksi henkilö sai iskun teräaseesta.

Eriikka Hienola

Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyn käyttö oppilaiden kanssa:
Eri ikäryhmille sopivat lähestymistavat

Tämä verkkomateriaali on kehitetty opettajien tueksi, kun he valmistautuvat vierailemaan oppilaidensa kanssa Yad Vashemin ”Ei lasten leikkiä: Lapset holokaustissa – luovuutta ja leikkiä” kiertävässä näyttelyssä omissa yhteisöissään. Näyttelyyn sisältyy myös kaksi videota.

Huomautus opettajille: Suosittelemme lämpimästi, että opettajat tutustuisivat näyttelyn paneelien (yhteensä 17) sisältöön (tekstit, valokuvat ja esineet) ennen kuin ryhtyvät käymään niitä läpi oppilaiden kanssa. Tämän lisäksi on suositeltavaa, että opettajat ohjaisivat oppilaitansa näyttelyssä, jotta vältytään tilanteelta, jossa oppilaat ohjaavat itse itseään ilman kunnon valmistautumista tai vain kuljeskelevat ympäriinsä.

Opettajat, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan tämän näyttelyn verkkoversioon, voivat seurata linkkiä englanninkieliseen versioon:
http://www1.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/nochildsplay/index.asp

Pedagogiset tavoitteet
Näiden aktiviteettien aikana oppilaat:

• oppivat juutalaislasten maailmasta ajalta ennen holokaustia, sen aikana ja jälkeen
• keskittyvät henkilökohtaisiin tarinoihin
• tutustuvat ensikäden lähdemateriaaleihin, kuten valokuviin, esineisiin ja todistuksiin
• kasvavat empatiakyvyssä uhreja kohtaan
• pohtivat lasten universaaleja, suojeltavia oikeuksia

Luokkatasot
Tämä näyttely soveltuu eri ikäryhmille ja luokkatasoille. On kuitenkin tärkeää, että opettajat kehittävät ikäryhmälle sopivan lähestymistavan oppilaiden kognitiivisen ja emotionaalisen tason mukaisesti. Tämä materiaali tarjoaa eri ikäryhmille soveltuvia aktiviteetteja niin peruskoulun ala- ja yläasteen kuin lukioikäryhmien oppilaille.

Johdanto
Holokausti muutti juutalaislasten elämänkulun radikaalilla tavalla suurimmassa osassa Euroopan maita. Juutalaislasten ”normaali” lapsuus päättyi äkkinäisesti, ja he joutuivat kamppailemaan usein ylitsepääsemättömissä olosuhteissa erityisesti jatkuvan nälän, epätoivon ja vaaran keskellä. Juutalaislapset joutuivat lisäksi monesti ottamaan aikuisille kuuluvan vastuun omille harteilleen. Tämä näyttely valottaa heidän päivittäistä eloonjäämiskamppailuaan, kuin myös heidän ponnistelujaan säilyttää lapsuutensa kovasta ympäröivästä todellisuudesta huolimatta.

Näyttelyssä vierailun aikana opettajien tulisi kohdistaa huomio juutalaislasten holokaustin aikaisiin koettelemuksiin ja korostaa erityisesti uhrien ”varastettua lapsuutta” sekä heidän altistumistaan jatkuvalle pelolle, kauhulle ja äärimmäisille perhe-elämän muutoksille.

Tässä näyttelyssä nostetaan esille juutalaislasten leluja ja piirustuksia, jotka saivat monesti aivan eri merkityksen holokaustin aikana.

Leikit ja pelit on tarkoitettu lapsille normaalisti sekä viihdykkeeksi että myötävaikuttamaan heidän kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseensä. Lelut tuovat monesti myös turvallisuuden tunnetta lapsille. Holokaustin aikana lelut edustivat usein juutalaislapsille heidän onnellisia päiviään ajalta ennen heidän maailmansa murenemista – toisin sanoen linkkiä heidän menneisyyteensä.

Piirrokset toimivat monesti ikkunana lasten sisäiseen maailmaan kuvastaen heidän tunteitaan ja unelmiaan. Piirustuksista heijastuu usein se, miten lapset prosessoivat kokemuksiaan ympäröivästä maailmasta. Holokaustin aikana juutalaislapset pyrkivät yhtäältä säilyttämään muistonsa ja toisaalta kamppailemaan muuttuvien realiteettien kanssa.

Katsaus näyttelyyn

Näyttelyn 17 paneelia keskittyvät juutalaislasten elämään niin ennen holokaustia kuin sen aikana ja jälkeenkin.

Ennen holokaustia: Opettajien tulisi kohdistaa huomio siihen, millaista juutalaisperheiden elämä oli ennen kuin se tuhoutui täysin. Oppilaat kehittyvät empatiakyvyssään juutalaislapsia kohtaan, jotka elivät normaalia elämää, nauttivat turvallisuudesta ja perhe-elämän lämmöstä.

