#26358: - Re: Re: Re: Re: Re: Synti suuri surkia

En voi sille mitään,  että ennustustuksiin kuulumattoman tiedon välttämättömyys tuntuu tekemällä tehdyltä.  Mitä se ratkaisisi tai muuttaisi?  Jos Paavali olisi sen varassa,  mitä Jeesus oli inhimillisesti,  ei hänellä oikeastaan olisi mitään annettavaa, koska ihmisen suurin   kysymys on kysymys synnin turmeluksesta,  ja orjuudesta.
Sensijaan ylösnousseen,   kirkkauden Herran kohdattuaan hänellä on annettavanaan iankaikkinen evankeliumi ja ajan ja paikan rajoituksista riippumaton Jumalan Kristus,   jonka elämän punainen lanka oli tulla Daavidin sukuun ennustettuna Poikana.  Muuten ei olisi sovitusta.
Uskoisin,  ettei naturalistia vakuuttaisi yhtään sen enempää,  vaikka Paavali kirjoittaisi pelkästään nasaretilaisesta,  ja täydentelisi sitä sitten teologialla.
Emmehän tunne muutenkaan Paavalin sanoin ketään  enää lihan mukaan s.o. inhimillisesti. Vaan täydellisenä Kristuksessa.   Kun ajattelee hänen ilmaisujaan,  "elää Kristuksessa", ja "elämä on minulle Kristus",  (ja kuolema on voitto.)
Niin voiko enää läheisimmin  ja likeisimmin olla Jeesuksen "tuttu."

En tiedä tuntuuko tämä kliseiseltä. Mutta käännäppä sitä tämän maailman kielelle.

#26363: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Synti suuri surkia

Totta, kliseiseltä kuulostaa. Hain edellisessä viestissä sitä, mihin voimme luottaa tietona ja sitä, mikä auttaisi meitä ymmärtämään eri "opettajien" suhdetta toisiinsa.

Voimme ehkä vetää yhteen sen, mikä Uudessa testamentissa on kiistatonta.

1. On melkoisella varmuudella elänyt henkilö nimeltä Saul, joka koki näyn, jossa Messias ilmestyi hänelle. Otti sittemmin nimekseen Paavali. Oli ollut alkukristittyjen paha vainoaja, mutta muutti suuntansa. Rupesi reformoimaan vanhaa juutalaista lakia ja teologiaa uuden pelastukseen perustuvaan kokonaisuuteen, jota sitten kutsuttiin "uudeksi liitoksi". Oli myös ympäri Rooman valtakuntaa syntyvien seurakuntien ja niiden säännöstöjen ja hengenelämän keskeinen "paimen".  Otti kovastikin kantaa juutalaiskristittyjen ja hellenistisiiven välisissä kiistoissa.

2.  Evankeliumit kuvaavat Messias-ennustusten mukaisen miehen nimeltä Jeesus Nasaretilainen elämää ja hänen opetuksiaan. Mies joko eli tai ei, legenda hänestä joka tapauksessa levisi nopeasti alueella aluksi suusanallisesti ja lopulta myös kirjallisesti. Paavali on ollut tietoinen tästä ensimmäisestä aallosta, mutta on hyvin todennäköistä, että Jeesus Nasaretilaisen muodossa tarina ei ollut hänelle tuttu. Tekstit ovat eläneet ja niihin on tehty lisäyksiä ja muutoksia vielä senkin jälkeen, kun ne ensin olivat kirjallisessa muodossa. Niiden teologia poikkeaa toisistaan jossain määrin ja niiden lisäksi mukaan otettu Ilmestyskirja on koko lailla erilainen muihin verrattuna ja sen mukaan ottoa kaanoniin kritisoitiin jo alusta lähtien kovasti. Tekstiehdokkaita oli vielä paljon muitakin, mikä kuvaa hyvin, kuinka opin variaatiot heijastuivat teksteihin. On tärkeä huomata, että kaanoniin ei valittu sen perusteella, olivatko tekstit autenttisia vaan sen perusteella, vastasivatko ne "oikeaa teologiaa". Ja kanonisoinnin aikana tuosta oikeasta teologiasta käytiin kovaa vääntöä ja poliittista peliä.

3. Evankeliumeissa yksi olennainen osa on pelastusoppi, jonka myös Paavali tunsi. Tässä suhteessa kokonaisuus on opillisesti likimain ehyt. Eroja tekstien välillä on mm. opista kadotuksesta, joka sisältää joko helvetin tulen tai vain pelkän tyhjyyden, unohduksen.

4. Jeesuksen muu opetus on niinikään tuntematonta Paavalille. Samankaltaisuutta toki on, kuten rakkauden kaksoiskäsky ja Paavalin rakkauden ylistys Korinttolaiskirjeessä. Jeesuksen nimissä kirjattu opetus on paljon Paavalin oppeja radikaalimpaa ja se eroaa vanhoista laeista voimallisemmin. Vaikka Jeesus toteaakin, että ei hän ole lakeja tullut kumoamaan, niin hän a) kehottaa niiden tulkintaan rakkauden kaksoiskäskyn kautta, mikä oli aikanaan hyvin radikaali ajatus ja b) rikkoi lakeja ihan tahallaan, ilmeisesti kritisoidakseen lakiuskovaisuutta ja asetti näin nykykielellä "humaanit" asiat tiukan lakitulkinnan edelle. Paavalille tämä ei ole tyypillistä, vaan hän toimi koko ajan niin, että laaditaan uusi sääntö, jos sellaiseen on tarve.

5. Olipa Jeesusta olemassa tai ei, Jeesuksen opetukset joka tapauksessa ovat totta kuvauksena tuona ajan ihmisten eettisestä ajattelusta.  Ne ovat edelleen sitten muovanneet kristikansan ja laajemminkin länsimaisen kulttuurin etiikkaa.

- - - - - - -

Oma juttunsa on se, että maailma on muuttunut ja myös ihmiskäsitys sen mukana. Jotain on "ikuista", niinkuin "kultainen sääntö", josta Jeesuksen lausuma rakkauden kaksoiskäsky on oma versionsa. Muuttuvaa on mm. se, että käsitys ihmisen ominaisuuksista, kuten seksuaalinen orientaatio ja sukupuoli-identiteetti, ovat saaneet lisävalaistusta. Tälla alueella on otettava oppia Paavalista, joka päivitti vanhan opin osia, jotka eivät enää sopineet tuon ajan maailmankuvaan. Tämän ovat tehneet myös modernit kirkkokunnat.

Tiukkisuskikset taas takertuvat 2000 vuotta sitten kirjoitettuun. Traagista ja surkuhupaisaa samaan aikaan on se, että he tekevät sen tulkitsemalla näitä vanhoja kirjoituksia tämän päivän asenteellisuuden kautta ja väittävät tuon ajan käsitteiden osuvan yksi yhteen omiensa kanssa.