#25196: - Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

”Se, mikä lienee varmaa on, että ihmisellä kuten muillakin elävillä olennoilla on lähtökohtaisesti sisäänrakennettuna tarve ja pyrkimys lisääntymiseen eli suvunjatkamiseen. Siitä pitää libido (seksuaalinen tarve) huolen, mutta se ei ole koko totuus. ….”

Niin, ihmisen perusrakenne tukee lisääntymistä. Sitten vaan on tämä seksuaalisen orientaation kirjo, jossa kaikki variaatiot eivät ole tarkoituksenmukaisesti lisääntymistä suoraan edistämässä. Niin luonnossakin. On esitetty teorioita havaintojen perusteella, joiden mukaan sellaisilla äideillä, jotka saavat enemmän lapsia, saavat myös enemmän homolapsia. Tämä tutkimushaara viittaisi siis siihen, että homous on hedelmällisyyden sivutuote ja siksi se pysyy mukana populaatiossa. Mitään itsearvoista tarkoitusta ei siis homoudelle edes kaivata.

”Sen ilmentymänä lienee myös monen homon (homouden olemukselle tavallaan ristiriitainen) halu perustaa perhe ja hankkia jälkikasvua….”

Kun homo on homo, hän on myös ihminen ja yhteiskuntansa edustaja. Hänellä voi olla halu jälkikasvuun, vaikka hänellä ei ole perinteistä halua sen aikaansaamiseen. Tässä ei ole mitään ihmeteltävää.

”Saan sellaisen vaikutelman, ettet oikein miellä "kiinnittymistä" siten, kuin minä sen koen. ”

Juuri näin. Ajatus kiinnittymisestä innostaa sinua kovasti teoreettisesti ja lähdet sen varaan rakentamaan omaa fantasiatodellisuuttasi, jossa ihmismielen eri tasot sotkeutuvat pahasti.

”….kuten antamassani elokuvaesimerkissä viestissä #25129…. ”

Esimerkkisi on heuristinen, mutta yhtä paljon todenmukainen kuin se, että amerikkalaisissa filmeissä transvestiitit ovat aina homoja.

”Jos osaa asettua ahdistuneen ja eksyksissä olevan ihmisyksilön asemaan,…”

Yrität kerta toisensa jälkeen vängätä, että ihmisen kokemusmaailma muuttaa hänen perustavanlaatuista seksuaalista identiteettiään. Tietenkään 2-vuotias ei tiedä olevansa homo, koska aikuisenkaltainen seksuaalinen suuntautuminen syntyy vasta myöhemmin. Jokaiselle yksilölle rakentuvat kuitenkin ainekset seksuaaliselle orientaatiolle paljon varhemmin. Homon tapauksessa tämä kehitys on ohjannut hänet jo lähtökohtaisesti toiselle raiteelle kuin heteron kohdalla. Ja juuri tämä raiteelle ohjautuminen on käsittääkseni tapahtunut hyvin aikaisin ja hyvin peruuttamattomasti. Eri asia on tietysti orientaatioltaan häilyvät yksilöt, joilla kehitys ei ole samalla tavoin suoraviivaista.

”Seksuaalisen halun pakotus voi olla todella voimakasta, ja "sopivassa" tilanteessa (se ei siis välttämättä edellytä mitään "kriisiä" tai "ahdistusta", vaan vaikkapa vain sopivaa tilaisuutta) yksilö saattaa olla valmis sukupuoliseen debyyttiin tilannetta sen kummemmin miettimättä. ”

Pelkkää spekulaatiota.

