#33812: - Re: Re: Re: Median sopulilauma pelkää...

Ei Raamatun sanaa ole annettu teologien/ saddukeuksien/ fariseuksien ymmärrettäväksi/ tulkittavaksi/ väänneltäväksi, vaan Raamatun Sana on annettu ihan tavallisten ihmisten ymmärrettäväksi, niinkuin se kirjoitettu on.

Matt.24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani evät koskaan katoa.

#33815: Signal - Re: Re: Re: Re: Median sopulilauma pelkää...

"Raamatun Sana on annettu ihan tavallisten ihmisten ymmärrettäväksi, niinkuin se kirjoitettu on."

Ilmeisesti et siis kuulu tavallisiin ihmisiin, koska et tuon tekstin lähimmäisenrakkaudesta puhuvasta osasta mitään ymmärrä. Myöskään tuo Matteus-sitaatti ei sellaista väittämää sisällä, se on ihan omaa tulkintaasi.

Mutta autuaita kai ovat yksinkertaiset, jotka eivät omaa tulkintaansa edes huomaa - joskin kovasti kiusallisia ja usein vaarallisiakin ne kyllä ovat.

#33815: Signal - Re: Re: Re: Re: Median sopulilauma pelkää...

Täältä: Kiitos Signal. Tarkistin vielä omasta Raamatustani tuon kohdan ja juuri noin se on.

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa." Matt.24:35 Jeesus puhuu tässä tulevista tapahtumista.

Tuon voisi ilmaista toisillakin sanoilla tai siis melkein samoilla... Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani ovat ikuisia.

Tuostapa tulikin mieleeni

"Alussa oli SANA. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli JUMALA." Joh.1:1

Tuonkin voisi ilmaista toisilla sanoilla: Jeesus Kristus oli olemassa jo ennen kuin mitään muuta olikaan. Alussa hän oli Jumalan luona. Kristus on ollut olemassa aina, ja hän on Jumala. (Elävä uutinen)

Jos kerrataan taas, usko Jumalaan on vapaaehtoista. Sitten jonkin verran Rainermaa:

"Meillä ei ole mitään omaa tietä pelastukseen ja Jumalan luo, mutta Jumalan tie ihmisen luo on olemassa. Kristinusko perustuu siihen, että Jumala on antanut tien. Usko Jeesukseen on tämän tien kulkemista, koska Jeesus on tämä tie. Jumalan edessä tarvitsemme sovittajan, ja Jeesus on sovittaja. Tarvitsemme armon, ja Jeesus on tämä armo. Armon tarvitsija saa armon ja avun pyytäjä avun. Tässä juuri on vaikeutemme. Tällaista armoa ja apua emme tunne tarvitsevamme, ellei Jumala tee meistä pelastusta tarvitsevia." (Keijo Rainerma, Arvomme - aarteemme, sivu 100)