5-viikkoiset koiranpennut ovat liian nuoria erotettavaksi emostaan

^ KUMPI ON TÄRKEÄMPÄÄ:

a) Koiranpennut saavat olla emonsa kanssa luovutusikään asti (koiranpennuilla on vain yksi lapsuus)

vai

b) Sijoituskoti (= aikuinen ihminen/ihmisiä) on muutaman viikon pidempään ilman koiraansa, jota jo ottaessaan ovat olleet tietoisia siitä, että se tulee viettämään kasvattajallaan kaksi kuukautta pentuja hoitamassa?

Kyllä on selkärangaton sellainen kasvattaja, joka antaa myöden sijoituskodin perusteettomalle "ruikutukselle" saada koira mahdollisimman pian takaisin kotiin. :P

Ei pidä sijoittaa koiraa sellaiselle ihmiselle, joka ei kestä olla siitä erossa kahdeksaa tai yhdeksää viikkoa! Eikä sellaisen ihmisen pidä sijoituskoiraa ottaa, joka ei voi siitä olla erossa sen aikaa, että koira saa pentunsa hoidettua. :(

Entä ne muut syyt joiden vuoksi voidaan joutua erottamaan emä ja pennut toisistaan.

Tulisiko siis tämä mahdollisuus poistaa, vaikka emä ei itse jaksaisikaan hoitaa pentujaan enää tuon 5 viikon jälkeen?

Nartusta saattaa tulla myös väsymyksen vuoksi jopa agressiivinen pentujaan kohtaan, vaikka narttu muuten olisikin täysin tasapainoinen koira.

Pentuja saattaa syntyä myös vain yksi, jolloin tämä pentu ei saa sitä sosiaalista oppia pentuaikanaan muihin pentuihin mitä se voisi saada, jos tämä pentu voitaisiin siirtää johonkin toiseen pentueeseen ts. pois emänsä luota jo ennen luovutusikää.

Minulla on syntynyt yksi pentu. Se eli laumassamme 8-viikkoiseksi emänsä (jalostusoikeusnarttu, joka palasi kotiinsa vasta sen jälkeen, kun pentu oli lähtenyt meiltä) ja muiden koiriemme kanssa (iältään 1-12 -vuotiaita).

Ja siitä kasvoi erittäin tervepäinen, sosiaalinen ja ihmisrakas nuori uros. ;)

Pennuilleen aidosti aggressiivinen narttu pitää tietysti poistaa pentujensa luota. Toivottavasti kasvattaja ei sitten koskaan enää käytä sellaista narttua jalostukseen, sillä normaali emo ei osoita liioiteltua aggressiota jälkeläisiään kohtaan. Normaalia vieroitusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa aggressiivisuuteen. Joku kokematon saattaa näin kyllä tehdä, sillä hurjaltahan välillä se nartun vierottaminen näyttää. Mutta pentujen on koettava se vieroitus, se kuuluu normaaliin koiran kehittymiseen.

Aina kaikkien yksinäisten pentujen kanssa ei kuitenkaan käy kuten sinulla on käynyt.

Joten se yksinäinen pentu eläisi siellä emänsä kanssa kahdestaan, mikäli sitä pentua ei saisi siirtää yksin ennen luovutusikää.

Narttu saattaa olla aidosti agressiivinen myös syystä että se on liian rasittunut pentueestaan tätä yritin sanoa. Sama narttu on saattanut aikaisemmat pentunsa hoitaa moitteitta, samoin tuon pentueen jälkeen syntyneet pentueensa. Aina vaan ei kaikki mene niin ku toivois, vaan niitä ei toivottuja tapahtumia saattaa tulla eteen varoittamattakin.

Rasittuneisuus ilman mitään agressiivisuutta saattaa liittyä vaikka erittäin suureen pentueeseen. Silloinkaanko ei pentuja saa siirtää siis pois emänsä luota? Tuskin emän erottaminen pennuistaan samassa asunnossa kuitenkaan tekisi emän psyykkeelle hyvää.

Mutku, mutku.... :-/

Kun sinulla on Merja noin paljon argumentteja tätä viisiviikkoisena vieroittamisen puolesta, niin mitä jos perustat vaikka ihan oman vasta-adressin reippaasti.