Holokaustin aikana: Opettajien tulisi korostaa niitä muutoksia, joita juutalaislapset joutuivat kohtaamaan, kuin myös heidän ponnistelujaan saadakseen yhteyden aiempaan todellisuuteensa. Oppilaat tutustuvat uhrien lapsuusaikaisiin leluihin ja oppivat lasten mielikuvituksen käytöstä kaaoksen keskellä.

Holokaustin jälkeen: Opettajien tulisi esittää keskustelevia kysymyksiä oppilailleen, esimerkiksi: Miten nuoret voivat jälleenrakentaa elämänsä, jos ei ole muodollista koulutusta? Mitä tapahtui sodan jälkeen niille juutalaislapsille, jotka selvisivät hengissä holokaustista? Oppilaat tutustuvat holokaustista eloonjääneiden lasten elämäntarinoihin ja oppivat siitä, miten nämä pääsivät jälleen sisälle läntiseen yhteiskuntaan ja perustivat perheitä – usein vastoin kaikkia odotuksia.

Ehdotuksia peruskouluikäisten oppilaiden opastamiseksi

Ennen näyttelyyn tutustumista opettajien tulisi pyytää oppilaitaan tuomaan vierailupäivänä mukanaan jokin lapsuusaikainen lelu tai piirustus.

Ennen näyttelytilaan sisälle menoa: Oppilaat istuvat ympyrässä ja jokainen voi kertoa muutamalla sanalla piirustuksesta tai lelusta, jonka on tuonut mukanaan.

Opettajat voivat pyytää oppilaitaan kertomaan lapsuusajan muistoistaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Mikä kyseinen lelu tai piirustus on? Miksi se on sinulle tärkeä? Muistatko jonkin erityisen tarinan, joka siihen liittyy? Oletko joskus menettänyt jonkin tärkeän lapsuusaikaisen lelun tai esineen? Jos kyllä, niin miltä se nyt tuntuu? Mitä tuo lelu merkitsi sinulle silloin – ja mitä se merkitsee sinulle nyt?
Opastaminen näyttelyssä

Paneeli 2: Ennen holokaustia
Tässä opettajien tulisi antaa oppilailleen lyhyt johdanto juutalaislasten elämään ajalta ennen holokaustia.

Kysymysehdotus keskustelua varten:
Mitä yhteistä sinulla on kuvissa olevien lasten kanssa?

Paneeli 3: Sodan varjossa
Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Opettajien tulisi verrata tämän paneelin kuvia Paneeli 1 kuvien kanssa, jotka on otettu ennen holokaustia. Opettajien tulisi selittää, että tämän ja edellisen paneelin kuvien ottamisen välillä ei ole kulunut pitkääkään aikaa.

Tässä paneelissa on valokuvia saksanjuutalaisista pakolaislapsista. Mitä huomaat näistä kuvista? Mitä eroa on tämän paneelin kuvilla verrattuna edellisen paneelin kuviin?

Huomautus opettajalle: Paneelissa 1, lapset pitelevät lelujaan onnellisen ja turvallisen näköisinä. Paneelissa 3, poika pitää lelua ikään kuin suojana. Lelua ei pidetä ”luonnollisessa asennossa”, vaan siitä on tullut suojaa antava esine. Lelun rooli on oleellisesti muuttunut, kun lapsi on joutunut vainon kohteeksi.

Paneeli 5: Terezin/Theresienstadt
Tässä kohtaa opettajien tulisi antaa taustatietoa Terezinin/Theresienstadtin ghetosta ja kohdistaa huomio lasten sanomalehteen Kamaradiin. Tässä lehdessä, jota juutalaislapset julkaisivat ja jakoivat Theresienstadtissa, nuoret ”journalistit” pureutuivat kokemuksiinsa ghetossa unohtamatta myöskään sitä maailmaa, jonka he tunsivat ennen kuin heidät karkotettiin kodeistaan. Jos oppilaat kysyvät, miten lasten onnistui saada taidevälineitä Theresienstadtissa, opettajat voivat selittää, että kyseisessä ghetossa oli taidemaalareita, jotka joutuivat tekemään pakkotyötä natsi-Saksalle. Näillä taitelijoilla oli pääsy taidevälinevarastoihin.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
(Miten kuvailisit lasten sanomalehdessä Kamaradissa julkaistua tarinaa, jonka Theresienstadtin ghetossa eläneet lapset kirjoittivat?)
Miten kuvailisit Kamaradissa julkaistuja sarjakuvia?
Minkälaisia asioita lasten piirustuksista näkyy?
Mitä niissä tehdään?
Mitkä kuvat esittävät gheton todellisuutta, mitkä lasten unelmia?
Minkä ikäisten lasten piirustuksia löydät?
Minkä käsityksen piirustukset antavat Theresienstadtin gheton elämästä?
Miksi arvelet juutalaislasten julkaisseen piirustuksia ghetossa?

Paneeli 8: Lastenkodit
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää Janus Korczakista, hänen roolistaan kasvattajana Puolassa ennen sotaa kuin myös hänen työstään Varsovan ghetossa. Opettajien pitäisi myös huomioida musiikkiin liittyvä teema, joka on kuvattuna tässä paneelissa.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Oletko muusikko / soitatko jotain instrumenttia?
Millaisen musiikin kuuntelemisesta pidät?
Millainen asema musiikilla on teidän perheessänne?
Sellaisina aikoina, kun on erityisen vaikeaa ja raskasta, miten musiikki/soittimet voivat valaa ihmisiin elämänhalua?