”…tarkoitat varmaan äitiin kiinnittyneitä tyttöjä ja isään kiinnittyneitä poikia, jotka silti ovat heteroita? Tämä selittyy varmasti sillä (ellei tuolla "korviketoiminnalla"), että kun kerran on saanut tilaisuuden onnistuneeseen "kiinnittymiseen", hän sen jälkeen kykenee "kiinnittymään" kehen tahansa, joka itse kykenee tulla häntä vastaan - ellei koe aversiota tätä kohtaan - ja sitä kautta todennäköisesti lähtökohtaisesti hakeutuu kohti ja toteuttaa edellä mainitsemaani "elämän perusasetelmaa", eli suvunjatkamiseen soveltuvaa seksuaalisuuden ilmentymää tai sitten jopa biseksuaalisuutta, johon asetelma myös tarjoaa hyvät edellytykset).”

Tarkoitin sitä, että teoriasi homouden syntymiselle edellytti voimakasta kiinnittymistä (vain…?) jompaankumpaan vanhempaan. Tämän kuvion pitäisi siis tuottaa pääsääntöisesti homoja ja taidamme molemmat tietää, että näin ei ole.

”… Kinseyn asteikon mukaan .. ääripäissä on "puhdas" homous ja heterous, ja välimaastossa enemmän tai vähemmän biseksuaalinen olemus. Tämä teoria puoltaa mielestäni vahvasti "kiinnittymisen" teoriaa juuri siinä, että ihminen periaatteessa on alkujaan valmis sijoittumaan mihin tahansa tällä asteikolla,…”

Jatkumoajatus on ollut koko ajan luonnollisesti mielessäni, vaikka pääasiassa ääripäistä olemmekin puhuneet.

”…Itse lisäisin asteikkoon vielä kaikki muutkin seksuaalisen halun suuntauksen muodot, mutta pikemminkin sivuhaaroina kuin tiettynä perusasteikon kohtina.”

Kertoo lähinnä siitä, että et ymmärrä tai tunnusta Kinseyn asteikon hierarkkista syvyyttä verrattuna muihin haluihin.

”Tuleva seksuaalinen käyttäytyminen ohjautuu siis tältä pohjalta, mutta mihin suuntaan, sen tulee ratkaisemaan olosuhteelliset tekijät. Hänestä ei siis välttämättä tule homoa (eikä usein tulekaan), vaikka hän on identiteetiltään enemmän "nainen" kuin verrokkimiehet. Homoiksi tulevat ehkä vain ne, jotka elämän olosuhteista siihen jostakin syystä ajautuvat.”

Niin varmaan tulevat. Mielipide-eromme on kuitenkin tullut selväksi: Minusta tuo orientaatio ohjautuu linjalleen jo ennen syntymää, sinusta syntymän jälkeen.

”Minusta kuitenkin lopputuloksen kannalta on olennaista tässäkin tapauksessa se, miten tähän temperamenttiseen erilaisuuteen heti alussa suhtaudutaan, ja miten nämä käyttäytymisen erilaisuudet kohdataan. Vuorovaikutuksessa kun ovat tyypillisiä tietyt itseään toteuttavat ja vahvistavat kehät, eli esimerkiksi leppoisaan lapseen suhtaudutaan luonnollisesti leppoisasti, kun taas villi tai levoton lapsi kohtaa oletettavasti ympäristöstään levottomuutta ja ärtyisyyttä.”

Totta on, että alkuperäiset erot eivät ole niin suuria kuin lopulliseen muotoon kehittyvät. Toisaalta ne alkuperäiset ovat olemassa niin, että kovin lunkisti asioihin suhtautuvasta ihmisestä ei kehity kovaa intoilijaa tai arkailijaa – ainakaan, jos häntä verrataan muihin samoja elämän tapahtumia kokeneisiin. Ne ympäristön vahvistamat kuviot vertaisin jälleen vaikkapa niihin, joita vaikeissa ihmissuhteissa kasvanut ihminen kokee ihmissuhdeongelmina. Ihan asia erikseen on se, että uhma- tai murrosikä tai menopaussi aiheuttavat yksilöllisesti hyvin vaihtelevia ”mentaliteetin muutoskausia”

”…ei ole niin helppoa tietää, oliko ensin muutos, joka aikaansaa käyttäytymistä, vai että muuttaako käyttäytyminen fyysisiä rakenteita… ”

Tärkeä pointti: Homojen aivorakenteissa on havaittu ”feminiinisiä” poikkeamia, joista osa voi johtua aivojen muokkautumisesta niiden käytön myötä. Vastauksen arvoitukseen saamme, kun joku tutkija ymmärtää kerätä aivokuva-aineistoa homoista heidän lapsuusajastaan lähtien. Villi veikkaukseni on, että joitakin eroja on jo tuolloin havaittavissa.

