Eläkkeensaajan asumistukea ei saa laskea yleisen asumistuen tasolle

Sipilän hallitus kaavailee rikkaille katujille veronalennusta. Valtionvarainministeriö (VM) kaavailee kokoomushenkisen Martti Hetemäen johdolla noin 2 200 veronkiertäjälle helpotuksia, jos he paljastavat veroparatiiseissa olevat salaiset tilinsä verotuksen piiriin.

Sipilän tarkoitushakuista vatulointia - isokenkäisten päästäminen kuin koira veräjästä  

Hetemäki suositteli poliitikoille aikoinaan uusliberalistista ns. ”Uuden Seelannin” –mallia, joka osoittautui myöhemmin katastrofiksi. Nykykäytännön mukaan yli 100 000 euron piilotetuista varoista lisävero on seitsemän prosenttia. Hallituksen esitysluonnoksessa tämä lisävero alennettaisiin viiteen prosenttiin. Salatuille tuloille perittävälle ei määrättäisi tavallista veronlisäystä, vaan ainoastaan sitä selvästi pienempi korko.

Sipilän hallitus aikoo kokeilla VM:n suosituksesta Suomessa niin sanotun ”tehokkaan katumisen” mallia. Tällä tarkoitetaan tapaa, jossa ulkomaille varojaan pimittäneet ihmiset voivat palauttaa rahoja kotimaahansa joutumatta rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Hallitus on esittämässä väliaikaista armahduslakia, joka olisi voimassa vain vuoden 2016. Nykykäytännössä lisäverot kyseisten verojen osalta ovat 10-40 prosenttia. Verotuksen taso voisi laskea joissain tapauksissa jopa 25 prosenttia.

Kaavaillussa laissa jäisivät veropakolaisten nimet salaisiksi

Verottajaa paossa olevan rahan määrää ei tiedä kukaan. EU menettää vuosittain 1 000 miljardia verotuloja yritysten ”verosuunnittelun” (=veronkierron) avulla. Suomalaisillakin monikansallisilla suuryhtiöillä on pelkästään Belgiassa piilossa 20 miljardia euroa verottajalta piilossa. Suomen veronmenetykset ovat n. 750 miljoonaa.

Sipilän puuhaaman lain tarkoitus on suojella rikkaita syytesuojalta, sillä nimien paljastuessa saattaisi käydä ilmi, että moni asianosaisista on voinut puhua hyvinkin kauniisti Suomen talouden, tuottavuuden, tehokkuuden ja  hyvinvoinnin puolesta, vaikka on todellisuudessa toiminut mitä pahimpana isänmaan petturina.

Rikosvastuusta armahdusta ja veronalennusta koskevat perustelut ontuvat myös siksi, että petoksella hankitut varat voitaisiin saada takaisin täysmääräisine veronkorotuksineen vuonna 2018, jolloin verohallinto aloittaa automaattisen tietojen vaihdon veroparatiisien kanssa.
 

Miksi Sipilä haluaa pitää kiirettä eikä vatuloida? Siksikö, jotta isokenkäiset rikolliset pääsisivät kuin koira veräjästä?

Sipilälläkään ei taida olla puhtaat jauhot pussissa. Hänellä ei tiettävästi ole miljoonia veroparatiiseissa, mutta kylläkin uusissa veronkiertovälineissä, joihin valtionvarainministeriö ei ole ymmärrettävästi puuttunut. Asiaa on raaputtanut pintaa syvemmältä toimittaja Jarno Liski (Seura 35/2015) seuraavasti:

Pääministeri Juha Sipilä on tehnyt suuren omaisuuden onnistuneilla yrityskaupoilla ja osakesijoituksilla. Miljooniaan hän hoiti sijoitusyhtiöissään yhden Suomen parhaimman sijoitusasiantuntijan, professori Heikki Niskakankaan kanssa.

Sipilä oli vuoden 1996 äyrikuningas. Hän oli saanut johtamansa teknologiayrityksen Solitran osakkeista reilut 15 miljoonaa euroa, kun se myytiin amerikkalaisille. Veronalaista myyntivoittoa tästä oli 12 miljoonaa. Miljooniaan sijoittamaan Sipilä perusti muiden muassa pääomasijoitusyhtiö Fortel Investin.

Vuonna 1998 Sipilän yhtiökumppaniksi Fortel Investiin tuli hänen serkkunsa, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas, joka hoiti yhtiön sijoituksia. Vuoteen 2001 mennessä yhtiölle oli kertynyt yli 11 miljoonaa voittovaroja. 

Seuraava vuosikymmen yhtiöllä meni heikommin, mutta silti se kykeni maksamaan miltei yhdeksän miljoonaa euroa osinkoja omistajilleen, eli pääasiassa Sipilän perheelle ja loput Niskakankaalle sekä toiselle vähemmistöomistajalle.