Paneeli 9: Lastenkodit Ranskassa
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää, miten osa juutalaislapsista onnistuttiin piilottamaan holokaustin aikana. Tavallisesti piilosilla olo liitetään leikkitilanteisiin. Holokaustin aikana piiloutuminen oli kuitenkin keino säilyä hengissä, mutta samalla se tarkoitti myös jatkuvaa vaaratilannetta. Opettajien on muistutettava oppilaita siitä, että suurin osa juutalaisista lapsista ei kuitenkaan selvinnyt hengissä holokaustista, vaan surmansa sai sinä aikana noin 1,5 miljoonaa lasta.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet piilossa oloa?
Miten juutalaislapset kuluttivat aikaansa piilossa ollessaan?
Miten he pysyivät kiinni ajan kulussa?

Runo: Hampaiden harjauksen aikaan
Opettajat voivat lukea runon ääneen oppilaidensa kanssa. Hampaiden harjausta kuvataan rutiinitoiminnaksi, osaksi jokapäiväistä elämää. Runon kieli on melko leikkisää, mutta sen välittämä keskeinen viesti lapsille on se, että heidän tulee noudattaa suurta varovaisuutta piilossa ollessaan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mitä kaikkea kasvattajat yrittävät tämän runon mukaisesti opettaa piilossa oleville lapsille?
Opettajat voivat tässä kohdistaa huomion myös Herbert Odenheimerin (nykyiseltä nimeltään Ehud Loeb) tarinaan. Tässä näyttelyssä häntä kutsutaan Herbertiksi, ei siis Ehudiksi. Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana juutalaisten lasten nimet muutettiin usein heidän identiteettinsä suojaamiseksi.
Ehud/Herbert syntyi Saksassa ja ollessaan pieni poika hänet kuljetettiin vanhempiensa kanssa myöhemmin Ranskaan. Ehudin shakkilaudasta, jonka hän teki lapsena, tuli myöhemmin osa Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyä. Nykyisin Ehud on ylpeä isä ja isoisä. Hän asuu Jerusalemissa ja antaa paljon aikaansa Yad Vashemille, jossa hän kertoo elämäntarinaansa opettajille ja oppilaille.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Ehudin/Herbertin nimeä vaihdettiin muutamia kertoja hänen elämänsä aikana. Miten arvelet nuoreen ihmiseen vaikuttavan sen, että hänen nimeään muutetaan?

Paneeli 11 A: Piilossa
Max Heppner ja hänen piirroksensa piilossa olon aikana
Opettajat keskittyvät tässä kohtaa Max Heppnerin tarinaan. Max ja hänen ystävänsä seisovat kanalan sisäänkäynnin edessä, joka oli heidän piilopaikkansa holokaustin aikana. Oikeassa reunassa oppilaat näkevät piirustukset, joita Max teki piilossa ollessaan.
Maxin piirrokset kuvaavat Raamatun tarinaa Daavidista ja Goljatista. Tässä tunnetussa tarinassa Daavid, nuori poika, voittaa jättiläisen ja vihollisen, Goljatin. Maxin piirustusten välittämä viesti on se, että aivan kuten Daavid päihitti Goljatin, samalla tavoin Max toivoo, että juutalainen kansa saisi voiton natsi-Saksasta.
Opettajien tulisi myös painottaa sitä, että huolimatta niistä ankarista olosuhteista, joissa juutalaislapset joutuivat elämään piilossa ollessaan, heidän onnistui kuitenkin pitää yllä luovuutta ja jatkaa mielikuvituksen käyttöä.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Vaikuttaako siltä, että Max eläisi miellyttävässäkin paikassa?
Oletko koskaan nähnyt kanalaa/kanahäkkiä? Jos olet, niin miten kuvailisit sitä?
Mitä näet Maxin piirroksissa?
Mikä on Maxin piirustusten välittämä viesti?

Paneeli 13: Pako
Tässä opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Claudine Schwartz-Rudelista ja hänen nukestaan Collettesta. Claudine Schwartz-Rudel oli seitsemänvuotias, kun hän pakeni vanhempiensa kanssa Pariisista Etelä-Ranskaan. Ennen kuin he lähtivät Pariisista, Claudinen vanhemmat antoivat hänelle nuken, jonka nimi oli Collette. Sodan aikana Collette "antoi Claudinelle voimaa". Vanhemmat varoittivat Claudinea yhä uudestaan ja uudestaan, jotta hän ei rikkoisi tai kadottaisi nukkea. Vasta myöhemmin Claudine tajusi, että hänen vanhempansa olivat piilottaneet perheen arvoesineet nuken sisään. Nykyisin Claudine asuu Jerusalemissa ja työskentelee Yad Vashemissa.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Onko sinulla joskus ollut nukke?
Mitä tämä nukke kenties merkitsee sinulle nykyisin?
Mihin tarkoitukseen Claudine käytti nukkea ennen sotaa?
Miten Claudinen vanhemmat käyttivät nukkea holokaustin aikana?

