En ymmärrä tätä raivoa pyöräilyä kohtaan. Eiväthän nämä muutokset joukkoliikenteessä mitenkään liity pyöräkaistojen tekemiseen, vaan ne ovat erillinen asia, vaikka samanaikaisesti tapahtuvatkin - ilmeisesti säästösyistä ja häiriöiden minimoimiseksi. Joukkoliikenteen säännöllisenä käyttäjänä pidän vain järkevänä, että pysäkkiväliä vähän harvennetaan joistakin tiheimmistä paikoista, nopeuttaa kulkua huomattavasti. Ymmärrän kyllä ärsytyksen, jos juuri se oman etuoven viereinen pysäkki viedään, mutta ratikkaa käyttävät muutkin ja pysäkkivälin tulee mielestäni olla tasapuolinen.

Seuraavaksi pitäisi ehdottomasti saada ratikoille "nollavalo-etuudet", eli että niille palaisi niiden saapuessa liikennevaloihin aina vihreä (ellei toinen ratikka ole tulossa risteykseen), kuten esim. Saksassa on monin paikoin. Siinä ratikassa kulkee ihan järkyttävän paljon enemmän porukkaa kuin niissä autoissa, joten on täysin perusteltua päästää ratikka ensin. Ellei sitten autoilijan aikaa pidetä aina joukkoliikenteen käyttäjää sata kertaa arvokkaampana, kuten tässä kaupungissa valitettavasti on tapana.

Puiden korvaaminen uusilla yhdellä vedolla on tietysti raivostuttavaa ja tämä olisi pitänyt tehdä vähitellen, mutta tässä tietysti on kaupungilla säästöt mielessä, mikä toisaalta on ymmärrettävää, mutta on täällä paljon parempiakin säästökohteita - esim. 100 miljoonan euron luokkaa maksaneeseen Hakamäentien remonttiin pettyivät autoilijatkin - ruuhkat vain lisääntyivät. Ja näitä jätti-investointeja autoiluun Helsingissä riittää, esim. Itäväylän tunneli/siltaramppihässäkkä, samaa 100 miltsin hintaluokkaa.

Ympärivuotisena jalankulkijana ja työmatkapyöräilijänä kannatan myös lämpimästi molemminpuolisia yksisuuntaisia pyöräteitä, paitsi niitä osuuksia jotka ovat samassa tasossa jalankulkuväylän kanssa, syistä jotka tuossa yllä jo kerrottiinkin. Jalankulkijana ärsyttää pyörät samalla tiellä ja pyöräilijänä jalankulkijat. Lopulta syy on jalankulkijoita ja pyöräilijöitä "alempiarvoisempina" liikennemuotoina pitävän liikennesuunnittelun -> molempien näkökulmasta suunnittelu laiminlyödään tai toteutetaan puolihuonosti, kuten ne miljoona ziljoonaa kevyen liikenteen väylää, jolla pyöräilijät ja jalankulkijat väistelevät toisiaan.

#35: lisää ratikoita, lisää pyöräteitä - Kaksi eri asiaa 

 Tämä menee nyt typeräksi saman jauhamiseksi. Mutta millaisesta rautalangasta pitäisi asia vääntää, että saisi nämä fillaristi-aktivistit ymmärtämään, että tämä adressi ei vastusta pyöräilyä vaan joukkoliikenteen heikentämistä, Mechelininkadun miljöön tuhoamista ja rakennusviraston ääliömäistä katurakennussuunnitelmaa, josta kaikki nämä herkut löytyvät. Kaupunki "säästää" tuhoamalla suojellun miljöön? Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto hallinnoi itse Helsingin arvoympäristöohjelmaa, johon Mechelininkatukin kuuluu. Ja nyt samainen osasto suunnittelee ihan itse tämän miljöön tuhoamista.

Helsingissä keskustan keskimääräinen pysäkinväli ratikoille on 350 m. Kun yksi pysäkki poistetaan, väli on 700 m. Tämäkö on "järkevää"?

#35: lisää ratikoita, lisää pyöräteitä - Kaksi eri asiaa

Raivo ei  kohdistu pyöräilyyn vaan siihen, että autoilua suosivaa liikennepolitiikkaa yritetään vihertää rakentamalla rysäyksessä mahdollisimman tiheä pyörätieverkosto samalla kun joukkoliikenteen palvelua heikennetään.  Jos autoilijoiden pöydiltä putoavat murut jaettaisiin oikeudenmukaisesti, se merkitsisi joukkoliikennettä käyttävän enemmistön suosimista suhteessa pyöräilevään vähemmistöön eikä päinvastoin. Mutta miksi kumpienkaan on tyydyttävä muruihin?

Vaikka bussilinjan muutos, ratikkapysäkkien poisto, lehmuskujan kaato ja pyörätiet eivät tässä nimenomaisessa tapauksessa näyttäisi liittyvän toisiinsa, niin kaupungin päätöksenteon tasolla kaikki liittyy kaikkeen, tai ainakin sen pitäisi. Jos autoliikenteen lisääntymisen takia ei jouduttaisi vähän väliä tekemään satojen miljoonien investointeja, niin ehkä Mechelininkadun lehmuksiakaan ei tarvitsisi säästösyistä parturoida kerralla. Tai jos ei tehtäisi kadulle pyöräteitä, niin säästyvillä kolmella miljoonalla hoitaisi puukujannetta pitkään. Siitä, joka vain pyöräilee Mechelininkadun läpi voi puiden vaihtuminen taimiin olla yhdentekevää, mutta kadulla asuville ei. Varsinkin vanhemmille asukkaille se merkitsee samaa kuin jos puut poistettaisiin lopullisesti, sillä he eivät enää nykyisenkokoisia pölyä sitovia ja melua vaimentavia lehmuksia ehdi nähdä.

Jos tavoitteeksi ei voida ottaa muualta Helsinkiin tulevien autojen jättämistä liitäntäparkkeihin ja matkan jatkamista joukkoliikennevälineellä, niin miksei autoilijoilta aleta kerätä edes tiemaksua? Jos autoilu ei siitä vähenisi niin ainakin kaupunki saisi lisää rahaa uusiin tieremontteihin ja joukkoliikenteen parantamiseen.