Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyn käyttö oppilaiden kanssa:
Eri ikäryhmille sopivat lähestymistavat
Tämä verkkomateriaali on kehitetty opettajien tueksi, kun he valmistautuvat vierailemaan oppilaidensa kanssa Yad Vashemin ”Ei lasten leikkiä: Lapset holokaustissa – luovuutta ja leikkiä” kiertävässä näyttelyssä omissa yhteisöissään. Näyttelyyn sisältyy myös kaksi videota.
Huomautus opettajille: Suosittelemme lämpimästi, että opettajat tutustuisivat näyttelyn paneelien (yhteensä 17) sisältöön (tekstit, valokuvat ja esineet) ennen kuin ryhtyvät käymään niitä läpi oppilaiden kanssa. Tämän lisäksi on suositeltavaa, että opettajat ohjaisivat oppilaitansa näyttelyssä, jotta vältytään tilanteelta, jossa oppilaat ohjaavat itse itseään ilman kunnon valmistautumista tai vain kuljeskelevat ympäriinsä.
Opettajat, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan tämän näyttelyn verkkoversioon, voivat seurata linkkiä englanninkieliseen versioon:
http://www1.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/nochildsplay/index.asp
Pedagogiset tavoitteet
Näiden aktiviteettien aikana oppilaat:
• oppivat juutalaislasten maailmasta ajalta ennen holokaustia, sen aikana ja jälkeen
• keskittyvät henkilökohtaisiin tarinoihin
• tutustuvat ensikäden lähdemateriaaleihin, kuten valokuviin, esineisiin ja todistuksiin
• kasvavat empatiakyvyssä uhreja kohtaan
• pohtivat lasten universaaleja, suojeltavia oikeuksia
Luokkatasot
Tämä näyttely soveltuu eri ikäryhmille ja luokkatasoille. On kuitenkin tärkeää, että opettajat kehittävät ikäryhmälle sopivan lähestymistavan oppilaiden kognitiivisen ja emotionaalisen tason mukaisesti. Tämä materiaali tarjoaa eri ikäryhmille soveltuvia aktiviteetteja niin peruskoulun ala- ja yläasteen kuin lukioikäryhmien oppilaille.
Johdanto
Holokausti muutti juutalaislasten elämänkulun radikaalilla tavalla suurimmassa osassa Euroopan maita. Juutalaislasten ”normaali” lapsuus päättyi äkkinäisesti, ja he joutuivat kamppailemaan usein ylitsepääsemättömissä olosuhteissa erityisesti jatkuvan nälän, epätoivon ja vaaran keskellä. Juutalaislapset joutuivat lisäksi monesti ottamaan aikuisille kuuluvan vastuun omille harteilleen. Tämä näyttely valottaa heidän päivittäistä eloonjäämiskamppailuaan, kuin myös heidän ponnistelujaan säilyttää lapsuutensa kovasta ympäröivästä todellisuudesta huolimatta.
Näyttelyssä vierailun aikana opettajien tulisi kohdistaa huomio juutalaislasten holokaustin aikaisiin koettelemuksiin ja korostaa erityisesti uhrien ”varastettua lapsuutta” sekä heidän altistumistaan jatkuvalle pelolle, kauhulle ja äärimmäisille perhe-elämän muutoksille.
Tässä näyttelyssä nostetaan esille juutalaislasten leluja ja piirustuksia, jotka saivat monesti aivan eri merkityksen holokaustin aikana.
Leikit ja pelit on tarkoitettu lapsille normaalisti sekä viihdykkeeksi että myötävaikuttamaan heidän kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseensä. Lelut tuovat monesti myös turvallisuuden tunnetta lapsille. Holokaustin aikana lelut edustivat usein juutalaislapsille heidän onnellisia päiviään ajalta ennen heidän maailmansa murenemista – toisin sanoen linkkiä heidän menneisyyteensä.
Piirrokset toimivat monesti ikkunana lasten sisäiseen maailmaan kuvastaen heidän tunteitaan ja unelmiaan. Piirustuksista heijastuu usein se, miten lapset prosessoivat kokemuksiaan ympäröivästä maailmasta. Holokaustin aikana juutalaislapset pyrkivät yhtäältä säilyttämään muistonsa ja toisaalta kamppailemaan muuttuvien realiteettien kanssa.