Ehdotus kotitehtäväksi:
Oppilaita voidaan pyytää kirjoittamaan kirje Claudinelle, jossa he kuvailevat niitä tuntemuksia, joita Claudinen tarina heissä synnytti.

Ehdotuksia lukioikäisten opastamiseksi

Paneeli 2: Ennen holokaustia
Opettajien tulisi kohdistaa huomio ranskalaiseen kahvimainokseen, jossa on lapsimallina nuori juutalaistyttö, Regine (Rivka) Gartenlaub-Avihail. Opettajien tulisi huomauttaa oppilaille, että lapsia on käytetty kaupallisina välineinä mainoskampanjoissa jo ennen Toista maailmansotaakin.
Tämän mainoskampanjan perusteella ymmärrämme, että niin Regine kuin muutkin juutalaiset Ranskassa ja kaikkialla Euroopassa olivat osa modernia yhteiskuntaa. Regine oli lapsimalli, ja hänen valokuvaansa käytettiin markkinointitarkoituksessa promotoimaan kahvin myyntiä aivan selvästi ranskalaisen yhteiskunnan kaikille jäsenille – nuorille ja vanhoille, yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Tämä mainoskampanja toteutettiin vuonna 1939, suunnilleen vuotta ennen kuin natsi-Saksa valtasi Ranskan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mitä huomaat tässä valokuvassa?
Mielipiteesi siitä, miksi nuorta tyttöä on pyydetty pitelemään samanaikaisesti sekä kahvia että nukkea?
Mikä on tämän mainoksen viesti?

Paneeli 3: Toisen maailmansodan alkamisen aatto
Opettajien tulisi painottaa erityisesti sitä, miten lyhyen ajan sisällä siitä, kun Regine toimi mallina tässä tuotemainoksessa, juutalaiset joutuivat jo rodullisen vainon kohteiksi Ranskassa. Reginestä, joka oli kerran ollut malli ranskalaisessa yhteiskunnassa, tuli yhtäkkiä yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu ihminen. Vaikka Regine olisikin saattanut olla ylpeä asemastaan ennen sotaa, holokaustin aikana hän – kuten niin monet muutkin juutalaiset lapset – tulivat hyvin tietoisiksi juutalaisesta identiteetistään, varsinkin kun joutuivat myöhemmässä vaiheessa käyttämään keltaista tähteä julkisesti.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Vertaa Reginen valokuvaa Paneelissa 2 tähän Paneelissa 3 olevaan valokuvaan. Millainen käyttötarkoitus leluilla ja nukeilla oli holokaustin aikana verrattuna sotaa edeltävään aikaan?

Paneeli 4: Ghetot
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää oppilailleen siitä, miten juutalaislapset ja -nuoret elivät ghetoissa, miten he salakuljettivat ruokaa henkensä pitimiksi, ja miten perheenjäsenten rooleissa tapahtui muutoksia gheton olosuhteiden seurauksena. Opettajien pitäisi selittää, että nuoret ihmiset joutuivat monesti vaikeissa vaaratilanteissa ottamaan harteilleen aikuisen roolin auttaakseen ja tukeakseen perheitään.
Opettajat voivat halutessaan myös keskittyä Lodzin ghetossa asuneen Avraham Koplowiczin runoon "Unelma", sekä Lvivin ghetossa asuneen Nelly Tollin piirustuksiin.
Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana lapset käyttivät mielikuvitustaan paetakseen sitä karua todellisuutta, jonka kanssa olivat kasvotusten, kuin myös rikastaakseen elämäänsä luovuuden avulla. Nellyn piirustuksien välittämä viesti perustuu loppukädessä toivoon paremmasta tulevaisuudesta – sekä ikävään sotaa edeltäneeseen elämään. Avrahamin runo kuvaa hänen tulevaisuudenhaaveitaan ja perustuu toivoon maailmasta, jossa hän voisi hallita omaa kohtaloaan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mikä on mielestäsi Nellyn holokaustin aikaisten maalausten tarkoitus?
Millaista todellisuutta Nellyn piirustukset kuvaavat?
Mistä Avraham unelmoi?

