Kaikki vanhemmuus on rikkinäistä ja vajavaista.
Koska vanhempamme ovat rikkinäisiä, kaikki tarpeemme eivät lapsina täyty.
Haavoitumme perimmältään synnin tähden. Näitä tekoja ovat hylkääminen, laiminlyönti ja väärinkohtelu.

haavoittumisesta on tiettyjä seurauksia elämässämme.
1. Häpeä
Se syntyy jo siitä, että vanhempi ei ole emotionaalisesti läsnä lasta varten.
Hän ei kuule, ei näe lasta. Tästä seuraa lapselle se tunne, että olen jollakin tavalla vääränlainen. Minussa on jotain vikaa. Siitä tulee häpeä.
Häpeä kuuluu väärinkäyttäjälle, mutta se tulee lapselle.

2. Identiteetti ongelmia
3. Kontrollointi, jottei enää koskaan tapahtuisi tuskallista asiaa.
4. Eriytyminen, yksinäisyys, kun tulemme tärkeän henkilön taholta syvästi haavotetuksi, me ikäänkuin irrottaudumme hänestä. Ja puolustavasti halutaan eriytyä hänestä. Sen jälkeen emme enää vastaanota mitään hyvää tältä taholta. Sen seurauksena meillä on eräänlainen puolustusmuuri itsemme ympärillä Se tuottaa ongelmia ihmissuhteisiin ja eristäydymme ja luovutamme ja pakenemme.
Puolustava eriytyminen aiheuttaa ongelmia myös seksuaali-identiteetissä.
Esim. poika, jota isä haavoittaa voinsynnyttää pojassa sisäisiä päätöksiä: En tahdo olla isän kanssa tekemisissä: On VAARALLISTA OLLA ISÄN KANSSA!
KUN MURROSIÄSSÄ POJAN SITTEN TULISI SAMAISTUA OMAA SUKUPUOLTA OLEVAAN VANHEMPAAN, EI HÄN KYKENEKKÄÄN TEKEMÄÄN SITÄ. Vaan hän joutuu etsimään seksuaali-identiteettiään muualta. Samoin käy tyttären kanssa.Tulee hämmennystä seksuaali-identiteettiin.

Sen lisäksi alamme itse reagoimaan haavoihimme synnillisillä tavoilla. Jokatapauksessa sisäistämme valheita, joista voi tulla jopa identiteettimme perusta.
Olen arvoton,
paha,
syyllinen,
minua ei voi kukaan oikeasti rakastaa,
Vihaan itseäni,
olen hyljännyt itseäni,
olen kiltti,
olen uhri.

#38021: -

 

Monet lapset tekevät sen päätöksen,  että olen ikuisesti kiltti,  niin kukaan ei koskaan hylkää minua.

Mutta, aina,  kun otamme jonkun roolin,  oma minuutemme jää jonkun taakse. ( Tiedättekö,  että 
tämä valintatilanne liittyy olennaisesti myös homoseksuaalisen suhteen valintahetkeen).  
Jos ajatellaan,  
että on ihastumistilanne ja tunteet,  sitten seuraavat  johtopäätökset, -  miten toimin noiden tunteiden suhteen, mikä minä olen?
Mikä on identiteettini,  -  tämä valinta on keskeinen,  koska homoseksuaalisen valinnan hinta on tuon sivuun ja alle jäävän perusidentiteetin sivuuttaminen. Se jää kehittymättä ja kasvamatta.

Kaikista näistä asioista johtuen koemme,  että kukaan ei oikeasti voi rakastaa meitä!  Ja siihen sisältyyy itsemme hylkäämistä.

Ihminen on tasapainoon pyrkivä olento.  Jos on paljon tuskaa ja ahdistusta,  on löydettävä joku keino,   jolla hoitaa tätä ahistusta.  Niinpä kehittelemme itsellemme monia itsehoitokeinoja.

jatkuu seuraavassa numerossa.