#26440: - Re: Poimintoja kohdasta oppi

"Oikea oppi on kerta kaikkiaan annettu, lopullinen (Mal.2:7; Gal.1:6-9; Juuda 3 (Juud.3)) ja täydellinen (Ps.19:8). Se on niin muuttamaton, että apostolin ja taivaan enkelinkin täytyy alistua kuuliaisuuteen sille (Gal.1:6-9). Vieläpä tuomiopäivänäkin se on voimassa, ja sen mukaan tuomitaan ihmisten salaisuudet (Room.2:16). Raamattu siis tuomitsee kaiken opin muuttamisen, lisäämisen tai kehittämisen."

Mitenhän se noin voi olla, kun jo pelkästään Raamatussa on selkeästi toisistaan poikkeavia oppeja, joista osasta käytiin jo Paavalin ja Pietarin aikoina riitoja melkein verissä päin? Jeesuksen ja Paavalin opetukset poikkevat toisistaan ja myös Jeesuksen opetus eri evankeliumien välillä. Ennen lopullista Raamatun kanonisointia väännettiin opista moneen kertaan eikä siitä koskaan päästy lopulliseen yksimielisyyteen. Taisi jo Aapeli aikoinaan osata tuon kristillisen pyhän valehtelun jalon taidon.

#26443: - Re: Re: Poimintoja kohdasta oppi

Räisänen13 kritisoi Ballaa ”kömpelöstä harmonisoinnista”. Balla14 kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei hän ole keinotekoisesti luonut harmoniaa sinne missä sitä ei tosiasiallisesti ole. Hän on historiallisen tutkimuksen pohjalta löytänyt harmonian Uuden testamentin kaanonissa.
Sikäli kuin tällainen yhtenäisyys voidaan osoittaa, tutkijan on oltava valmis tunnustamaan sen olemassaolo, vaikka tällaisen yhtenäisyyden olemassaolo olisi jostakin syystä vastoin hänen ennakko-oletuksiaan tai mieltymyksiään.

Varhaiskristittyjen yhtenäisestä teologisesta näkemyksestä kertovat uskontunnustuksen muotoon puetut lyhyet opilliset tiivistelmät, joita löytyy Uuden testamentin teksteistä.
Lisäksi Uuden testamentin varhaisissa koodekseissa (kirjanmuotoisissa käsikirjoituksissa) on 15 sanaa, jotka esiintyvät lyhennetyssä muodossa. Tällaisia sanoja ovat Jeesus, Kristus, Herra, Jumala, henki, risti, Isä, Poika, Vapahtaja jne.

Näitä lyhenteitä ei käytetty tilan säästämiseksi, koska usein tekstissä on niiden jälkeen tyhjää tilaa, vaan näillä sanoilla oli erityinen merkitys varhaisten kristittyjen yhtenäisen teologian osina. Lyhenteiden käyttö kertoo k u l t t u u r i s t a, jossa 
k e s k e i s e t     m e r k i t y s - s i s ä l l ö t    o l i v a t    y h t e i s i ä! 
Tämän osion pohjana on käytetty Tapio Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja Raamattu sisältöä tekijän luvalla. (Wikipedia)




Emme siis voi sanoa, että jokin kirkolliskokous valitsi kirjat Uuteen testamenttiin, vaan    Py h ä n   H e n g e n   johtama k r i s t i l l i n e n   k ä y t ä n t ö o l i    j o    suorittanut valinnan.   

Pikemmin oli kysymys kirkossa vallinneen tilanteen vahvistamisesta, kuitenkin niin, että jokin vain paikallisesti arvostettu kirja ei saanut Jumalan Sanan arvovaltaa.
Pasi Hujanen/Sley