Jos emällä tulee ylisuuri pentue, niin siirretäänkö ne pennut tai oikeastaan osa niistä tänä päivänä viisiviikkoisena toiselle nartulle? Höpöhöpö, kyllä ne jaetaan jo alussa, eikä niihin ole kukaan puuttunut tähänkään asti. Tässähän puhutaan SIJOITUSSOPIMUKSEN yhden pykälän muuttamisesta. Ei siitä, mitä teet tai olet tekemättä omien pentujesi kanssa.

Tarkoittaako se, että joku ei ole sinun kanssasi samaa mieltä, sitä että he ovat väärässä? Siksikö sinun täytyy niin kovasti tinkuttaa täällä asiaasi? Ajatteletko, että me emme osaa ajatella omilla aivoillamme? Luuletko ettei tästä asiasta ole keskustelu tai tätä ole pohdittu?

Ja jonkinlainen kokemus meilläkin, jotka tämän adressin ovat aloittaneet, on jo jostain. Minäkin pian viisikymppinen nainen.

Se, että jollain on sata pentuetta tms vastaavaa, ei tarkoita sitä, että menetelmät ovat juuri oikeat ja siellä paras kokemus.Siellä on vaan käytössä paljon jalostusnarttuja.

Minä ainakin tutkin ja luen runsaasti ja jatkuvasti uusia tutkimuksia, joita koirien hyvinvointiin ja käyttäytymiseen liittyen tehdään. Näin olen toiminut koko koiraharrastusaikani. Käyn myös ihan omalla kustannuksella erilaisissa tilaisuuksissa, jossa monet kokeneet ihmiset jakavat tietoja. Sitä vaan opiskellessa silmät aukeavat moniin asioihin. (Minäkin luulin 80-luvulla että palveluskoirat voidaan kouluttaa vain pakotteilla jne. En luule enää.)

Olen tuosta 80-luvusta asti pyörinyt koirapiireissä ja omistanut koiria. Vielä tähän päivään mennessä en ole tavannut YHTÄÄN narttua, joka ei olis pentujensa kanssakäymisissä tuon maagisen 5 viikon jälkeen. Ja tälläkin hetkellä tuttavapiiriini kuuluu monia palveluskoira- ja laumanvartijakasvattajia, muista roduista puhumattakaan.Itsellä ollut myös pentue, jossa yksi pentu. Itse asiassa kahteen kertaan. Ei niitäkään ole tarvinnut mihinkään siirtää ja hyvin on mennyt. Molemmat pennut ovat tätä nykyä reippaita ja avoimia aikuisia koiria.

En myöskään 8 vuotta eläinsuojeluvalvojana toimimisen aikan ole törmännyt moiseen narttuun, joka hylkää pentunsa 5 viikon iässä, vaikka kaikenlaista kyseenalaista koirien pitoa olen tuona aikana nähnyt.

Viikko tai kaksi on niin lyhyt aika ihmisen elämässä, että jos sitä ei jaksa odottaa, on syytä jättää narttu astuttamatta. Kenenkään ei ole pakko niin "hankalaan tlanteeseen" koiraa astuttaa. Jos sitä on pakko astuttaa yleensäkään.

Jos on pienikin epäilys siitä, että pentueen jonkun pennun henkinen kehitys kärsii, en ymmärrä miksi se pitää tieten tahtoen tehdä.

Jos sijoituskodin kanssa on pentujen ollessa 5-viikkoisia, oltu tekemisissä jo 2-3 vuotta, niin se viikko siinä varmaan ratkaiseekin kaiken?

Tarja Peltola

enkä todellakaan ole sitä mieltä että kanssani erimieltä olevat olisivat väärässä.

itsekin koulutin joskus pakotteilla, tänään teen aivan toisin.

Viittäkymppiä lähestyn itsekin, eikä itselläni ole kokemusta siitä että pentu olisi kärsinyt henkisesti tai fyysisesti siitä että pentue on erotettu emästään tuossa 5 viikon iässä ja siirretty toiseen laumaan.

Olenko minä siis väärässä koska mielipiteeni eroaa täällä osan mielipiteistä?

En näe mitään syytä miksi jotain adressia lähtisin tekemään sijoitussopimuksen minkään pykälän osalta, koska pidän nykyistä sopimusta kokonaisuutenaan ihan hyvänä

Aikaisemmissa monissa kirjoituksissa täällä on puhuttu luovutusiästä.