Katsaus näyttelyyn
Näyttelyn 17 paneelia keskittyvät juutalaislasten elämään niin ennen holokaustia kuin sen aikana ja jälkeenkin.
Ennen holokaustia: Opettajien tulisi kohdistaa huomio siihen, millaista juutalaisperheiden elämä oli ennen kuin se tuhoutui täysin. Oppilaat kehittyvät empatiakyvyssään juutalaislapsia kohtaan, jotka elivät normaalia elämää, nauttivat turvallisuudesta ja perhe-elämän lämmöstä.
Holokaustin aikana: Opettajien tulisi korostaa niitä muutoksia, joita juutalaislapset joutuivat kohtaamaan, kuin myös heidän ponnistelujaan saadakseen yhteyden aiempaan todellisuuteensa. Oppilaat tutustuvat uhrien lapsuusaikaisiin leluihin ja oppivat lasten mielikuvituksen käytöstä kaaoksen keskellä.
Holokaustin jälkeen: Opettajien tulisi esittää keskustelevia kysymyksiä oppilailleen, esimerkiksi: Miten nuoret voivat jälleenrakentaa elämänsä, jos ei ole muodollista koulutusta? Mitä tapahtui sodan jälkeen niille juutalaislapsille, jotka selvisivät hengissä holokaustista? Oppilaat tutustuvat holokaustista eloonjääneiden lasten elämäntarinoihin ja oppivat siitä, miten nämä pääsivät jälleen sisälle läntiseen yhteiskuntaan ja perustivat perheitä – usein vastoin kaikkia odotuksia.
Ehdotuksia peruskouluikäisten oppilaiden opastamiseksi
Ennen näyttelyyn tutustumista opettajien tulisi pyytää oppilaitaan tuomaan vierailupäivänä mukanaan jokin lapsuusaikainen lelu tai piirustus.
Ennen näyttelytilaan sisälle menoa: Oppilaat istuvat ympyrässä ja jokainen voi kertoa muutamalla sanalla piirustuksesta tai lelusta, jonka on tuonut mukanaan.
Opettajat voivat pyytää oppilaitaan kertomaan lapsuusajan muistoistaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Mikä kyseinen lelu tai piirustus on? Miksi se on sinulle tärkeä? Muistatko jonkin erityisen tarinan, joka siihen liittyy? Oletko joskus menettänyt jonkin tärkeän lapsuusaikaisen lelun tai esineen? Jos kyllä, niin miltä se nyt tuntuu? Mitä tuo lelu merkitsi sinulle silloin – ja mitä se merkitsee sinulle nyt?
Opastaminen näyttelyssä
Paneeli 2: Ennen holokaustia
Tässä opettajien tulisi antaa oppilailleen lyhyt johdanto juutalaislasten elämään ajalta ennen holokaustia.
Kysymysehdotus keskustelua varten:
Mitä yhteistä sinulla on kuvissa olevien lasten kanssa?
Paneeli 3: Sodan varjossa
Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Opettajien tulisi verrata tämän paneelin kuvia Paneeli 1 kuvien kanssa, jotka on otettu ennen holokaustia. Opettajien tulisi selittää, että tämän ja edellisen paneelin kuvien ottamisen välillä ei ole kulunut pitkääkään aikaa.
Tässä paneelissa on valokuvia saksanjuutalaisista pakolaislapsista. Mitä huomaat näistä kuvista? Mitä eroa on tämän paneelin kuvilla verrattuna edellisen paneelin kuviin?
Huomautus opettajalle: Paneelissa 1, lapset pitelevät lelujaan onnellisen ja turvallisen näköisinä. Paneelissa 3, poika pitää lelua ikään kuin suojana. Lelua ei pidetä ”luonnollisessa asennossa”, vaan siitä on tullut suojaa antava esine. Lelun rooli on oleellisesti muuttunut, kun lapsi on joutunut vainon kohteeksi.