”… Miksei sitten vanhoja rutiineja voisi korvata uusilla ihan suoraankin, vaikka ne olisivatkin aivoihin alkuperäisessä muodossa "lopullisesti" kytkeytyneet? ”

Sotket jälleen eri tasot toisiinsa. Kävelemään oppiminen tms. on aivojen jonkun alueen käyttöön ottoa niin, että sisäinen, mutta vikaantunut tietorakenne ohjaa ja opettaa toisen aivoalueen korvaamaan jo vanhastaan osatun. Tämä toiminto voidaan simuloida hyvin simppelillä neuroverkolla, jollaisia osattiin rakentaa surkean pienillä tietokoneilla jo 90-luvulla. Sen sijaan aivojen perusorientaatioita ei todennäköisesti voida muuttaa muuten kuin poistamalla kaikki ne synapsit, jotka ovat niitä ylläpitämässä. Ja niihin ovat sidoksissa käytännössä kaikki tunne- ja libidotoimintoja ylläpitävät synapsit

Perinteisen "eheytyksen" aiheuttamat mahdolliset traumat eivät johdu muutoksesta (sellaistahan ei niillä keinoilla ole ymmärrettävästi edes saavutettu) tai edes sen yrittämisestä (mikä on ihan oman vakaumuksen siivittämää mekaanista toimintaa), vaan asetelmaan liittyvistä syyllisyyden, häpeän, ahdistuksen ja ulkoisen pakon käyttämisen sekä mahdollisesti kyseenalaisten metodien aiheuttamista yhteisvaikutuksista.

Akuutisti hengenvaarallisinta asiassa on todella se, että epäonnistuminen tuottaa syyllisyyttä ja sen mukana tutkitusti itsemurhariski lisääntyy. Jos tätä elementtiä ei olisi, vaarallisinta olisi sellainen pakotus, jonka voit kuvitella, jos itse joutuisit manipulaation kohteeksi, jossa kiellettäisiin oikeutesi rakastaa vastakkaista sukupuolta ja vaadittaisiin ehdotonta selibaattia tästä päivästä hautaan asti. Hengen tai järjen menetys voisi tuostakin yhdelle jos toiselle tulla vastaan.

”Onko seksuaalisen halun kokemus todella niin paljon "syvempi" juttu kuin esim. mieltymys parsakaaliin (tai aversio sitä kohtaan, jolloin ei halua sitä vaan makkaraa), näiden "kiinnittymiseen" ja olosuhteiden muokkaamiseen liittyvien pohdiskelujen valossa? Kyseessähän on oikeastaan seksuaalisessa mielessä se, koenko naiselliset fyysiset ominaispiirteet puhuttelevammaksi kuin miesten vastaavat (tai koenko jompaan kumpaan vastenmielisyyttä)...”

Välillä jopa kiinnostavankin keskustelun jälkeen tämä… Miksi tuhlaan aikaani kanssasi…?

”Jos itse koen seksuaalisen haluni kohteen hyvin selväksi ja ehdottomaksi, onko se merkki siitä, että se on minuun pysyvästi valettu ominaisuus - vai voisiko se johtua siitä, että olen vain oppinut kokemaan sen niin?”

Homoperheiden lapsista kasvaa heteroita likimain samassa tahdissa kuin heteroperheissä. Voisiko tämä antaa mitään osvittaa…?