Vuoden 2013 aikana Sipilän Fortel Invest myi omistamansa Elektrobitin osakkeet reilulla kuudella miljoonalla eurolla Näitä rahoja käytettiin velkojen maksuun sekä lunastamaan ulos vanhat vähemmistöomistajat sekä Sipilä vaimoineen.

Sipilä sai osakkeistaan noin 2,2 miljoonaa euroa ja hänen vaimonsa reilut 600 000 euroa loppuvuodesta 2013. Yhtiö jäi Sipilän lapsille. Verotettavaa pääomatuloa Juha Sipilällä oli tuonna vuonna alle 20 000 euroa ja hänen vaimollaan 350 000 euroa.

Keväällä 2015 odotettiin mielenkiinnolla Sipilän sidonnaisuusilmoitusta...

Pettymykseksi Sipilän ilmoitus ei sisältänyt mitään tietoja siitä, minkä arvoinen hänen omaisuutensa on tai mihin se on tarkalleen sijoitettu.

Ilmoituksesta kävi ilmi ainoastaan, että pääministerillä on ”merkittävä rahoitusomaisuus” talletettuna erilaisiin sijoitusvakuutuksiin sekä säästötilille. Sipilä ilmoitti sijoittaneensa säästötilin lisäksi rahojaan Nordean Eläkesijoitukseen, Kahteen Nordean säästöhenkivakuutukseen sekä Nordea Capital –nimiseen kapitalisaatiosopimukseen.

Näitä sopimuksia kutsutaan ”vakuutuskuoriksi”. Ne ovat pankkien ja vakuutuslaitosten yhdessä innovoimia veronkiertosopimuksia veroparatiisien vaihtoehdoiksi ja rinnalle.

Näiden ”kuorien” sisällä sijoitustoimintaa voidaan harjoittaa, mutta salaisuusverhon suojassa ja verojen maksua lykäten. Monessa suhteessa vakuutuskuoret toimivat kuin holdingyhtiöt, mutta verovapaus on vielä laajempaa. Esimerkiksi kaikki osingot ja myyntivoitot ovat verovapaita. Veroja maksetaan vasta, kun rahaa otetaan kuoresta ulos.

Säästöhenkivakuutus on vakuutusyhtiöiden rakentama sijoitustuote. Sen ideana on, että sijoittaja saa valita sijoituskohteet, johon vakuutukseen liitetty säästösumma sijoitetaan. Teknisesti ottaen sijoitukset omistaa vakuutusyhtiö, mutta vakuutuksen säästösumma on sidottu sijoituksen arvonkehitykseen.

Vakuutusyhtiö ottaa välistä palkkionsa, mutta verottaja ei sijoitusten tuottoihin kajoa, joten välikäsi saattaa hyvinkin tulla edullisemmaksi. Lisäksi säästöhenkivakuutuksiin liitetään usein kuolemanvaravakuutus, jolloin vakuutuksenottajan kuollessa säästösumma ja mahdollinen erillinen vakuutuskorvaus maksetaan määrätyille edunsaajille. Säästösummasta 35 000 euroa on lähiomaisille verovapaata tuloa ja kokonaan perintöverotuksen ulkopuolella.

Sipilä on hyödyntänyt myös pankkien veronkiertoon innovoimia ns. kapitalisaatiosopimuksia. Se on maallikolle käsittämättömin. Se on vakuutus, jossa ei ole edunsaajaa, eikä mitään vakuutettua riskiä. Vakuutuksen veroedut sillä kuitenkin on. 

Sipilän Nordeasta ottaman kapitalisaatiosopimuksen sisään on mahdollista saada esimerkiksi aivan tavallinen arvo-osuustili, jolla voi käydä osakekauppaa kuten kuka tahansa. Ainoa ero on, että omistukset ovat salaisia ja tulot verottomia.

Kun sijoittaja ostaa kapitalisaatiosopimuksen suojin salkkuunsa osakkeita, ilmestyy yhtiön omistajaluetteloon Nordea Henkivakuutus Suomi Oy, eikä suinkaan todellinen edunsaaja. Tämä on vielä paksumpi salaisuuden verho kuin osakkeiden hallintarekisteröinti, jota työnantajien ja sijoittajien etujärjestöt  ovat vaatineet ja valtionvarainministeriö on toistuvasti esittänyt. 

Kapitalisaatiosopimukset ovat kasvattaneet suosiotaan räjähdysmäisesti. Sipilän järjestelyn kaltaisiin kapitalisaatiosopimuksiin oli kesäkuussa 2015 sijoitettuna jo lähes seitsemän miljardia euroa. Finanssialan keskusliiton tilastojen mukaan summa on kymmenkertaistunut vuoden 2008 keväästä.