Paneeli 5: Terezin/Theresienstadt
Tässä kohtaa opettajien tulisi antaa taustatietoa Terezinin/Theresienstadtin ghetosta ja kohdistaa huomio lasten sanomalehteen Kamaradiin. Tässä lehdessä, jota juutalaislapset julkaisivat ja jakoivat Theresienstadtissa, nuoret ”journalistit” pureutuivat kokemuksiinsa ghetossa unohtamatta myöskään sitä maailmaa, jonka he tunsivat ennen kuin heidät karkotettiin kodeistaan. Jos oppilaat kysyvät, miten lasten onnistui saada taidevälineitä Theresienstadtissa, opettajat voivat selittää, että kyseisessä ghetossa oli taidemaalareita, jotka joutuivat tekemään pakkotyötä natsi-Saksalle. Näillä taitelijoilla oli pääsy taidevälinevarastoihin.
Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
(Miten kuvailisit lasten sanomalehdessä Kamaradissa julkaistua tarinaa, jonka Theresienstadtin ghetossa eläneet lapset kirjoittivat?)
Miten kuvailisit Kamaradissa julkaistuja sarjakuvia?
Minkälaisia asioita lasten piirustuksista näkyy?
Mitä niissä tehdään?
Mitkä kuvat esittävät gheton todellisuutta, mitkä lasten unelmia?
Minkä ikäisten lasten piirustuksia löydät?
Minkä käsityksen piirustukset antavat Theresienstadtin gheton elämästä?
Miksi arvelet juutalaislasten julkaisseen piirustuksia ghetossa?
Paneeli 8: Lastenkodit
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää Janus Korczakista, hänen roolistaan kasvattajana Puolassa ennen sotaa kuin myös hänen työstään Varsovan ghetossa. Opettajien pitäisi myös huomioida musiikkiin liittyvä teema, joka on kuvattuna tässä paneelissa.
Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Oletko muusikko / soitatko jotain instrumenttia?
Millaisen musiikin kuuntelemisesta pidät?
Millainen asema musiikilla on teidän perheessänne?
Sellaisina aikoina, kun on erityisen vaikeaa ja raskasta, miten musiikki/soittimet voivat valaa ihmisiin elämänhalua?
Paneeli 9: Lastenkodit Ranskassa
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää, miten osa juutalaislapsista onnistuttiin piilottamaan holokaustin aikana. Tavallisesti piilosilla olo liitetään leikkitilanteisiin. Holokaustin aikana piiloutuminen oli kuitenkin keino säilyä hengissä, mutta samalla se tarkoitti myös jatkuvaa vaaratilannetta. Opettajien on muistutettava oppilaita siitä, että suurin osa juutalaisista lapsista ei kuitenkaan selvinnyt hengissä holokaustista, vaan surmansa sai sinä aikana noin 1,5 miljoonaa lasta.
Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet piilossa oloa?
Miten juutalaislapset kuluttivat aikaansa piilossa ollessaan?
Miten he pysyivät kiinni ajan kulussa?
Runo: Hampaiden harjauksen aikaan
Opettajat voivat lukea runon ääneen oppilaidensa kanssa. Hampaiden harjausta kuvataan rutiinitoiminnaksi, osaksi jokapäiväistä elämää. Runon kieli on melko leikkisää, mutta sen välittämä keskeinen viesti lapsille on se, että heidän tulee noudattaa suurta varovaisuutta piilossa ollessaan.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mitä kaikkea kasvattajat yrittävät tämän runon mukaisesti opettaa piilossa oleville lapsille?
Opettajat voivat tässä kohdistaa huomion myös Herbert Odenheimerin (nykyiseltä nimeltään Ehud Loeb) tarinaan. Tässä näyttelyssä häntä kutsutaan Herbertiksi, ei siis Ehudiksi. Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana juutalaisten lasten nimet muutettiin usein heidän identiteettinsä suojaamiseksi.
Ehud/Herbert syntyi Saksassa ja ollessaan pieni poika hänet kuljetettiin vanhempiensa kanssa myöhemmin Ranskaan. Ehudin shakkilaudasta, jonka hän teki lapsena, tuli myöhemmin osa Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyä. Nykyisin Ehud on ylpeä isä ja isoisä. Hän asuu Jerusalemissa ja antaa paljon aikaansa Yad Vashemille, jossa hän kertoo elämäntarinaansa opettajille ja oppilaille.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Ehudin/Herbertin nimeä vaihdettiin muutamia kertoja hänen elämänsä aikana. Miten arvelet nuoreen ihmiseen vaikuttavan sen, että hänen nimeään muutetaan?