”Ehkä on ihan totta, että paljon puhuttu "homofobia" todellakin (ainakin niiden kohdalla, jota sitä todella foobisena kokevat) on vain sisäisen tiedostamattoman tarpeen neuroottisen peittelyn ilmentymää.”

Puhdas hetero ei ole lähtökohtaisesti seksuaalisesti kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Aversio oman sukupuolen edustajan seksuaalista lähentelyä kohtaan on tämän seurausta. Pelko siitä, että joku voisi noin tehdä ja varmaan tekeekin, kun on tuon näköinen ja sitten ei kai ne vaan luule, että mäkin oon sellanen, jos en sitä kohtaan ole ynseä tai mieluummin tinttaa sitä jo varalta turpaan ja hauku saa:n hinttip:sksi– tässä tila, jota voi jo kutsua kulttuuriseksi tautitilaksi nimeltä homofobia.

#25255: - Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

"Homoiksi tulevat ehkä vain ne, jotka elämän olosuhteista siihen jostakin syystä ajautuvat.”

"Niin varmaan tulevat. Mielipide-eromme on kuitenkin tullut selväksi: Minusta tuo orientaatio ohjautuu linjalleen jo ennen syntymää, sinusta syntymän jälkeen."

Aivan näin, ja tämän peruskäsityksemme kautta tahdomme tarkastella asiaa. Katsantokantaamme vaikuttaa luonnollisesti myös ihmisen oma tämänhetkinen tila, eli "puhdas" homo tai hetero ei ollenkaan niin helposti kykene kokemaan muita vaihtoehtoja todennäköiseksi (tai edes välttämättä ajatuksissaankaan asettumaan vastakkaisen kokemusmaailman pariin) kuin sellaiset, joilla on "kyky" biseksuaaliseen kokemukseen.

Ehdottomuus rajoittaa ajattelukykyämme ja myös kykyämme eläytyä omasta kokemuksestamme poikkeaviin ajatusmalleihin. Ajatus ympäristön vaikutuksen voimasta ei siis kovinkaan todennäköisesti avaudu ihmiselle, joka lujasti takertuu synnynnäisyyden käsitykseensä, ja jatkuvasti katsoo asioita tämän "filtterinsä" lävitse.

Siksi katsot "homojen olevan homoja", ja minun "sotkevan tasoja", "vänkäävän kokemusmaailman muuttavan seksuaalista identiteettiä", "en ymmärrä tai tunnusta" ja koet ajatukseni aversion vaikutuksesta (inhon kokemus) ajan tuhlaukseksi tässä yhteydessä, vaikka itse taas näen hyvin paljon vastaavuutta parsakaalin inhossa ja "kohteen ulkoisen sukupuolisuuden" inhossa sekä ilmiönä että psykologisen perustansa kannalta (niin, siinä on korostus enemmän inhon erkaannuttavissa kuin halun lähentävissä ominaisuuksissa - ruoka-aineiden välttämisessäkin on kyse pääasiassa aversiosta eli kielteisestä kokemuksesta).

Tämä keskustelu ei ole ainakaan minun mielestäni mikään arvovalta-taistelu, joten en suinkaan oleta, että kenenkään tarvitsisi "puolustaa" kantaansa kirjoituksiani vastaan, ellei siihen koe todellista kiinnostusta. Haluan herättää ajatuksia, en olla oikeassa. En ole edes väittänyt olevani missään kohtaa oikeassa, vaan kehotan aina ihmisiä ajattelemaan itse. Olen kiitollinen saamastani palautteesta, mutta kenenkään ei siis tarvitse kokea tarvetta tai vastuuta väkisin tai välttämättä jatkuvasti joutuvansa "kumoamaan" kirjoittamaani. Jokainen voi yrittää ymmärtää kirjoittamaini siinä valossa ja viitekehyksessä, jossa sen olen esittänyt, tai sitten jättää sen omaan arvoonsa.

