#732: AUUUUUUU - Eräästä kirjoituksesta.

Koko maapallon tulevaisuus ja ihmisten lukumäärän rajoittaminen ei kuulu tähän addressiin - tehkää siitä omansa. Tämä addressi tähtää tasa-arvoiseen ihmiselämään Suomen valtion rajojen sisällä, eli kenenkään ei tarvitse pelätä kilpailevan lajin vuoksi oman, läheisensä tai lemmikkinsä hengen puolesta.

#733: joo-o - Re: Eräästä kirjoituksesta.

"Koko maapallon tulevaisuus ja ihmisten lukumäärän rajoittaminen ei kuulu tähän addressiin - tehkää siitä omansa. Tämä addressi tähtää tasa-arvoiseen ihmiselämään Suomen valtion rajojen sisällä, eli kenenkään ei tarvitse pelätä kilpailevan lajin vuoksi oman, läheisensä tai lemmikkinsä hengen puolesta."

Tähän adressiin se kuuluu merkittävällä tavalla. Saanko syödä omenan, jos siinä on mato? Pitääkö minun pelastaa mato kilpailevalta laijilta, vai pohtia asiaa ihmiskunnan kannalta? Syönkö madon, ettei se vie jälkeläisineen minulta kaikkia omenoita? Olisiko kuitenkin olemassa kolmaskin ratkaisu, joka tyydyttäisi molempia, vaikkakin ihminen joutuisi luopumaan osasta omenapuun hedelmistä? Mato on ehkä vähän huono esimerkki, koska sillä on elämän kierron kannalta merkittävä rooli, eikä se aiheuta yhtä suurta kauhua ihmisessä kuin susi. Mutta perusajatus pysyy samana. Emmekö voisi toimia siten, että molemmilla (sudella ja ihmisellä) olisi mahdollisuus elämään? Eläimen hyödyllisyydellä on turha perustella suden tarpeettomuutta, koska ihmisen haitallisuus elävänä olentona peittää alleen hyödyt moninkertaisesti.