Pennut siis sinunkin mielestäsi voitaisiin siirtää emältää jo ennen luovutusikää ?

#57: merja alen - Kirjoitit Tarja tuossa viikon pidennyksestä tuohon nykyiseen aikaan

Me allekirjoittaneet vastustamme Suomen Kennelliiton sijoitussopimuksen pykälää, joka mahdollistaa sijoitusnartun erottamisen pennuistaan pentujen ollessa ainoastaan 5 viikon ikäisiä. Toivomme Suomen Kennelliiton nostavan sopimuksessa mainitun ikärajan vähintään kuuteen, mieluiten seitsemään viikkoon

Tuossa on suora lainaus tästä adressista. Jos et ole samaa mieltä, et allekirjoita. Yksinkertaista, vai mitä.

Jos minun kasvatusmetodini kiinnostavat enemmän, tervetuloa vaan tänne keskustelemaan niistä ja vaikka tutustumaan pentueeseen, kun täällä sellainen seuraavan kerran on.

Tämä adressi ja sen keskustelu ei ole sitä varten. Tämän adressin tarkoituksena on saada Kennelliiton sijoitussopimuksen yhtä pykälää muokattua nykytietämyksen mukaiseksi.

Pitää tarkkailla tuleeko tänne kirjoituksia jotka saisivat minut ajattelemaan toisin.

kasvatusmetoideistasi en tainnut kysellä, ainoastaan mielipiteestäsi pentujen vierottamisiästä kysyin varmistaakseni että olin ymmärtänyt kirjoituksesi varmasti oikein.

#59: merja alen - Näiden kirjoitusten perusteella on yksinkertaista olla allekirjoittamatta

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7802733

Tuo em. tutkimus kun on tehty jo vuonna 1993

#61: merja alen - Olisiko jotain tuoreempaa tutkimusta

Senpä takia luulisi, että olisi ehtinyt jo hitaampienkin korviin ja silmiin.

Kyllä niitä löytyy uudempiakin, jos vaan aihe kiinnostaa. Kannattaa poiketa vaikka kirjastoon ja kaukolainata, jos ei muuta keksi. Ei kai aikuisille ihmisille ole tarpeen syöttää kaikkea valmiiksi?

Anteeksi jos kysyin kun tää asia vaan pomppas näin voimakkaana ihan adressina eteeni enkä ole siis kokenut tarvetta lähivuosina etsiä noita uudempia tutkimusjulkaisuja.

Mielestäni ei kannata nyt yleistää käsitystä jossa narttu on jo vieroittanut pennut 5-viikkoisena. Tuohan ei päde kaikkiin rotuihin. Kultainen keskitie olisi löydettävä johon voisi soveltaa kaikkia rotuja ja antaa rotujärjestöjen antaa suosituksensa tähän asiaan ja myös luovutusikään. Osassa roduista voi soveltaa luovutusiässä 7.viikkoa ja tähän asti on kasvattajan halusta riippuen voinut luovuttaa koiran myös viikkoja myöhemmin.

http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/uusipentu/koiranpentu.htm

No siinähän se on, ihan Kennlliiton sivuilta poimittuna. Emon saa erottaa 6 viikokkoisista pennuista...

#60: Vieras - Re: Näiden kirjoitusten perusteella on yksinkertaista olla allekirjoittamattahttp://www.ncbi.nlm.nih

Kuulin tänään pentueesta , jonka emä oli kuollut , kun pennut olivat 4 viikkoisia.

Kukahan nyt uskaltaa ostaa näitä pentuja , kun näiden tieteellisten tutkimusten mukaan pennut tulevat olemaan häiriintyneitä ongelmakoiria aikuisena.

#67: Vieras - Re: Re: Näiden kirjoitusten perusteella on yksinkertaista olla allekirjoittamattahttp://www.ncbi.nlm

Ei kai niitä pentuja nyt kuitenkaan siirretä sieltä TUTUSTA ympäristöstään 4-viikkoisena minnekään....

