5-viikkoiset koiranpennut ovat liian nuoria erotettavaksi emostaan

Kai nyt jokainen järkevä ja inhimillisyyttä pisaran omaava ihminen allekirjoittaa.

... lueskelin tätä keskusteluketjua.

Tämä adressi on selvästi suunnattu palvelemaan sitä, että Kennelliiton sijoitussopimukseen saataisiin muutos. Hyvä.

Yksi henkilö on kuitenkin selvästi halunnut yksilöidä tämän koskemaan yhden tietyn kasvattajan tekemisiä. Ja se tässä huvittaa, että tämä ihminen mainostaa itseään tämän kyseisen kasvattajan pennunostajana :D.

Ei voi kuin hymyillä...

Peräänkuuluttaisin myös emojen hyvinvointiin paneutumista. Erottaminen 5 viikoa vanhoista pennuista on sama kuin pentue olisi kuollut tapaturmaisesti.

Surutyöhön ei välttämättä 1 vuosi riitä.

En tiedä, allekirjoitanko tätä vai en, koska...

Ongelma on siinä, että monet koirakouluttajat ja tutkijat ovat todenneet sen, että pentujen pitäisi saada kasvaa paljon pitempään "pentueessa" ja emänsä kanssa. Minusta 7 viikkoa on aivan liian aikainen vaihe luovuttamiseen.

Seitsemää viikkoa kuitenkin perustellaan aikaisella leimaantumisella, mutta tosi asia on se, että kasvattajat haluavat maksimoida tulonsa ja saattaa pennut uusiin koteihin mahdollisimman pian. Monet suosittelevat kuitenkin seitsemän viikon sijasta kahtatoista viikkoa - jotkut puhuvat jopa kahdesta kymmenestä viikosta. Yksi kuukausi lisää tuskin lisäisi pentueen kanssa ei ole ylivoimainen este kasvattajalle. Pentutehtailijoille kyllä.

Kyllä ne pennut sosiaalistuvat siellä kasvattajankin luona - sehän on kasvattajan tehtävä. Ei yksiomaan putkauttaa pentueita maailmaan.

Siksi en tiedä, allekirjoitanko vai en, koska mielestäni tämä - vaikkakin parannus toki - ei ole riittävä parannus. Toivoisin, että kasvattajat yhdessä tekisivä yhteistyötä ja toisivat mallin, jossa pentu luovutetaan vasta jopa 11-12 viikkoisena. Kuten tässäkin adressissa todettiin - ne tärkeät viikot!

Aikoinaan ensimmäinen koira luovutettiin minulla vasta 10-viikkoisena. Kahdeksan taisi olla tuolloin liiton alimmainen raja. Nykyäänhän se on tuo seitsemän viikkoa ja kyllä aika auliisti kasvattaja haluavatkin eroon pennuistaan. Viimeistä pentua kun kävin hakemassa, niin luovutus tapahtui tarkalleen niinä päivinä, kun pentu sen seitsemän viikkoa täytti. Emo oli jo viety pois aikoja sitten. Viimeksi viisi viikkoisena kävin pentua katsomassa ja kyllä se oli raasu, ei noin pientä voi erottaa emostaan. Seitsemän viikkoinenkin oli aika onneton rääpäle. Mutta minkäs teet, eipä siinä voi kasvattajaa neuvoa: pidä vaan nyt pari viikkoa vielä, kun kasvattajan asenne on "Kyllä ne pitää hakea kaikki samoihin aikoihin.." Ei, ei tämä ole poikkeus. Kyllä se on monella kasvattajalla sama asenne.

Tietysti kaikki parannukset parampaa on hyväksi, mutta.. Pelkäänpä, että jos tämä adressi menisi läpi, olisi se lyöty seuraaviksi vuosikausiksi lukkoon.

#29: käytän nimimerkkiä -

Mä kyllä allekirjotin tämän adressin, koska muutos on kuitenkin parempaan päin. Muuten täysin samaa mieltä kyseisen kirjoittajan kanssa.

#29: käytän nimimerkkiä -

Tässähän on kyse VIEROITUSiästä, ei luovutusiästä

#25: -

 Onhan noita "allekirjoituksiakin" nimettöminä. Eikä kai niitäkään voi ottaa edes puolitosissaan. Mitä naisten logiikkaa !