Paneeli 11 A: Piilossa
Max Heppner ja hänen piirroksensa piilossa olon aikana
Opettajat keskittyvät tässä kohtaa Max Heppnerin tarinaan. Max ja hänen ystävänsä seisovat kanalan sisäänkäynnin edessä, joka oli heidän piilopaikkansa holokaustin aikana. Oikeassa reunassa oppilaat näkevät piirustukset, joita Max teki piilossa ollessaan.
Maxin piirrokset kuvaavat Raamatun tarinaa Daavidista ja Goljatista. Tässä tunnetussa tarinassa Daavid, nuori poika, voittaa jättiläisen ja vihollisen, Goljatin. Maxin piirustusten välittämä viesti on se, että aivan kuten Daavid päihitti Goljatin, samalla tavoin Max toivoo, että juutalainen kansa saisi voiton natsi-Saksasta.
Opettajien tulisi myös painottaa sitä, että huolimatta niistä ankarista olosuhteista, joissa juutalaislapset joutuivat elämään piilossa ollessaan, heidän onnistui kuitenkin pitää yllä luovuutta ja jatkaa mielikuvituksen käyttöä.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Vaikuttaako siltä, että Max eläisi miellyttävässäkin paikassa?
Oletko koskaan nähnyt kanalaa/kanahäkkiä? Jos olet, niin miten kuvailisit sitä?
Mitä näet Maxin piirroksissa?
Mikä on Maxin piirustusten välittämä viesti?
Paneeli 13: Pako
Tässä opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Claudine Schwartz-Rudelista ja hänen nukestaan Collettesta. Claudine Schwartz-Rudel oli seitsemänvuotias, kun hän pakeni vanhempiensa kanssa Pariisista Etelä-Ranskaan. Ennen kuin he lähtivät Pariisista, Claudinen vanhemmat antoivat hänelle nuken, jonka nimi oli Collette. Sodan aikana Collette "antoi Claudinelle voimaa". Vanhemmat varoittivat Claudinea yhä uudestaan ja uudestaan, jotta hän ei rikkoisi tai kadottaisi nukkea. Vasta myöhemmin Claudine tajusi, että hänen vanhempansa olivat piilottaneet perheen arvoesineet nuken sisään. Nykyisin Claudine asuu Jerusalemissa ja työskentelee Yad Vashemissa.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Onko sinulla joskus ollut nukke?
Mitä tämä nukke kenties merkitsee sinulle nykyisin?
Mihin tarkoitukseen Claudine käytti nukkea ennen sotaa?
Miten Claudinen vanhemmat käyttivät nukkea holokaustin aikana?
Ehdotus kotitehtäväksi:
Oppilaita voidaan pyytää kirjoittamaan kirje Claudinelle, jossa he kuvailevat niitä tuntemuksia, joita Claudinen tarina heissä synnytti.
Ehdotuksia lukioikäisten opastamiseksi
Paneeli 2: Ennen holokaustia
Opettajien tulisi kohdistaa huomio ranskalaiseen kahvimainokseen, jossa on lapsimallina nuori juutalaistyttö, Regine (Rivka) Gartenlaub-Avihail. Opettajien tulisi huomauttaa oppilaille, että lapsia on käytetty kaupallisina välineinä mainoskampanjoissa jo ennen Toista maailmansotaakin.
Tämän mainoskampanjan perusteella ymmärrämme, että niin Regine kuin muutkin juutalaiset Ranskassa ja kaikkialla Euroopassa olivat osa modernia yhteiskuntaa. Regine oli lapsimalli, ja hänen valokuvaansa käytettiin markkinointitarkoituksessa promotoimaan kahvin myyntiä aivan selvästi ranskalaisen yhteiskunnan kaikille jäsenille – nuorille ja vanhoille, yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Tämä mainoskampanja toteutettiin vuonna 1939, suunnilleen vuotta ennen kuin natsi-Saksa valtasi Ranskan.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mitä huomaat tässä valokuvassa?
Mielipiteesi siitä, miksi nuorta tyttöä on pyydetty pitelemään samanaikaisesti sekä kahvia että nukkea?
Mikä on tämän mainoksen viesti?