Paneeli 6: Leirit
Tässä kohtaa opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Evan nukesta sekä Evan kirjeeseen Gerta-nukelle vuosikymmenten jälkeen.
Toisen maailmansodan aikana juutalaiset kuljetettiin kodeistaan keskitysleireille, pakkotyöleireille sekä tuhoamisleireille. Joillakin leireillä juutalaiset vangit joutuivat elämään järkyttävissä oloissa, kun taas samanaikaisesti toiset juutalaiset murhattiin välittömästi leireille saavuttuaan. Eva Modval-Haimovitz, joka oli perheen ainoa lapsi, kuljetettiin pois kotoaan Transylvaniasta (rajaseutu Unkarin ja Romanian välillä). Ennen sotaa Evan isä antoi hänelle nuken, Gertan, josta myöhemmissä vaiheissa tuli Evan uskottu seuralainen.
Eva muistelee erästä yötä vuonna 1944, kun Unkarin poliisi tuli perheen asunnolle: "Gerta ja minä olimme peloissamme ja itkimme... Oli onni, että Gerta oli kanssani! Rutistin häntä niin kovaa kuin ikinä pystyin ja sitten en enää pelännyt".
Gerta ei milloinkaan väistynyt Evan viereltä vaan pysyi hänen rinnallaan koko heidän vankeutensa ajan, läpi kaikkien koettelemusten. Gerta-nukke toi Evalle lohtua ja oli symbolinen muisto siitä lämmöstä ja turvallisuudesta, josta perhe sai nauttia ennen sotaa. Evan isä ei lopulta selvinnyt holokaustista. Eva muutti Israeliin vuonna 1950, jossa hän jälleenrakensi elämänsä ja perusti perheen. Eva lahjoitti Gerta-nukkensa Yad Vashemille vuonna 1998. Evan ei ollut helppo erota Gertasta, mikä johtui erityisesti siitä, että Gerta toimi linkkinä hänen isäänsä ja kadotettuun lapsuuteensa. Lelut voivat symboloida menetystä. Joillekin holokaustista selvinneille on ollut jopa aikuisiässä vaikeaa erota inhimillistyneistä esineistä, jotka auttoivat heitä selviämään epäinhimillisissä olosuhteissa.
Opettajien tulisi lukea oppilaidensa kanssa Evan Gertalle kirjoittama kirje ja keskustella siitä.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Sodan jälkeen Evasta oli tullut jo aikuinen, mutta silti hän piti nukkensa. Miksi?
Miksi Evalle oli vaikeaa lahjoittaa lapsuudenaikainen nukkensa Yad Vashemin holokausti-museolle?
Mitä luulet, miksi Eva kirjoitti hyvästelykirjeen Gertalle?

Paneeli 15: Lapsi holokaustin jälkeen
Tässä kohtaa opettajien tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että kyseisen valokuvan lapsesta ei ole saatavilla mitään varmaa tietoa. On epäselvää, missä valokuva on otettu tai mikä lapsen nimi oli. Tämä valokuva heijastaa loppukädessä hyvin sitä tilannetta, joka vallitsi Toisen maailmansodan loputtua: Ihmiset vaeltelivat yksin ja irrallisina sinne tänne, tuhkan ja kaaoksen keskellä. Jokaisen lapsen kohtalo oli erilainen holokaustin aikana.
Opettajien tulisi huomauttaa, että sanat saivat usein aivan eri merkityksen holokaustin jälkeisissä konteksteissa, tästä esimerkkinä sana "yksin". Holokaustin jälkeen useimmat eloonjääneet olivat ilman perheitään, ystäviään, kotejaan, naapureitaan ja yhteisöjään. He olivat usein täysin yksin maailmassa ja joutuivat vastatusten monenlaisten ongelmien kanssa, kamppaillen samanaikaisesti tuskan ja menetyksen kanssa.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mikä on arviosi siitä, miksi Yad Vashemin kuraattorit valitsivat juuri tämän valokuvan päättämään koko näyttelyn?
Onko sana "yksin" saanut holokaustin jäkeen uuden merkityksen? Perustele vastauksesi.
Minkälaisia erilaisia viestejä voimme viedä mukanamme tästä näyttelystä?

Ehdotus kotitehtäväksi:
Lue allaoleva Geneven lapsen oikeuksien julistus (Kansainliiton hyväksymä 26.9.1924).

Geneven lapsen oikeuksien julistus
Tämän Lapsen oikeuksien julistuksen myötä, joka yleisesti tunnetaan "Genevan julistuksena", miehet ja naiset kaikissa kansakunnissa, tunnusten että ihmiskunnan tulee antaa lapselle parasta mitä sillä on antaa, julistavat ja hyväksyvät velvollisuudekseen ylittäen kaikki rotuun, kansallisuuteen tai uskontoon liittyvät kysymykset, että:
1) Lapselle pitää suoda tarvittavat edellytykset normaaliin kehitykseen, niin materiaaliset kuin henkiset edellytykset;
2) Lapsi, joka on nälkäinen, tulee ruokkia; sairaan lapsen pitää saada hoitoa; lapsen, joka on kehityksestä jäljessä, pitää saada apua; rikollinen lapsi pitää auttaa takaisin kaidalle tielle; orpoa ja katulasta tulee suojata ja auttaa;
3) Vaikeina aikoina lapsi on se, jonka tulee ensimmäisenä saada helpotusta;
4) Lapsi tulee ohjata asemaan, jossa hän voi ansaita toimeentulonsa, ja häntä pitää suojella kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan;
5) Lasta tulee kasvattaa siihen ymmärrykseen, että hänen kykynsä ja lahjansa on tarkoitettu lähimmäisten palvelemiseksi.

