Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Kaikki vanhemmuus on rikkinäistä ja vajavaista.
Koska vanhempamme ovat rikkinäisiä, kaikki tarpeemme eivät lapsina täyty.
Haavoitumme perimmältään synnin tähden. Näitä tekoja ovat hylkääminen, laiminlyönti ja väärinkohtelu.

haavoittumisesta on tiettyjä seurauksia elämässämme.
1. Häpeä
Se syntyy jo siitä, että vanhempi ei ole emotionaalisesti läsnä lasta varten.
Hän ei kuule, ei näe lasta. Tästä seuraa lapselle se tunne, että olen jollakin tavalla vääränlainen. Minussa on jotain vikaa. Siitä tulee häpeä.
Häpeä kuuluu väärinkäyttäjälle, mutta se tulee lapselle.

2. Identiteetti ongelmia
3. Kontrollointi, jottei enää koskaan tapahtuisi tuskallista asiaa.
4. Eriytyminen, yksinäisyys, kun tulemme tärkeän henkilön taholta syvästi haavotetuksi, me ikäänkuin irrottaudumme hänestä. Ja puolustavasti halutaan eriytyä hänestä. Sen jälkeen emme enää vastaanota mitään hyvää tältä taholta. Sen seurauksena meillä on eräänlainen puolustusmuuri itsemme ympärillä Se tuottaa ongelmia ihmissuhteisiin ja eristäydymme ja luovutamme ja pakenemme.
Puolustava eriytyminen aiheuttaa ongelmia myös seksuaali-identiteetissä.
Esim. poika, jota isä haavoittaa voinsynnyttää pojassa sisäisiä päätöksiä: En tahdo olla isän kanssa tekemisissä: On VAARALLISTA OLLA ISÄN KANSSA!
KUN MURROSIÄSSÄ POJAN SITTEN TULISI SAMAISTUA OMAA SUKUPUOLTA OLEVAAN VANHEMPAAN, EI HÄN KYKENEKKÄÄN TEKEMÄÄN SITÄ. Vaan hän joutuu etsimään seksuaali-identiteettiään muualta. Samoin käy tyttären kanssa.Tulee hämmennystä seksuaali-identiteettiin.

Sen lisäksi alamme itse reagoimaan haavoihimme synnillisillä tavoilla. Jokatapauksessa sisäistämme valheita, joista voi tulla jopa identiteettimme perusta.
Olen arvoton,
paha,
syyllinen,
minua ei voi kukaan oikeasti rakastaa,
Vihaan itseäni,
olen hyljännyt itseäni,
olen kiltti,
olen uhri.