”Kyllä nämä veroedut ovat keskeinen syy, että yksityishenkilöt sijoittavat kapitalisaatiosopimukseen”, sanoo ylitarkastaja Janne Myllymäki verohallinnosta.

Näihin uusiin veronkiertomenetelmiin Sipilä ei ymmärrettävistä syistä ole puuttunut. Selväksi on sen sijaan on tullut, kenen etuja Sipilän porvarihallitus ajaa. Sipilän hallituksen ”kilpailukyä” ja kestävyysvajetta parantavat pakkolakiehdotukset ovat suoraan EK:n toivelistalta. Sipilä ja EK ovat laittamassa ay-liikettä kyykkyyn. 

Joustoja ja venymistä haetaan köyhiltä, työntekijöiltä, työttömiltä, lapsiperheiltä, nuorilta ja eläkeläisiltä.

Yhteisvastuuta peräänkuulutetaan vain pienituloisimmilta

Edelliset hallitukset olivat helpottaneet pääomaa ja yrityksiä miljardikaupalla poistamalla varallisuusveron, poistamalla Kela-maksut, alentamalla yritysveroa 29 prosentista 20 prosenttiin vuosikymmenessä, pidentämällä työssäoloaikaa eläkeratkaisulla, ja on tehty maltillisia palkkaratkaisuja. Kaikki kilpailukyvyn parantamisen ja uusien työpaikkojen nimissä. 

Työpaikkoja ei lupauksista huolimatta ole tullut, mutta osinkoja on tasaisesti jaettu rikkaille yli 10 miljardin euron vuosivauhtia lamasta huolimatta.

Kuluttajien ostovoimaa on alennettu jo Kataisen hallituksen aikana. Nyt Sipilä jatkaa tätä kansalaisten kulutuskysynnän leikkaamista, vaikka ostovoiman kasvu on kaiken kasvun, yrittämisen ja uusien (teoreettisten) työpaikkojen syntymisen edellytys. Rikkaiden edusmiehenä Sipilä edesauttaa digitaalisaation edesauttamien tuottavuushyötyjen korjaamista vain miljonäärien laariin.

Työntekijöitten palkkataso Suomessa on EU:n keskimääräistä tasoa, eikä kilpailukyvyssäkään pitäisi olla mitään vikaa. Digitalisaation johdosta palkkojen osuus kansantulosta on pienentynyt 60 prosentista 50 prosenttiin vuodesta 1993. Sillä on dramaattinen vaikutus ostovoiman supistumiseen, verotulojen supistumiseen ja sitä kautta kestävyysvajeeseen. 

Erityisesti siihen vaikuttaa rikkaitten verojen välttely ja moraalikato. Rikkaat ovat ottaneet tulonsa vuodesta 1993 alhaisesti verotettuna pääomatulona, jotta eivät joutuisi maksamaan progressiivista tuloveroa.

Käytännössä he maksavat veroja tuloistaan vain 30 prosentin veroasteella, eli samalla kuin keskituloinen palkansaaja. Myös Sipilän hallitus vie kehitystä tasaveron suuntaan. Pieni prosentin suuruinen määräaikainen lisävero on kosmeettinen.

Kunnallisveron (tasavero) osuus veroista on vuodesta 1993 kasvanut 50 prosentista 64 prosenttiin ja valtionverojen (progressiivinen) osuus pienentynyt 33 prosentista 26 prosenttiin.

Sipilän hallitus lietsoo hysteriaa valtamedioiden avustuksella kansallisesta hätätilasta ja kilpailukyvyn menetyksestä. Maailman talousfoorumin viimeisimmän raportin mukaan Suomi on yhä Euroopan toiseksi kilpailukykyisin valtio ja maailman neljäs.

Kestävyysvaje taas johtuu Sipilän haluttomuudesta puuttua verotuksen epäoikeudenmukaiseen kehitykseen. Professori Markus Jäntin laskelmien mukaan valtio on rikkaitten verohelpotusten johdosta menettänyt kumulatiivisesti verotuloja Lipposen hallituksen alusta noin yli 15 miljardia euroa. Määrä on kaksi kertaa niin suuri kuin nykyinen kestävyysvaje. 

Lisäksi on vielä yhteiskunnan verotuotoista poistettu 2 miljardia työtulovähennyksiä ja kunnallisverovähennyksiä 6,3 miljardia (v.2013)

Verotus suosii yritysten verosuunnittelua, sanoo Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton. Hänen mukaansa nykyiset yritysverotuksen säännöt kannustavat yrityksiä näyttämään voittonsa matalan verotuksen maissa. 

Verohallinnon selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia. 
 