#27: Tike - huvittaa...

 Tuolla keskustelun alussahan  tämä näyttää olevan yksilöity. Luepa sieltä ennen kuin hymyysi kuolet...

#32: Kelju Koo - Re:

ja miesten tyhmyyttä? Aikamoisen kehäpäätelmän sait nuudeleillasi aikaiseksi.

Allekirjoitukset eivät suinkaan ole nimettömiä, vaan merkitty pelkästään internetissä julkaistamattomiksi. Adressin kulkiessa eteenpäin, kaikki nimet näkyvät lopullisessa versiossa ja varmasti kaikki ei-oikeat henkilöt listalta poistetaan. Toisin kuin keskustelu-osiossa, allekirjoittaneet tukevat omalla nimellään asiaansa juuri niiden ihmisten silmille, jotka asiassa ovat päätösvaltaisia, tässä tapauksessa varmaankin kennelliitolle. Allekirjoittaneet ovat omalla nimellään, julkisesti tai ei, tukemansa asian takana.

Allekirjoittaneilla ihmisillä on mahdollisuus saada asiansa julki ja käsitellyksi, ja allekirjoituksella voidaan näin olettaa olevan jonkinlainen painoarvo. Keskusteluun osallistuva nimetön tai nimimerkkiä käyttävä henkilö, jolla ei oletettavasti ole aikomusta ainakaan allekirjoittaa adressia tai tukea asiaa, sitä vastoin ilmaisee mielipidettään lähinnä sanahelinään verrattavalla tasolla.

Keskusteluun osallistuva henkilö, joka käyttää omaa nimeään, ottaa julkisen vastuun mielipiteistään ja tekee toiminnastaan läpinäkyvää siten, että henkilön tiedot, (koirankasvatus)historia ja taidot voidaan julkisesti puntaroida ja todentaa kunkin lukijan oman mielipiteen mukaan. Nimimerkkiä käyttävä tai nimetön henkilö sen sijaan on aina arvelluttava osallistumaan keskusteluun aiheesta, johon hänellä näyttää olevan mielipide, muttei rohkeutta tai tarvittavaa asiantuntijuutta esiintyä omalla nimellään. Tästä voidaan vetää monenlaisia johtopäätöksiä, joista yksikään ei taida olla nimimerkkiä käyttävän henkilön mielipideilmaisujen puolella siinä vaiheessa, kun kirjoituksessa esiintyvät väitökset, perustelut ja mielipiteet ovat ilmaistu siten, että niiden todenperäisyydellä on vain tuntemattoman kirjoittajan sanan painoarvo, mikä ei ole juuri mitään.

Koirankasvatuksessa, kuten suurimmassa osassa muutakin elämää, keskustelunavausten painoarvo muodostuu aina todennetuista tekemisestä ja julkisesta esiintymisestä. Omalla nimellään esiintyvän koirankasvattajan koira- ja toimintahistoria on helppoa jokaisen itse halutessaan todentaa ja tarkistaa, kun taas nimimerkillä esiintyvän henkilön "asiantuntijuus" on vain uskon asia niin kauan, kunnes henkilö ja faktat nimimerkin takaa astuvat esiin.

Allekirjoittaneilla ei-julkaistavaksi internetissä nimensä halunneilla ja keskusteluun nimimerkeillä osallistuvien välillä on siis suuri ero. Toiset toimivat asiansa eteen, kun taas toiset lähinnä koettavat puolustaa eriäviä mielipiteitään adressin luoneita henkilöitä vastaan melko tehottomin keinoin harvinaisen ongelmallisesti uskottavuutta ja aitoa läpinäkyvyyttä tätä koirankasvatusasiantuntijuuttaan ajatellen.

Katsoisin, että nimimerkin käyttäminen keskustelussa siinä vaiheessa, kun toden teolla halutaan sanoilleen katetta, uskottavuutta ja muiden ihmisten tukea, on suurin piirtein yhtä tehokasta kuin jättää koko kommetti kirjoittamatta.