Ehdottakaa, että oppilaat kirjoittaisivat siitä, mitä jokainen näistä ylläolevasta viidestä periaatteesta tarkoittaa, ja että he antaisivat lisäksi esimerkkejä siitä, millaisin eri tavoin näitä periaatteita rikottiin holokaustin aikana, kuten tästä näyttelystä käy ilmi. Kysykää oppilailta, ovatko he yllättyneitä siitä, että tämä lapsen oikeuksien julistus luonnosteltiin jo ennen holokaustia, ja pyytäkää heitä selittämään vastauksiaan.

Using Yad Vashem’s “No Child's Play” Exhibition with Students:
An Age-Appropriate Approach 

This online material has been developed to help teachers prepare
their students’ visit to view the Yad Vashem’s 
“No Child’s Play: Children in the Holocaust – Creativity and Play”
traveling exhibition, including two videos, in their respective
communities.

Teacher’s
Note: It is highly recommended that
educators become familiar with the contents of the seventeen panels of the
exhibition (texts, photographs and artifacts) before they work
with their students. In addition, it is recommended that educators guide their
students through the exhibition so as not to create a situation where their
students guide themselves without proper preparation or wander around.

Educators who would like to access the online version of this
exhibition, should consult the Yad Vashem website in English at: http://www1.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/nochildsplay/index.asp

Pedagogical Goals

During this activity, students will:

• ·        
  Learn about
  the world of Jewish children before, during and after the Holocaust
  
• ·        
  Focus on
  personal stories
• ·        
  Become
  familiar with primary source materials, such as photographs, artifacts and
  testimonies
• ·        
  Develop
  empathy for the victims
• ·        
  Think about
  children's unalienable, universal rights that must be protected
  

Grade Levels

This exhibition may be suitable for different grade levels.
However, it is very important that educators be careful to develop an
age-appropriate approach according to their students’ cognitive and emotional
levels.

In this resource, age-appropriate activities are outlined for both
pupils of elementary schools (grades 6-8) as well as for high school students
(grades 9-12).

Introduction

The Holocaust radically changed the course of the lives of Jewish
children in most European countries.  As
their “normal” childhood abruptly came to an end, Jewish children often had to
grapple with insurmountable circumstances, especially constant hunger, despair
and danger.  Many times Jewish children
were thereby forced to assume adult responsibilities as well. This exhibition
highlights their daily struggles to survive and their efforts to preserve their
childhood despite the harsh realities that surrounded them.

During the visit to this exhibition, educators should focus on the
hardships of Jewish children during the Holocaust, especially highlighting the
victims’ “stolen childhood,” exposure to constant terror as well as the drastic
changes in their family life.

This exhibit highlights Jewish children’s toys and drawings, which
often took on different meanings during the Holocaust period.

It should be
noted that children’s games are traditionally designed to entertain youngsters
and contribute to their cognitive and emotional development.  Children’s toys often provide comfort as
well. Toys during the Holocaust often represented happy times in the eyes of
Jewish children before their lives fell apart – a link to their past.

Drawings are
often windows into the inner world of children, expressing their feelings and
dreams. Their illustrations often denote how children process their experiences
with the world around them. During the Holocaust, Jewish children sought to
preserve their memories on the one hand, and contend with their changing
realities on the other hand.

Exhibition Overview

These 17 panels focus on Jewish children’s lives before the war,
during the Holocaust, and in the aftermath.

Before the
Holocaust: Teachers should focus on how
Jewish families lived before their lives were destroyed. Students will develop
empathy for the Jewish children who lived normal lives, enjoyed security and
thrived in the warmth of their families.

During the
Holocaust: Teachers should highlight the
changes Jewish children faced as well as their efforts to be connected with
their former realities. Students will learn about the victims’ childhood toys as
well as their imagination in the world of chaos.

After the
Holocaust: Teachers should pose discussion
questions to their students, such as: How do young people rebuild their lives
despite formal education? What happened to Jewish children who survived the
Holocaust after the war? Students will become familiar with the personal stories
of child Holocaust survivors who re-entered western society and started families
– often against all odds.

Suggestions for Guiding
Elementary School Children (Grades 6-8)

Before viewing the exhibition, teachers should ask their students
to bring with them a childhood toy or a drawing on the day of the visit.

Before entering the exhibition
space: Children should sit in a circle
so that each one can say a few words about the picture/toy that they
brought.

Teachers should ask their pupils to share their childhood memories
by discussing some of the following questions: What is this toy/drawing? Why is
it important to you? Do you remember a special story related to it? Did you lose
a toy or an important object from your childhood? If so, how does it make you
feel? What did that toy mean to you then –and what does it mean to you now?

Guiding the Exhibition

Panel 2:
Before the Holocaust

Here teachers should give their students a brief introduction about
the life of Jewish children before the Holocaust.

Suggested Discussion
Question:

What do you share in common with the children in these photos?

Panel 3: In the Shadow of War

Suggested Discussion
Questions:

Here
teachers should compare the photos on this panel with those from Panel 1 taken
before the Holocaust. Teachers should explain that not a lot of time passed between these
photos and the ones we saw beforehand.

On this panel, there are photographs of
German-Jewish child refugees.

What do you notice about these photos?

What is the difference between the photos of these
two panels?

