Irtisanoutuminen Hurtigin kaltoinkohtelusta

Kommentoitu viesti

Timo Aho
Adressin tekijä

#195 Re: Re: Re: Miksikö nimettömänä? Re: Ymmärryskö hukassa?

04.05.2012 14:08

#194: Kriitikko - Re: Re: Miksikö nimettömänä? Re: Ymmärryskö hukassa?

Käsi sydämellä, Kriitikko: Oletko ihan tosissasi, että JH:n asiallisilla kritisoijilla on suurempi vaara joutua leimatuksi kuin JH:n toiminnan puolustajilla?


Asiatonta toimintaa on tietysti joka puolella, sitä en kiellä. Jos todella ajattelet, että JH:n kritisoijia on kohdeltu kaltoin kehoitan ottamaan asian puheeksi esimerkiksi adressilla tai kirjoituksella. Se ei ole pois tältä adressilta.


En ole henkilökohtaisesti kuullut kenenkään edes puolitosissaan sanovan, että vanhoillislestadiolaiset ovat kaikki pedofiileja. On toki mahdollista, että joku on näin sanonut.


Tässä adressissa ei ole minun mielestäni kyse syntyvyyden säännöstelystä, seurakuntaopista, rippiopista eikä muusta. Yritin tehdä sen adressin muotoilulla täysin selväksi.

 

Vastaukset


Vieras

#208 Re: Re: Re: Re: Miksikö nimettömänä? Re: Ymmärryskö hukassa?

2012-05-05 12:00:02

#195: Timo Aho - Re: Re: Re: Miksikö nimettömänä? Re: Ymmärryskö hukassa?

Tämän aamun Kaleva-lehdessä on hyvä alakertakirjoiutus lasten hyväksikäytöstä.  Siinä asiantuntija taustottaa asiaa kansainvälisillä tutkimuksilla ja tuo esille miten ilmiö on yhteiskunnassamme laajempi kuin vain lestadiolaisia koskeva ja että mitään tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että sitä esiintyisi lestadiolaisuudessa enemmän kuin muualla yhteiskunnassa.   Tällaista objektiivisuutta ja asian kytkemistä laajempaan kontekstiin toivoisi myös tutkija JH:lta.  Mikä hyvänsä yhteiskunnallinen ilmiö tulee liittää laajempaan kokonaisuuteen ja ilmiön tarkastelu vaatii vertailuaineistoa,jotta voidaan ymmärtää mikä juuri tutkitussa kohteessa on tälle tutkitulle kohteelle ominaista ja mikä taas on ominaista yleensäkin ilmiö yhteiskunnassa.  Kalevan alakertakirjoituksessa tulee esille miten koko yhteiskunnassa on ollut ja edelleenkin kyvyttömyyttä kohdata ja hoitaa tätä vaikeaa ilmiötä.  Jos JH on nostanut asiaa selvityksillään esille joitakin vuosia sitten lestadioalaisuudessa, ei ole mikään ihme, että asia ei ole välittömästi saanut sen enempää vastuullisia kuin muitakaan toimiin asian suhteen.  Näin se on tapahtut ja tapahtuu koko yhteiskunnassa.  Tästäkin löytyy tutkimustietoa. Koko ilmiön laajempi esilleotto ja sen käsittely on niinkin tuore, että vasta 1980-luvun loppupuolella on alettu asiaa virallisissa organisaatioissa käsittelemään laajemmin ja hankkimaan siihen osaamista.   Tällaista asian laaja-alaisempaa tarkastelua tarvittaisiin tässä asiassa nyt kun lestadiolaiset aivan selvästi ovat havahtuneet ilmiön tunnistamiseen ja hoitamiseen omassa yhteisössään.  Muu yhteiskunta on paljon isompi haaste saada liikkeelle.  Tutkimukset osoittaa, että ilmiötä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja erityisesti riskiryhmään kuuluvat lapset, joilla on yksi huoltaja.  JH on tehnyt asiassa arvokasta työtä nostaessaan ilmiön keskusteluun, mutta ei hänen tarvitse asettua uhrin asemaan tutkijana sen vuoksi, että asia herättää vastareaktion.   Julkisuus ei tuo mukanaan pelkkää positiivista ja lestadiolaiset niinkuin muutkin ihmiset ovat aika raadollisia käsitellessään julkisuuden henkilöitä varsinkin jos eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan.