koska viestin sisältö voidaan tulkita toisin....
hipitti tai mikä oikea nimesi on--? sait ainakin minut vastaamaan.Minä allekirjoitin silmiä räpäyttämättä adressin.Ja olen sitä tämän 2 päivää omassa profiilissani facebookissa mainostanut.Minä tiedän,että olisin tehnyt sen myös vuosi sitten.
Vuosi sitten,koska 10.5 kk sitten rv 36+ minä täysin ilman varoitusta tai ennakkotietoa kuulin lääkärini lausuvan minulle lauseen"olen pahoillani,mutta näin on.sydän ei enää lyö" Seuraavana aamuna syliimme laskettiin kaunis iso poika,joka muistutti niin nukkuvaa,että melkein koko ajan odotimme hänen aukaisevan silmänsä.Mutta niin ei vain käynyt.Syytäkään meidän kohdalla ei tutkimuksista huolimatta löytynyt,kohdunsisäinen kätkytkuolema siis..
Me emme tienneet että niin voi käydä,ympäristömme ei tiennyt niin voivan käydä.Jouduimme kaiken usvan seassa selvittämään,mitä tapahtui?Teimmekö jotain väärin?
Me joudumme vieläkin selittämään ihmisille,meidät ja monet muut enkelivanhemmat on hylätty ystävien ja sukulaisten toimesta,koska lapsen kuolema on luonnotonta ja ei osata tukea.Meidän odotetaan pääsevän yli ja jos puhumme pojastamme,moni hätkähtää...Hän on yhä poikamme,hän on yhä kahden tyttölapsen pikkuveli.Hän on meidän perheemme jäsen,vaikkei poikaamme paljain silmin näekään.
Ei se että moinen muistopäivä olisi,ei veisi meiltä tuskaa ikinä pois,mutta se on niitä päiviä,milloin ehkä muutkin muistaisivat ja jotkut perheet tuntisivat oikeutusta surra avoimesti,koska lapsen kuolema on tabu,siitä ei saa puhua...
Minä olen muistanut poikaani jokainen päivä ja jokaikisen kuukauden virstapylvään olen huutanut ilmoille.Joka kuun 15,minä....
Liputuspäivässä ei olisi järkeä ei,mutta ei sitä ole lapsen menettämisessäkään-se on masentavaa,kuten sanoit.Mutta vaikkei siinä mielestäsi olekaan järkeä,mistä se olisi pois?Miettien suomen nyk.liputuspäiviä..ei tämä ihan turhimmasta päästä ole.en siis tarkoittanut todellakaan riitaa haastaa,halusin vain raottaa kolikon kääntöpuolta.täysin näyttämiseen menisi tekstiä enemmän kuin moneen romaaniin ja siltikään sitä ei voi kuvitella,ennenkuin se osuu kohdalle...Minä siis todellakin kannatan tätä liputuspäivää,jo siksi että minun pojalla ei monen silmissä syntymäpäivää ole <3

Mielipiteesi oli kuin suoraan omasta kynästäni kirjoitettu,olen siis täysin samaa mieltä kanssasi,ja pistää vihaksi tuo "hipitin" vai mikä se nyt olikaan mielipide. Terkuin itse poikani kohtukuolemassa(31.12.09 rv.41+3) menettänyt äiti .