Teacher’s Note: In Panel I, the children are
holding their toys and seem happy and safe. In Panel 3, the boy is holding the
toy like a shield. The toy is not being held in a “natural position,” but rather
has become a protection device. The role of the toy in essence has changed as
the child encounters per/secution.

Panel 5: Terezin/Theresienstadt

Here teachers should
provide their class with some background information about the
Terezin/Theresienstadt Ghetto, focusing on the children’s newspaper,
Kamarad. In the newspaper published by and distributed by Jewish children
in Terezin, the young “journalists” focused on their experiences in the ghetto
as well as the world that they knew before they were deported from their
homes. If students ask how children
in Terezin obtained art supplies, teachers should explain that in this ghetto
there were painters who were forced laborers for Nazi Germany who had access to
art supplies.

Suggested Discussion
Questions:

How would you describe the story in the children’s newspaper,
Kamarad, that was written by children living in the Terezin ghetto?

How would you describe the comics published in Kamarad?

Why do you think Jewish children published drawings in the
ghetto?

Panel 8: Children’s Homes

Here teachers should explain about Janusz Korczak, and his role as
an educator in Poland before the war as well as his work in the Warsaw Ghetto.
They should also focus on the theme of music as showcased on this panel.

Suggested
Discussion Questions:

Are you a musician?

What kind of music do you like to listen to?

What place does music have in your family life?

In times of hardship, how can musical instruments encourage people’s
will to live?

Panel 9: Children’s Homes in France

Here teachers should explain how some Jewish children were
successfully hidden during the Holocaust. Normally, hiding is related to playing
a game. However, during the Holocaust period, hiding was a means of survival and
constant danger. Teachers should remind their students that the majority of
Jewish children were murdered during the Holocaust and did not survive
(approximately 1.5 million).

Suggested Discussion
Questions:

What comes to your mind when you think about hiding?

How did Jewish children pass their time in hiding?

How did they keep track of time?

Poem:  During the Time We Brushed Our Teeth

Here teachers should read the poem aloud with their students.

Brushing teeth is described as a routine activity, part of everyday
life.

The language of the poem is rather playful, but the underlying
message to the children is to act with great caution while in hiding.

Suggested Discussion
Question:

According to this poem, what are educators trying to teach children
in hiding?

Here teachers should also focus on the personal story of Herbert Odenheimer, today called Ehud Loeb. In this
exhibition, he is presented as Herbert – not as Ehud. Teachers should explain
that during the Holocaust, names of Jewish children in hiding were often changed
to protect their identity.

Ehud/Herbert was born in Germany and was later deported with his
parents to France as a small boy. Ehud’s chessboard, that he made as a child,
later became part of Yad Vashem’s exhibit “No Child’s Play.” Today, Ehud is a
proud father and grandfather. He lives in Jerusalem and devotes a lot of his
time at Yad Vashem to tell teachers and students about his personal story.

Suggested Discussion
Question:

Ehud/Herbert’s name was changed a few times during his life. What
kind of effect do you think changing someone’s name has on a young person?

Panel 11 A: In Hiding

Max Heppner and His Drawings in Hiding

Here teachers should focus on the story of Max Heppner. Max and his
friends are standing at the entrance to a chicken coop, the hiding place of his
family during the Holocaust. On the right side students can see the drawings he
made while in hiding.

Max’s drawings focus on the Biblical story of David and Goliath. In
this well-known Bible story, David, a young boy, defeats the giant enemy,
Goliath. The underlying message of Max’s paintings is that just as David
defeated Goliath, Max wishes that the Jewish people will overcome Nazi
Germany.

Teachers should also explain that despite the harsh reality that
Jewish children faced in hiding, many times they continued to be creative and
use their imagination.

Suggested Discussion Questions:

Does it appear as though Max lives in a pleasant place?

Have you ever seen a chicken coop? If so, how would you describe
it?

What do you see in Max’s drawings?

What is the message of Max’s paintings?

Panel 13: Escape

Here
teachers should focus on the story about Claudine Schwartz-Rudel and her doll
Collette. Claudine Schwartz-Rudel was seven years old when she and her parents
fled Paris for the south of France. Before they left Paris, Claudine’s parents
gave her a doll named Collette. During the war, Collette “gave Claudine
strength”.  Her parents cautioned
Claudine again and again not to break or lose the doll. Only later did Claudine
realize that her parents were hiding the family’s valuables inside her doll.
Today, Claudine lives in Jerusalem and works at Yad Vashem.

Suggested Discussion Questions:

Do you have, or have you ever had, a doll?

What does this doll mean to you now?

What did Claudine use the doll for before the war?

How did Claudine’s parents use her doll during the Holocaust?

Suggested Homework Activity:

Students may be asked to write a letter to Claudine, reflecting on
their impressions after reading about her personal story.

Suggestions for Guiding
High School Students
(Grades 9-12)

Panel 2: Before the Holocaust

Here teachers should focus on the 1939 coffee advertisement from
France, featuring a child model, a young Jewish girl, Regine (Rivka)
Gartenlaub-Avihail. Teachers should point out to their students that even before the Second World War, children
were used as commercial tools in advertising campaigns.