Adressissa ei ole kyse yksittäisen ihmisen toiminnan arvioinnista, vaan koiraemon ja pentujen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Jokaisella adressin allekirjoittaneella (internetissä nimettömänä tai ei) tämä on ainakin prioriteetti, toisin kuin keskusteluun osallistuvilla adressin vastaisilla nimettömillä henkilöillä joille tuntuu olevan tärkeämpää suojella omaa mainettaan kuin oikeasti osallistua keskusteluun oman nimensä painoarvolla siitä, mikä on koiraemolle ja pennuille hyväksi faktojen ja kokemuksen kautta.

#33: Taku - Re: huvittaa...

Olipas harvinaisen lapsellinen ja typerä kommentti Takulta....

#24: kaksi puolta - Mielenkiintoinen pointti bongattu hevostalli.netin senioripalstalta

Tämä on ainoa järkevä kirjoitus koko tässä viestiketjussa.

Enemmistö kirjoittajista taitaa olle höperöitä "kettutyttöjä" , joilla ei ole minkäänlaista kokemusta koirien kasvattamisesta.

Omat narttuni vuosien aikana erottivat kyllä pennut itsestää siinä 4-5 viikon vaiheilla, jonka jälkeen pennut olivat paljon keskenään ja muun lauman kanssa tekemisissä. Sijoitus narttuni synnytivät pääsääntöisesti luonani, mutta muutama synnytti myös sijoituskodissa, josta pennut tulivat luokseni ilman emäänsä uuden lauman jäseniksi.

En vuosien aikana kuullut kasvattieni kärsineen eroahdistuksista, enkä muistakaan käytöshäiriöistä.

Aina on niitä olemassa jotka alittavat rimaa, mutta on myös heitä jotka tekevät työtä sen eteen että pennuilla erottamisen jälkeen olisi kuitenkin kaikki tarvittava turva muiden koirien antamana, vaikka se oma emä ei vieressä olisikaan.

En itse näe syytä miksi tuota ikärajaa pitäisi nostaa siis.

Kiitos Merja Alen, ensimmäinen kasvattaja, joka on uskaltanut kirjoittaa omalla nimellä!

Haluaisin vielä kysyä sinulta, miksei pentujen oma emo voi olla antamassa pennuille tukea ja turvaa, vaan kasvattajan on tehtävä töitä, että pennuilla on muista koirista tuleva turva siinä vierellä? Eikö olisi pentujen ja emon kannalta luonnollisempaa, että emo pysyisi vierellä luovutusikään asti? Tätä logiikkaa en itse ymmärrä - pennut tarvitsevat tuen, esimerkin, käytösmallin antajan, turvan.. miksi se ei voisi olla se luonnollisin lähde, eli oma emo?

Yllä kirjoittaneelle anonyymille Vieraalle tiedoksi, että ainakin minä olen ylpeästi Kettytyttö isolla K:llä! Sinä taas et uskalla olla edes oma itsesi omalla nimelläsi. Kettutyttöyteen kuuluu esimerkiksi se, että osaa kirjoittaessa laittaa pilkun oikeaan paikkaan ja kirjoittaa OLLA, ei olle. Eli yleissivistys ja kirjoitustaito taitaa olla meillä kettutytöillä huimasti isompi kuin Vieraalla. Myös eläinsuojeluasioissa.

#37: merja alen - Erottamisen onnistumiseen vaikuttaa niin moni asia mielestäni

Erikoista että liityit kuitenkin vastaavaan facebook-ryhmään. Toivottavasti ylläpitäjä huomaa poistaa sinut sieltä

Välimatkat voivat olla suhteettoman pitkiä, emä voi olla jopa jo väsynyt pentuihinsa tai on voinut tapahtua jopa siten että emä on kuollut jostakin syystä.

Itsellänion tällähetkellä vuotias narttu joka on omasta emästään vierotettu tuossa 5 viikon iässä (oli ainoa pentu) ja siirretty pentueeseen, jossa oli useampia pentuja ja tämä tehtii ajatellen pentua ja sen kehitystä.

Toki se olisi ihanteellisinta että emä voisi olla pentujensa luona niin pitkään ku nartulle itselleen on mielekästä.

Miksi en voisi olla asiasta kiinnostunut, vaikka en kokonaisuutenaan olisikaan asiasta täysin samaa mieltä?

