#36031: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Otsikko

"Se, että aikanaan artiklalla ei olla tarkoitettu homojen oikeutta avioliittoon ei asiaa muuta, koska nykyään ymmärretään ihmisoikeudet 40-lukua laajemmin."

Suomen perustuslaki on yhtenäinen, 1. maaliskuuta 2000 lähtien Suomessa  voimassa ollut perustuslaki, joka korvasi aikaisemmin voimassa olleet neljä erillistä perustuslain tasoista lakia. Uuteen perustuslakiin on koottu aikaisempien perustuslakien, vuoden 1919 hallitusmuodon, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen sekä vuoden 1922 ns. ministerivastuulain ja valtakunnanoikeudesta annetun lain, samoin kuin niihin myöhemmin tehtyjen muutosten pohjalta kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä keskeisiä valtioelimiä ja niiden keskinäisiä suhteita – Suomen kansanvallan perusteita – koskevat säännökset keskitetyssä ja nykyaikaisessa muodossa.

Perustuslaissa on 131 pykälää, jotka jakautuvat 13 lukuun. Useimmat säännökset vastaavat vähäisin tarkistuksin uudistusta edeltäviä, ja vuoden 1995 perusoikeussäännökset on otettu uuteen perustuslakiin lähes sellaisenaan. Lakiin ei lisätty uusia perusoikeuksia vuonna 2000.

Uutta perustuslakia säädettäessä on pidetty tavoitteena, että lait pyritään mukauttamaan perustuslakeihin poikkeuksia tekemättä, ja perustuslain sanamuodonkin mukaan vain "rajatut poikkeukset" perustuslaista ovat mahdollisia. Tuomioistuimet, jotka eivät aikaisempien säännösten mukaan ole voineet tutkia lakien perustuslainmukaisuutta, ovat uuden perustuslain mukaan velvolliset antamaan etusijan perustuslain säännökselle, jos käsiteltävänä olevassa asiassa tavallisen lain soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_perustuslaki

#36039: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Otsikko

Et esitä ensimmäistäkään kunnon perustetta, miksi perustuslain perusteella avioliittolakia ei voitaisi tai pitäis muuttaa. Taustoitan asiaa vähän lisää.

Lainsäädännöllinen tilanne on aina turbulenssissa. On uusia lakeja ja vanhoja lakeja, joissa muotoilut eivät ole aina yhdenmukaiset. Esimerkiksi syrjinnän kiellossa perustuslaki mainitsee yleisesti ”muut syyt” ja yhdenvertaisuuslaki erittelee tätä uudemmassa muotoilussaan sen tarkoittavan tarkemmin myös sukupuolista suuntautumista. Vaikka yhdenvertaisuuslaki on suunnattu viranomaisille eikä lainsäädännön ohjenuoraksi, sen sanamuoto kielii selvästi, mitä kaikkea ”muut syyt” voivat tarkoittaa nykykäsityksen mukaisesti. Tämän lain muotoilut tullevat olemaan pohjana muille syrjintää koskeville laeille ja se toimii ikään kuin tarkentamassa perustuslain muotoilua, jota ei ihan joka vuosi tulla vaihtamaan. Samoin syrjintä ihmisoikeusartikloissa on ymmärrettävä tämän päivän käsityksen mukaisesti.

Sitten on tietysti uusiakin lakeja, joihin on jäänyt perusoikeuksiin tai ihmisoikeussopimuksiin nähden ristiriitaisia kohtia, koska vanhoilliset poliitikot tai juristit ovat niitä sinne varta vasten runnoneet. Tästä on kyse tämänhetkisessä avioliittolaissa, joka on ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Laitan tähän muutamia lainkohtia ja sopimusartikloja sekä niiden tulkintatekstejä asian selventämiseksi.

PERUSTUSLAKI

6 §   Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

10 §  Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.  (tämä siis sen erillisestä siviilisäädystä johtuvan yksityisyyden suojan rikkoutumisen takia, siteeraajan huomautus)

YHDENVERTAISUUSLAKI

6 §   Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Syrjinnällä tarkoitetaan:

1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä);

2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä);

3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä);

4) ohjetta tai käskyä syrjiä.