By being showcased in this advertising campaign, it can be clearly
understood that Regine, and other Jewish people in France as well as throughout
Europe, were part of modern society. Regine was a child model, and her
photograph clearly was marketed to promote coffee sales to all members of French
society – young and old from a wide range of social circles. This advertising
campaign was undertaken in 1939, approximately a year before Nazi Germany
invaded France.

Suggested Discussion Questions:

What do you notice in this photograph?

In your opinion, why was a young girl asked to hold coffee and a
doll at the same time?

What is the message of this advertisement?

Panel 3 - The Eve of the Breakout of the Second World War

Teachers should place an emphasis on the fact that
in a short time after Regine modeled the product in this advertisement, Jewish
people in France were being racially per/secuted. Regine who was once a model in
French society suddenly became a social outcast. Although she may have been
proud of her status before the war, during the Holocaust, Regine - like many
other Jewish children - became very self-conscious about their Jewish identity,
especially when they later had to wear the yellow star in public.

Suggested Discussion Questions:

Compare between the photograph of Regine in Panel 2 and this
picture in Panel 3?

What function did
toys and dolls have during the Holocaust in comparison to that of the pre-war
period?

Panel 4- Ghettos

Here teachers should explain to their students about how Jewish
youth lived in the ghettos, smuggling for survival, and the changing roles in
family life as a result of ghetto conditions. Teachers should explain that young
people often had to assume the roles of adults amidst grave danger in order to
help support their families.

Teachers
may also wish to focus on the poem, “Dream,” by Avraham Koplowicz who
lived in the Lodz Ghetto as well as on the drawings by Nelly Toll who lived in
the Lviv Ghetto.

Teachers should explain that children during the Holocaust used
their imagination to escape the harsh realities that they faced as well as to
enrich their own lives by being creative. Ultimately, the message of Nelly’s
drawings is rooted in hope for a better future – as well as a longing for life
before the war. Avraham’s poem describes his dreams for the future,
hoping for a world in which he will be able to control his own destiny.

Suggested Discussion Questions:

What do you think is the meaning of Nelly’s paintings during the
Holocaust?

What reality is depicted in Nelly’s drawings?

What did Avraham dream about?

Panel 6: In the Camps

Here teachers should focus on the story of Eva’s doll and her
letter to Gerta written decades later.

During the Second World War, Jewish people were deported from their
homes to concentration camps, forced labor camps and killing centers.  In some camps Jewish people were imprisoned
and forced to live in terrible conditions, whereas others were murdered upon
arrival. Eva Modval-Haimovitz, who was an only child, was deported from her home
in Transylvania (a border region between Hungary and Romania). Before the war,
Eva’s father gave her a doll, Gerta, who later acted as her trusted companion.

One night in 1944, when the Hungarian police came to her family’s
house, Eva recounts, “Gerta, and I were scared and cried…it was lucky that Gerta
was with me! I hugged her as tight as I could and then I wasn’t scared.”

During the whole time they were imprisoned, and through all of the
hardships, Gerta never left Eva’s side. Eva’s doll, Gerta, comforted her and was
a symbol of warmth and security that her family enjoyed before the war.
Ultimately, Eva’s father did not survive the Holocaust. Eva moved to Israel in
1950, rebuilt her life and raised a family. In 1998, Eva donated her doll,
Gerta, to Yad Vashem. It was not easy for Eva to part from her, especially since
it was a link to her father and her lost childhood. Toys can symbolize loss.
Even in adulthood, some Holocaust survivors found it difficult to separate from
humanized objects that helped them cope during inhuman circumstances.

Teachers should read Eva’s letter to her doll, Gerta, with their
students and discuss it.

Suggested Discussion Questions:

After the war, Eva had grown up, but she still kept her doll.
Why?

Why was it hard for Eva to donate her childhood doll to Yad
Vashem?

Why do you think that Eva wrote a goodbye letter to Gerta?

Panel 15: A Child after the Holocaust

Here teachers should highlight the fact that there is no clear information about the child
in this photograph. It is uncertain where the photograph was taken or what name
was given to this little child. Ultimately, this photograph denotes the
situation at the end of the Second World War: People wandered around alone and
detached, out of the chaos and debris. Every child during the Holocaust had a
different fate.

Teachers should point out that words in the context of the aftermath of the
Holocaust often take on a new meaning; for example, the word “alone.” After the
Holocaust, most survivors were left without their families, friends, homes,
neighbors and communities. Holocaust survivors were often completely alone in
the world, facing many dilemmas as well as grappling with their pain and
loss.  

Suggested Discussion Questions:

Why do you think that the curators at Yad Vashem
chose to conclude this exhibition with this photograph?

After the
Holocaust, does the word “alone” take on a new meaning? Explain your
answer.

What messages can we take with us from this
travelling exhibition?

Suggested Homework
Activity:

Review the below Geneva Declaration of the Rights of the Child,
adopted on September 26, 1924, by the League of Nations.

Takaisin
näyttelysivulle

..........................................................................................................................................

Keren
Kajemet Finland ry

Kotisivu

Laita
sähköpostia Juhanille