Pitäytymällä kiinni "synnynnäisyyden" ehdottomuudessa (eli tilassa, jossa ympäristöllä ei ole mainittavaa merkitystä lopputuloksen kannalta) kirjoitukseni eivät kuitenkaan voi lukijalle avautua sellaisena kokonaisuutena, joina ne on tarkoitettu.

”….kuten antamassani elokuvaesimerkissä"

"Esimerkkisi on heuristinen, mutta yhtä paljon todenmukainen kuin se, että amerikkalaisissa filmeissä transvestiitit ovat aina homoja."

En tietenkään vetoa elokuvaan asia todistamiseksi, vaan pelkkänä kohdalle sattuneena esimerkkinä kuvatunlaisesta ilmiöstä. Seksuaalisuuden käyttämistä hellyyden ja huomion hankkimisen "maksuvälineenä" - tietoisesti tai tiedostamattaan - ei silti liene mitenkään tavatonta. Monilla ihmisillä nämä tarpeet ovat sen verran sotkeentuneet toisiinsa, etteivät edes "osaa" kokea läheisyyttä ilman seksiä, kuvittelevat läheisyyden aina edellyttävän seksiä tai johtavan siihen. Tämä lienee useimmissa tapauksissa seurausta siitä, ettei ole saanut tilaisuutta varttua ympäristössä, jossa hellyys ja läheisyys on ollut lapsuutta ympäröivää turvallista todellisuutta.

"Tietenkään 2-vuotias ei tiedä olevansa homo, koska aikuisenkaltainen seksuaalinen suuntautuminen syntyy vasta myöhemmin. Jokaiselle yksilölle rakentuvat kuitenkin ainekset seksuaaliselle orientaatiolle paljon varhemmin. Homon tapauksessa tämä kehitys on ohjannut hänet jo lähtökohtaisesti toiselle raiteelle kuin heteron kohdalla. Ja juuri tämä raiteelle ohjautuminen on käsittääkseni tapahtunut hyvin aikaisin ja hyvin peruuttamattomasti."

Tämä kiteyttää kokemuksen synnynnäisyyden merkityksestä, jossa kasvuolosuhteiden ulkoinen vaikutus ei mielestäni saa ansaitsemaansa huomiota. "Tällä kehityksellä" viittaat ilmeisesti juuri prenataalisiin hormonaalisiin ja fysiologisiin ilmiöihin ja niiden seurauksiin, jotka "tekevät" lapsesta homon. Selvästi nämä biologiset tapahtumaketjut aiheuttavat esim. poikasikiöiden feminiinistymistä (ja myös selviä fysiologisia muutoksia), mutta se ei automaattisesti johda yksilön homouteen, vaikka ilmeisesti lisää todennäköisyyttä merkittävästi.

Tämä todennäköisyyden lisääntyminen voi tosin hyvinkin johtua myös siitä, että "tyttömäisempään" poikalapseen oletusarvoisesti suhtaudutaan eri lailla kuin poikalapseen yleensä (viitaten esim. aiemmin mainittuun "tyttömäiseen" kaksoispoikaan, jota todella kannustettiin olemaan "tyttömäinen" ja kokevan identiteettinsä tällä "erikoislaatuisuudellaan").

"Tarkoitin sitä, että teoriasi homouden syntymiselle edellytti voimakasta kiinnittymistä (vain…?) jompaankumpaan vanhempaan. Tämän kuvion pitäisi siis tuottaa pääsääntöisesti homoja ja taidamme molemmat tietää, että näin ei ole."