Sijoutssopimuksen pykälän kohtaa : Jos narttu synnyttää vastaanottajan luona, luovutta­ja saa noutaa pentueen aikaisintaan silloin, kun se täyttää viisi viikkoa.yritetään saada muutettua

^ Toivottavasti kasvattaja kertoo pentujen tuleville omistajille, että pentujen emo on kuollut ja ohjeistaa heidät kiinnittämään erityishuomiota mahdollisiin ongelmiin, jotka johtuvat emon kuolemasta (esim. eroahdistus). Näin omistajat voivat välttää mahdolliset ongelmat puuttumalla niihin ajoissa - koska osaavat odottaa niitä.

Kuinka moni kasvattaja mahtaa kertoa pennunostajalle, että pennut on erotettu emosta 5-viikkoisina (tai jopa nuorempina?)? Tuskin kovin moni. Silloin hyväuskoiset tulevat omistajat eivät voi edes varautua etukäteen mahdollisiin ongelmiin. :(

Suomessa on hyvin paljon hyvin ongelmallisia koiria. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni näistä ongelmakoirista on kasvanut ongelmaolosuhteissa pentuaikansa, eli tullut erotetuksi emostaan liian aikaisin tai elänyt pelkässä kennelissä vailla kunnon sosiaalistamista? Jne jne.

Valitettavasti monilla pennunostajilla ei ole käsitystä siitä, millaisissa olosuhteissa pennun pitäisi kasvaa, jotta se saisi mahdollisimman hyvät eväät elämälleen. Pentu otetaan sieltä mistä saadaan ja sitten kun ongelmakäyttäytyminen alkaa ja asioista otetaan selvää, käykin ilmi, että pennun elämänalku ei todellakaan ole ollut sellainen, kuin pitäisi. :(

Koira kärsii jos se ei saa tarpeeksi stimulaatiota ja sosiaalistamista. Ja sit myöhemmin se pelkää sitä ja tätä. Ja kun koira ei osaa keroa mitä sille on sattunut on kasvattajan velvollisuus ohjeistaa pentujen ostajia mahdollisista puutteista. Tais sit koiran edelleen myyjä seuraavaa ostajaa. Kun  tietää mitä koiralle mahdollisesti on sattunut se auttaa se kuntouttamisessa. Rescue-koirissa on paljon sellaisia joiden koulutus on haastavaa koska niiden menneisyys on hämärän peitossa. Et kunnia kaikille jotka jaksaa ongelkoiran kaa. Ei se ole koiran vika jos niillä on ollut huono vaihe joskus elämässä...

#45: - Re:

Ehdottomasti samaa mieltä. Mielestäni Suomeenkin pitäisi saada tuo Sveitsin malli, 12 viikosta. Harmi, kun sitä vain tunnutaan laskevan - 7 viikkoinen pentu on aivan liian pieni erotettavaksi.

tämä adressi tulee todellakin tarpeeseen suomen kennelliitto meni ehdottomasti liian pitkälle ei tuollaista päätöstä voi hyväksyä, Viiden viikkoiset pennut ovat ihan liian nuoria erotettavaksi emostaan. Yleensä aina pentujen luovutus ikä on kahdeksan viikkoa miksi siis hyväksyisimme muutoksen sijoitus pentujen kohdalla. 

Kun kennelliitto on noin ymmärtämätön, tulisi tämä pentujen vierottaminen ja luovuttaminen kirjata lainsäädäntöön.

Toisin sanoen ministerin päätös tässä asiassa on riittävä toimenpide. Ei muuta kuin ministerin pakeille tämän adressin kanssa.

Joutuu kennelliittokin sitten muuttamaan "pykäliään"

Mulla on kolmas koira ja ne on kaikki olleet noin 8 viikon ikäisiä luovutushetkellä eikä mitään valittamista. Ei emä välttämättä ole innokas pentujen "huoltaja" mutta pennut saavat olla tutussa turvallisessa porukassa. Nyt tyttäreni on ottamassa koiran . Hän saa vasta noin kuusiviikkoisena nähdä pennun eka kertaa. Uskon hyvien kasvattajien tietävän mitä tekevät hyvän pennun sosiaalisuuden eteen.

Mieheni on erotettu äidistään vastasyntyneenä, sen jälkeen hän eleli lastenkodissa 3kk eri hoitajien hoitamana. Ja kas ihan yhteiskuntakelpoinen mies siitä on tullut! Ei ole ollut rintaruokinnalla koskaan.