Eikö tämänkaltaisista asioista tule juuri keskustella, vai onko tarkoitus kerätä kasaan vain samoin ajattelevia ihmisiä keskustelematta asioista ja ottamatta huomioon kokonaisuutta ?

Itse olen elämäni aikana oppinut keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan myös toisin ajattelevia ja sitä teen nytkin :) Osaan myös kunnioittaa muilla tavoin ajattelevia ja ymmärtää että asioilla on monta puolta eikä elämä ole musta/valkoista

Valitettavasti täytyy nyt todeta että meni samalla usko tämän adressin tarkoitusperästä.

Tämän adressin tekijä (eli minä) ei ole sama henkilö kuin Facebook-ryhmän perustaja. Voit ottaa yhteyttä Fb-ryhmän perustajaan ja tiedustella häneltä, miksi sinut poistettiin ryhmästä. Pidetään Fb-aiheiset keskustelut siellä, tähän adressiin liittyvät keskutelut täällä.

Tämän adressin tarkoitusperä ei ole herättää pelkästään keskustelua vaan: Me allekirjoittaneet vastustamme Suomen Kennelliiton sijoitussopimuksen pykälää, joka mahdollistaa sijoitusnartun erottamisen pennuistaan pentujen ollessa ainoastaan 5 viikon ikäisiä. Toivomme Suomen Kennelliiton nostavan sopimuksessa mainitun ikärajan vähintään kuuteen, mieluiten seitsemään viikkoon."

Näissä lauseissa kiteytetään tämän adressin tarkoitus. Asiasta voi olla eri mieltä, mutta eriävät mielipiteet eivät tule vaikuttamaan adressin tarkoitusperään tai sisältöön. Me allekirjoittaneet olemme tätä mieltä ja toimitamme mielipiteemme Kennelliitolle. :)

#40: merja alen - Aina kun asiat eivät mene siten että emä voisi olla pentujensa vierellä

Jos emä on kuollut, niin ei kai voi puhua vieroituksesta??!!!

Enkä myös ymmärrä, miten välimatkat liittyy veroitukseen????

#29: käytän nimimerkkiä -

 Tuosta pentujen luovutusiästä. Sveitsissä pentuja ei saa luovuttaa ennen 12 viikon ikää. Eli vasta 3-kuisina. Itsellä on koira jonka sain vasta 12-viikkoisena ja hyvin se leimaantui. Pennuilla ensimmäinen mörkökausi on 8 viikon iässä ja eräänkin tutkimuksen mukaan silloin koettu suuri järkytys voi jäädä koiran mieleen pysyväksi. Eli pelkästään 8-viikon ikäiselle jo vieroitus on suuri stressi, sen ohella ei pidä kokeman muuta järkyttävää. Jos pennut viedään jo 5-viikkoisina emonsa huomasta vieraaseen paikkaan se sinällään on niiden elimistöllekin stressi, kun ne joutuu tottumaan uuteen paikkaan ja ehkä uuteen ruokaankin. Varsinkin jos ne on saaneet imeä emäänsä tohon asti. Eli parempi pennuille on olla emonsa huomassa ja sisarusten tukemana. Ja ne saavat tällöin tukea ja turvaa tutusta ympäristöstä ennenkuin ne muuttavat omiin koteihinsa. Ja jos emo vieroittaa ne ennen sitä 8 viikon ikää niin se on luonnollinen kehitys. Pakolla vieroitus ei ole. Noille 5-viikkoisina vieroitetuille tulee 2 muutosta 3 viikon ajalle: ensin muutto pois emon luota , sit tottuminen  uusiin oloihin kasvattajan luona ja sit taas uusi muutos kun ne haetaan koteihinsa. Pentuparat. Miten ne kestää tollaista stressiä jää nähtäväksi...

mutta täällä keskustelupuolellahan voi asiasta keskustella ja esittää mielipiteitä ja toki myös faktoja asiasta, jolloin useampikin voisi muodostaa näiden esilletuotujen asioidenkin valossa sitä omaa mielipidettään.

Anteeksi kun toin julki täällä mielipiteeni tämän ja sen FB-ryhmän yhteydestä. Toki sen oli tehnyt jo aiemmin joku toinen jo täällä.