Käyttämällä sanaa "voimakas" "kiinnittymisen" yhteydessä viestii sitä, ettemme vieläkään ajattele "kiinnittymisen" ilmiötä samalla tavalla tai tarkoita samaa asiaa. "Kiinnittyminen" kieltämättä on "kiintymistä" voimakkaampi ilmiö, mutta "kiinnittyminen" joko on onnistunut tai sitten ei, eli se on joko tai, "on tai "off". Jos se on yksilöllä "off-tilassa" (eli "kiinnittymistä" kehenkään ei ole koskaan syntynyt), yksilö ei edes ole tietoinen tämän tilan olemassaolosta ja todellisesta luonteesta. Se on silloin hänelle asia, jota ei kerta kaikkiaan ole olemassa hänen vuorovaikutussuhteissaan. Hänessä todennäköisesti silti on vireillä "kiinnittymisen" luonnollinen tarve, mutta hän ei osaa sitä itsessään tunnistaa ainakaan sellaisenaan. Veikkaukseni on, että tämä dopamiinin kautta mielihyväkeskukseen vaikuttava tunnekokemus yritetään (yleensä tiedostamattomasti) korvata muilla vastaavaan kokemukseen tähtäävillä toimintatavoilla, kuten esim. riippuvuuksilla ja muilla (sijais)tyydytykseen tähtäävillä toiminnoilla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksilö, joka ei ole saanut kokea "kiinnittymisen" kautta perusturvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta, alitajuisesti etsii sille korvaavaa kokemusta muista välitöntä mielihyvää tuottavista toimintatavoista.

Mutta "kiinnittymättömyydellä" on siis myös vääjäämättömät seurauksensa ja vaikutuksensa yksilön kyvyssä luoda suhdesidoksia ja kenen kanssa näitä sidoksia yrittää luoda.

Mutta ei, homouden syntyminen ei "edellyttänyt voimakasta 'kiinnittymistä' jompaankumpaan vanhempaan". Näin ilmeisesti vain silloin, jos yksilö jostakin syystä samanaikaisesti kokee aversiota vastakkaista sukupuolta kohtaan. Pikemminkin olisi mahdollista, että homouden synnyssä vaikuttaisi voimakkaammin "kiinnittymisen" totaalinen poisjäänti. Tällöin yksilöllä ei ole selvää "kiintymisen" kohdetta, vaan sen sijaan tyydyttämätön tarve tähän, ja hän on psykologisesti "auki" kaikille mahdollisuuksille, jotka tähän "dopamiinikokemukselle" suovat mahdollisuuden (eli jotka soisivat turvan, hellyyden ja hyväksynnän suomaa mielihyvää). Korostan, ettei tämä ole mitenkään erityisesti pelkästään homoudelle tyypillistä, vaan erittäin luonnollinen yleisinhimillinen ilmiö. Ainakin niille, joilla homouden mahdollinen alttius kuitenkin on, tämä asiantila kuitenkin korostaisi mahdollisuutta kehittyä alttiutensa mukaan, eli lisäisi homoksi tulemisen todennäköisyyttä olennaisesti.

Yhtä kaikki on olemassa mahdollisuus sille, että homouden syntyyn voisi vaikuttaa "ennaltaehkäisevästi". Se saattaisi myös mahdollisesti olla helpompaa ja tehokkaampaa kuin mitä jo kehittyneen homouden muuttaminen olisi. Tämä tarkoittaisi sitä, että homouden syntymistiheys olisi suorassa yhteydessä vallitseviin olosuhteisiin.

Tässä valossa on yhteiskunnallisesti merkittävää, tehdäänkö homoudesta "normaalitila" suomalla homoille heteroiden asema, vai puututtaisiinko sen sijaan kaikkien lasten ja kasvatustilanteiden olosuhteisiin, jotta kaikilla perheillä olisi edellytykset hoitaa tärkeä kasvatuksellinen työnsä turvassa ja rauhassa, ja jokaisella syntyvällä lapsella mahdollisuus varttua optimaalisissa olosuhteissa. Tämän pitäisi ilman muuta olla jokaisen syntyvän lapsen perusoikeus. Siihen rinnastettuna homojen yleiset vaatimukset saada elää kuin heterot (avioliitto ja avoin adoptio) ovat silkkaa oman edun tavoittelua, pikemmin kuin tasa-arvopyrkimyksiä. Voisi tasa-arvon nimissä paljon oikeutetummin kysyä, eikö lapsilla pidä olla tasa-arvoista oikeutta itse valita, haluavatko he varttua homo- tai heterovanhempien kasvattamina? Vai eikö lapsien mielipiteistä tarvitse välittää, ovatko he olemassa vain aikuisten tarpeiden ja "tasa-arvon" toteuttamista varten?