Pienillä yrityksillä ei näin ollen ole juuri mitään mahdollisuuksia kilpailla monikansallisia jättejä vastaan, jotka voivat välttää veroja siirtohinnoittelulla, sisäisillä lainoilla, veroparatiiseilla, rojalti-maksuilla ja muulla puliveivauksella.

Sipilän halltus ja EK syyttävät talouden pysähdyksestä kilpailukuvun puutteesta joka taas johtuu liian korkeista palkoista. Se johtuu kuitenkin yritysjohtajien ammattitaidottomuudesta innovoida ja tuotekehittää uusia tuotteita ja palveluja, joille olisi maailmanlaajuista kysyntää.

Nyt Sipilä säästöillään supistaa kysyntää, jolloin yritysjohtajat eivät näe mielekkääksi investoida, vaan osaamattomuuttaan jakavat voittonsa vain ylisuurina osinkoina. 

EQ:n salkunhoitaja Hannu Angervuo on todennut (TE 7/2015), että yritysten nettotuloksestaan maksama osinkosuhde on 20 vuodessa noussut 25 prosentista 79 prosenttiin. Yritysjohajilta pitäisi alentaa palkkoja eikä tavalliselta työntekijältä.

Näihin verovuotoihin Sipilän hallitus ei tunne tarvetta. Se on, päinvastoin, lisäämässä rikkaiden keplottelun mahdollisuuksia osakekaupoissa. VM on salassa ja hiljaa kehitellyt hallintarekisteriä myös osakekaupoille, jotka voidaan piilottaa ulkomaisiin pankkeihin anonyyminä. Siitä huolimatta, vaikka verohallitus, poliisi ja syyttäjät ovat sitä vastaan.

Veroneuvos Markku Hirvonen arvioi, että yksityisiltä ihmisiltä jää tilittämättä veroja vuosittain noin 720-900 miljoonaa euroa, joka on 18 prosenttia harmaan talouden kokonaisveromenetyksistä. "Tutkimusten perusteella enintään joka kahdeksas luonnollisten henkilöiden kansainvälisestä sijoitustoiminnasta saatu euro ilmoitetaan verottajalle, eli harmaan talouden osuus on lähes 90 prosenttia", Hirvonen sanoo.

Hän muistuttaa, että Suomi toimii myös osana kansainvälistä harmaata taloutta tarjoamalla nimettömiä sijoitusmahdollisuuksia omissa maissaan veroja kiertäville tai rikollista rahaa Suomessa peseville. Tällä hän viittaa siihen, että suomalaisten osakkeiden hallintarekisteröinti on sallittu ulkomaalaisille.

Noin puolet Helsingin pörssin markkina-arvosta on jo hallintarekisteröidyillä tileillä. "Hallintarekisteröinnin salliminen myös suomalaisille tekisi omistuksen ja samalla siitä saatavien tuottojen salaamisen entistä helpommaksi", Hirvonen katsoo.

Sipilän lestadiolainen moraali vaatii, että tällaista miljonäärejä suosivaa ja rikollista toimintaa sekä harmaata taloutta ei tule, eikä saa tutkia. Poliisin talousrikostutkijoiden määrä ollaan ”säästösyistä” vähentämässä viidenneksellä, vaikka tutkinta on tuonut enemmän tuloja kuin menoja. 

Yksi tutkijan henkilötyövuosi maksaa noin 60 000 euroa, mutta valtio saa yhden talousrikostutkijan työpanoksella keskimäärin 110 000 euron tulot. Käytännössä säästöt tarkoittavat, että 90 talousrikostutkijaa lähtee pikkuhiljaa muihin hommiin. 

Suomessa harmaasta taloudesta aiheutuu vuodessa arviolta 4 000-5 000 miljoonan veromenetykset arvioi veroneuvos Hirvonen, joka on tutkinut harmaata taloutta eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilauksesta. Suomen valtio keräsi vuonna 2014 veroja 39 miljardia ja kunnat 21 miljardia euroa. Tällöin harmaan talouden osuus olisi noin 6-8 prosenttia valtion ja kuntien vuosittaisista verokertymistä.

Kestävyysvajeen tasapainottamiseksi Sipilän hallitus aikoo myydä myös Suomen ”kruununjalokiviä” eli valtionyhtiöiden osakkeita. Taloudellinen päätäntävalta on jo nyt pörssissä ulkomaisten sijoittajien hallinnassa. Eikä Suomen taloudellista itsemääräämisoikeutta ole paljon parantanut, kun Sipilä miljonääriksi tullessaan myi omat yhtiönsä ulkomaalaisomistukseen. 

Ne ostivat vain markkinaosuuksia ja toiminta lopettiin Suomesta muutaman vuoden jälkeen, Näinhän Nokiankin kohdalla kävi. Sitten duunarit ohjattiin työvoimaministerin murheeksi. Onko tämä sitä alkiolaista uutta keskustapolitiikkaa?