Joten puhutaan kuitenkin samasta asiasta pentujen kohdalla, eli pennut eivät ole emänsä luona vaan muualla.

Välimatkat saattavat sijoituskodin ja kasvattajan välillä olla Suomessakin useita satoja kilometrejä. Mikäli jostain syystä pennut on syytä siirtää jo ennen luovutusikää kasvattajan luo, pitää mielestäni punnita onko tarpeellista siirtää myös emä mukana muutamaksi viikoksi, vai onko järkevämpää jättää emä omaan kotiinsa ja siirtää vain pennut uuteen laumaan. Tämä on mielestäni hyvin tapauskohtaista ja tähän vaikuttaa juuri emän tapa hoitaa pentujaan.

Minä olen hoitanut sijoitusnartun pennut kotonani, ja kun pennut muuttivat kasvattajalleen (joka on äärimmäisen kokenut, pitkään kasvattanut ja arvostettu kasvattaja), ei ollut puhettakaan siitä, etteikö emo olisi lähtenyt pentujensa mukaan kasvattajalle. Haimme emon kotiin, kun pennut olivat luovutusikäisiä. Kaikki olivat tyytyväisiä. :)

Ellei kasvattaja halua ottaa emoa kotiinsa, hän voi noutaa pennut luokseen niiden ollessa vanhempia. Missään ei sanota, että pentujen tulee muuttaa kasvattajalle viiden viikon ikäisenä. Tällä hetkellä voimassa oleva sijoitussopimus sanoo, että pennut tulee noutaa viimeistään 7 viikon ikäisinä. Tai vaihtoehtoisesti kasvattaja voi olla inhimillinen ja antaa pentujen kasvaa synnyinkodissaan luovutukseen asti ja muuttaa sieltä uusiin koteihinsa.

Kumpi on tärkeämpää pentujen kannalta? Se, että ne muuttavat vieraan ihmisen (kasvattaja) hoteisiin vieraaseen laumaan viisiviikkoisina vai se, että ne saavat kasvaa synnyinkodissaan ja elää siellä luovutusikään asti? Mikäli pennut siirretään ennen luovutusikää kasvattajan luokse, on siinä kysymys vain ja ainoastaan IHMISEN haluista ja mieliteoista, ei pentujen parhaan ajattelemisesta. En usko, että kenelläkään on esittää  yhtään pätevää argumenttia sen puolesta, että pennuille on niiden kehityksen kannalta HYÖDYLLISTÄ muuttaa viisiviikkoisina kasvattajalle sijoituskodista - tai vaihtoehtoisesti lähettää sijoitusnarttu kotiinsa pentujen ollessa viisiviikkoisia.

Tosiasia on, että näitä emojen ja pentujen erottamisia tehdään vain ja ainoastaan kasvattajan omasta mielihalusta/laiskuudesta/kykenemättömyydestä/ahneudesta. :(

Onhan se totta että pentujen on parasta olla hyvän oman emänsä hoidossa, jossa myös ihminen asianmukaisesti osallistuu hoitamiseen, mutta aina se ei mene noin, vaikka sitä miten toivoisi ja siksi mielestäni on hyvä että on mahdollisuus toimia myös toisin.

Emä saattaa jopa itse olla väsynyt pentueen hoitamiseen, myöskään kaikki ihmiset eivät sitoudu pentueen asianmukaiseen hoitoon. Onneks omat sijoituskoirani olivat yhtä lukuunottamatta asiallisissa kodeissa ja niin koirat itse kuin myös ne muutamat pennut saivat asianmukaisen hoidon.

Kuinkahan paljon tapauksia on joissa emä ja pennut erotetaan toisistaa ennen luovutusikää, mikäli emällä olisi itsellään halu ja valmiudet hoitaa itse pentujaan edelleen sitä en tiedä, mutta olisi mielenkintoista lukea tuloksia ja myös niitä syitä miksi pennut ja emä ollaan erotettu toisistaan.

#48: -

Tosiasia on , että sijoituskoti haluaa koiransa takaisin kotiin mahdollisimman nopeasti.

Tämä on minun monen vuoden kokemus sijoituskoirilla kasvattamisesta.