Paneeli 3: Toisen maailmansodan alkamisen aatto
Opettajien tulisi painottaa erityisesti sitä, miten lyhyen ajan sisällä siitä, kun Regine toimi mallina tässä tuotemainoksessa, juutalaiset joutuivat jo rodullisen vainon kohteiksi Ranskassa. Reginestä, joka oli kerran ollut malli ranskalaisessa yhteiskunnassa, tuli yhtäkkiä yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu ihminen. Vaikka Regine olisikin saattanut olla ylpeä asemastaan ennen sotaa, holokaustin aikana hän – kuten niin monet muutkin juutalaiset lapset – tulivat hyvin tietoisiksi juutalaisesta identiteetistään, varsinkin kun joutuivat myöhemmässä vaiheessa käyttämään keltaista tähteä julkisesti.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Vertaa Reginen valokuvaa Paneelissa 2 tähän Paneelissa 3 olevaan valokuvaan. Millainen käyttötarkoitus leluilla ja nukeilla oli holokaustin aikana verrattuna sotaa edeltävään aikaan?
Paneeli 4: Ghetot
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää oppilailleen siitä, miten juutalaislapset ja -nuoret elivät ghetoissa, miten he salakuljettivat ruokaa henkensä pitimiksi, ja miten perheenjäsenten rooleissa tapahtui muutoksia gheton olosuhteiden seurauksena. Opettajien pitäisi selittää, että nuoret ihmiset joutuivat monesti vaikeissa vaaratilanteissa ottamaan harteilleen aikuisen roolin auttaakseen ja tukeakseen perheitään.
Opettajat voivat halutessaan myös keskittyä Lodzin ghetossa asuneen Avraham Koplowiczin runoon "Unelma", sekä Lvivin ghetossa asuneen Nelly Tollin piirustuksiin.
Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana lapset käyttivät mielikuvitustaan paetakseen sitä karua todellisuutta, jonka kanssa olivat kasvotusten, kuin myös rikastaakseen elämäänsä luovuuden avulla. Nellyn piirustuksien välittämä viesti perustuu loppukädessä toivoon paremmasta tulevaisuudesta – sekä ikävään sotaa edeltäneeseen elämään. Avrahamin runo kuvaa hänen tulevaisuudenhaaveitaan ja perustuu toivoon maailmasta, jossa hän voisi hallita omaa kohtaloaan.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mikä on mielestäsi Nellyn holokaustin aikaisten maalausten tarkoitus?
Millaista todellisuutta Nellyn piirustukset kuvaavat?
Mistä Avraham unelmoi?
Paneeli 6: Leirit
Tässä kohtaa opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Evan nukesta sekä Evan kirjeeseen Gerta-nukelle vuosikymmenten jälkeen.
Toisen maailmansodan aikana juutalaiset kuljetettiin kodeistaan keskitysleireille, pakkotyöleireille sekä tuhoamisleireille. Joillakin leireillä juutalaiset vangit joutuivat elämään järkyttävissä oloissa, kun taas samanaikaisesti toiset juutalaiset murhattiin välittömästi leireille saavuttuaan. Eva Modval-Haimovitz, joka oli perheen ainoa lapsi, kuljetettiin pois kotoaan Transylvaniasta (rajaseutu Unkarin ja Romanian välillä). Ennen sotaa Evan isä antoi hänelle nuken, Gertan, josta myöhemmissä vaiheissa tuli Evan uskottu seuralainen.
Eva muistelee erästä yötä vuonna 1944, kun Unkarin poliisi tuli perheen asunnolle: "Gerta ja minä olimme peloissamme ja itkimme... Oli onni, että Gerta oli kanssani! Rutistin häntä niin kovaa kuin ikinä pystyin ja sitten en enää pelännyt".
Gerta ei milloinkaan väistynyt Evan viereltä vaan pysyi hänen rinnallaan koko heidän vankeutensa ajan, läpi kaikkien koettelemusten. Gerta-nukke toi Evalle lohtua ja oli symbolinen muisto siitä lämmöstä ja turvallisuudesta, josta perhe sai nauttia ennen sotaa. Evan isä ei lopulta selvinnyt holokaustista. Eva muutti Israeliin vuonna 1950, jossa hän jälleenrakensi elämänsä ja perusti perheen. Eva lahjoitti Gerta-nukkensa Yad Vashemille vuonna 1998. Evan ei ollut helppo erota Gertasta, mikä johtui erityisesti siitä, että Gerta toimi linkkinä hänen isäänsä ja kadotettuun lapsuuteensa. Lelut voivat symboloida menetystä. Joillekin holokaustista selvinneille on ollut jopa aikuisiässä vaikeaa erota inhimillistyneistä esineistä, jotka auttoivat heitä selviämään epäinhimillisissä olosuhteissa.