7 §  Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:

…Tällä lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu). Positiivisen erityiskohtelun on oltava pyrityn tavoitteen kannalta oikeasuhteista.

IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS

7. artikla

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lainsuojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

16. artikla:

1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. (artikla ei siis esitä, että miehen ja miehen tai naisen ja naisen liitto ei olisi sen vaikutusalassa, siteeraajan huomautus) Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.

2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.

3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

Kenellä on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe?

Asenteet avioliittoa kohtaan vaihtelevat ja perhelait perustuvat usein uskonnollisiin, kulttuurisiin tai yhteiskunnallisiin malleihin. Perheen käsite vaihtelee laajalti länsimaisesta ydinperheestä, uus- tai yksinhuoltajaperheestä monissa maailman osissa vallitsevaan laajennettuun perheeseen. Perhe muodostaa kuitenkin missä tahansa yhteiskunnassa perusyksikön, ja valtioilla on velvollisuus suojella sitä.

Suomessa laki takaa aviopuolisoille tasavertaisen oikeudellinen aseman. Voimassaoleva avioliittolaki on vuodelta 1929 ja siihen on myöhemmin tehty useita muutoksia, joista huomattavimmat vuonna 1987.

Homoseksuaalisten parien on toistaiseksi katsottu jäävän yksityiselämän suojaan kuuluvan perhe-elämän suojan ulkopuolelle. Myöskään oikeudesta avioliittoon ei ole katsottu seuraavan ehdotonta velvollisuutta taata homo- ja lesbopareille oikeutta rekisteröidä parisuhteensa (…koska lain muuttamisella on uskonnollis-poliittinen vastustus kansainvälisistä sitoumuksista huolimatta, siteeraajan huomautus). Suomessa samaa sukupuolta olevat ovat voineet rekisteröidä suhteensa vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2009 voimaan astunut lakimuutos mahdollistaa perheen sisäisen adoption samaa sukupuolta oleville rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Rekisteröidyt puolisot eivät voi hakeutua perheen ulkoiseen adoptioprosessiin yhdessä. Homoseksuaalinen suuntautuminen tai rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ei Suomen lain mukaan ole este yksin adoptoimiselle (mikä on täysin skitsofreenista ja perustuu uskispoliitikkojen käsittämättömään pelkoon, että lapset nimenomaan samaa sukupuolta olevassa parisuhteessa voisivat nähdä jotain pelottavaa homoutta mutta ei yksinhuoltajahomojen kanssa, siteeraajan huomautus).

http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=oikeus-solmia-avioliitto-ja-perustaa-perhe

Mitä on syrjintä? (Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme)

Ihmisoikeuksien universaalisuudesta (yleismaailmallisuudesta) seuraa, että ihmisoikeuksia loukataan aina, jos yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevia.

Samassa asemassa olevia ihmisiä ovat esimerkiksi työnhakijat, julkisten palvelujen käyttäjät tai asevelvolliset. Jos jonkin tällaisen henkilöryhmän sisällä tehdään erotteluja, niille on esitettävä ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä perustelu. Muutoin on kyse syrjinnästä. Sen sijaan syrjinnästä ei välttämättä ole kysymys, jos selvästi eri asemassa olevat ihmiset kokevat tulevansa kohdelluiksi eri tavoin – esimerkiksi jos yliopistossa opiskelevan opintotuki on pienempi kuin samanikäisen työttömän henkilön saama työttömyysturva.

Erityisen herkästi erottelua pidetään syrjivänä, jos sen taustalla on syrjivä tarkoitusperä. Esimerkiksi ravintolan asiakkaiden erottelu ihonvärin perusteella tai työnhakijoiden karsinta sukupuolen perusteella ovat ilmeisiä syrjintätilanteita. Mutta myös erottelun syrjivä vaikutus ilman syrjivää tarkoitusperää voi muuttaa sen syrjinnäksi: esimerkiksi jos kauppaan tai ravintolaan on mahdoton päästä pyörätuolilla. Joskus käytetään termejä välitön ja välillinen syrjintä näiden tilanteiden erottamiseksi.