"Ihan asia erikseen on se, että uhma- tai murrosikä tai menopaussi aiheuttavat yksilöllisesti hyvin vaihtelevia 'mentaliteetin muutoskausia'”.

Näin olemme oppineet ajattelemaan, mutta on selviä merkkejä siitä, että uhma on suoraa seurausta kokemuksesta, että on jotakin, mitä pitää uhmata, sen sijaan että se olisi joku vääjäämätön kehityskulkuun sijoittuva "aikakausi". Tämä uhma esiintyy luonnollisesti tilanteissa, jossa yksilön tajunta herää ymmärtämään kokemuksensa uhmattavasta ilmiöstä, eli tietoisuuden kehittymisen aikaan tai aikuisuuden kynnyksellä. Siihen vaikuttaa myös hormonaalinen muutos ja sen aiheuttamat epämukavuuden, vieraantumisen tai muut kokemukselliset tilat, kuten teini-iässä ja menopaussin aikana. Pitää kuitenkin olla joku "sisäinen tunne-energinen lataus", jotta uhman tai jonkun hermostuksen kaltaisen tilan reaktio lopulta syntyisi. Siksi kaikki ihmiset eivät koe tällaisia "kausia", tai kokevat ne vain lievinä ja hallittavina.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vain alistetuksi joutumisen kokemusta kokeva lapsi saa uhmareaktioita, ja vain sisäistä mielipahaa kokeva reagoi aggressiivisesti tai muuten epätoivottavasti. Tässä valossa katsottuna kyseessä ei siis ole mitkään "mentaliteetin muutoskaudet", vaan olosuhteiden pohjustamat, voimistamat ja esille nostamat "reaktioherkkyyskaudet".

"Puhdas hetero ei ole lähtökohtaisesti seksuaalisesti kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Aversio oman sukupuolen edustajan seksuaalista lähentelyä kohtaan on tämän seurausta."

Tämä "lähtökohtaisuus" on tietenkin vähän sellainen "muna vai kana" -kysymys. Synnynnäistä homoutta kannattavalle aversio syntyy kiinnostuksen puutteesta, mutta olosuhdevaikutusten kautta asian voi kokea pikemminkin niin päin, että "kiinnostuksen puute" syntyy aversiosta.

Merkittävää on kuitenkin havainto, että lapsi pääsääntöisesti kokee aversiota seksuaalista lähestymistä kohtaan, oli lähestyjänä sitten mies tai nainen - ellei lapsi itse koe seksuaalista lähestymistä kaipaamansa hellyyden ja läheisyyden ilmentymänä. Lapsi saattaa epämiellyttävien kokemustensa kautta oppia kokemaan aversiota, paitsi lähentelijäänsä ja/tai hänen sukupuoltaan kohtaan, myös koko seksuaalisuuttaan kohtaan (Kinsey on sentään liittänyt asteikkoonsa "aseksuaalisen" vaihtoehdon, vaikkei ole muita seksuaalisen halun kohdistuksia ole siihen osannut yhdistää). Käsitykseni mukaan aseksuaalisuus muusta kuin psyykkisistä (eli kokemusjohdannaisista) syistä on melko harvinaista, ja selittyy silloin lähinnä häiriintyneellä hormonituotannolla.

Mielestäni on erikoista kokea sukupuolinen suuntautuminen niin ehdottomasti ennalta määrättynä ilmiönä, kun periaatteessa koko seksuaalisen kokemusmaailmamme ja olemuksemme lopullinen muoto ja kaikki muu seksuaalisuuteen (ja suhde- ja vuorovaikutustoimintaamme muutenkin) liittyvä on niin selvästi kokemusperäisistä tunnekokemuksistamme riippuvaista.