Opettajien tulisi lukea oppilaidensa kanssa Evan Gertalle kirjoittama kirje ja keskustella siitä.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Sodan jälkeen Evasta oli tullut jo aikuinen, mutta silti hän piti nukkensa. Miksi?
Miksi Evalle oli vaikeaa lahjoittaa lapsuudenaikainen nukkensa Yad Vashemin holokausti-museolle?
Mitä luulet, miksi Eva kirjoitti hyvästelykirjeen Gertalle?
Paneeli 15: Lapsi holokaustin jälkeen
Tässä kohtaa opettajien tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että kyseisen valokuvan lapsesta ei ole saatavilla mitään varmaa tietoa. On epäselvää, missä valokuva on otettu tai mikä lapsen nimi oli. Tämä valokuva heijastaa loppukädessä hyvin sitä tilannetta, joka vallitsi Toisen maailmansodan loputtua: Ihmiset vaeltelivat yksin ja irrallisina sinne tänne, tuhkan ja kaaoksen keskellä. Jokaisen lapsen kohtalo oli erilainen holokaustin aikana.
Opettajien tulisi huomauttaa, että sanat saivat usein aivan eri merkityksen holokaustin jälkeisissä konteksteissa, tästä esimerkkinä sana "yksin". Holokaustin jälkeen useimmat eloonjääneet olivat ilman perheitään, ystäviään, kotejaan, naapureitaan ja yhteisöjään. He olivat usein täysin yksin maailmassa ja joutuivat vastatusten monenlaisten ongelmien kanssa, kamppaillen samanaikaisesti tuskan ja menetyksen kanssa.
Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mikä on arviosi siitä, miksi Yad Vashemin kuraattorit valitsivat juuri tämän valokuvan päättämään koko näyttelyn?
Onko sana "yksin" saanut holokaustin jäkeen uuden merkityksen? Perustele vastauksesi.
Minkälaisia erilaisia viestejä voimme viedä mukanamme tästä näyttelystä?
Ehdotus kotitehtäväksi:
Lue allaoleva Geneven lapsen oikeuksien julistus (Kansainliiton hyväksymä 26.9.1924).
Geneven lapsen oikeuksien julistus
Tämän Lapsen oikeuksien julistuksen myötä, joka yleisesti tunnetaan "Genevan julistuksena", miehet ja naiset kaikissa kansakunnissa, tunnusten että ihmiskunnan tulee antaa lapselle parasta mitä sillä on antaa, julistavat ja hyväksyvät velvollisuudekseen ylittäen kaikki rotuun, kansallisuuteen tai uskontoon liittyvät kysymykset, että:
1) Lapselle pitää suoda tarvittavat edellytykset normaaliin kehitykseen, niin materiaaliset kuin henkiset edellytykset;
2) Lapsi, joka on nälkäinen, tulee ruokkia; sairaan lapsen pitää saada hoitoa; lapsen, joka on kehityksestä jäljessä, pitää saada apua; rikollinen lapsi pitää auttaa takaisin kaidalle tielle; orpoa ja katulasta tulee suojata ja auttaa;
3) Vaikeina aikoina lapsi on se, jonka tulee ensimmäisenä saada helpotusta;
4) Lapsi tulee ohjata asemaan, jossa hän voi ansaita toimeentulonsa, ja häntä pitää suojella kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan;
5) Lasta tulee kasvattaa siihen ymmärrykseen, että hänen kykynsä ja lahjansa on tarkoitettu lähimmäisten palvelemiseksi.
Ehdottakaa, että oppilaat kirjoittaisivat siitä, mitä jokainen näistä ylläolevasta viidestä periaatteesta tarkoittaa, ja että he antaisivat lisäksi esimerkkejä siitä, millaisin eri tavoin näitä periaatteita rikottiin holokaustin aikana, kuten tästä näyttelystä käy ilmi. Kysykää oppilailta, ovatko he yllättyneitä siitä, että tämä lapsen oikeuksien julistus luonnosteltiin jo ennen holokaustia, ja pyytäkää heitä selittämään vastauksiaan.