Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto


Vieras

/ #25255 Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

23.11.2013 16:20

#25196: - Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

Se, mikä lienee varmaa on, että ihmisellä kuten muillakin elävillä olennoilla on lähtökohtaisesti sisäänrakennettuna tarve ja pyrkimys lisääntymiseen eli suvunjatkamiseen. Siitä pitää libido (seksuaalinen tarve) huolen, mutta se ei ole koko totuus. ….”

Niin, ihmisen perusrakenne tukee lisääntymistä. Sitten vaan on tämä seksuaalisen orientaation kirjo, jossa kaikki variaatiot eivät ole tarkoituksenmukaisesti lisääntymistä suoraan edistämässä. Niin luonnossakin. On esitetty teorioita havaintojen perusteella, joiden mukaan sellaisilla äideillä, jotka saavat enemmän lapsia, saavat myös enemmän homolapsia. Tämä tutkimushaara viittaisi siis siihen, että homous on hedelmällisyyden sivutuote ja siksi se pysyy mukana populaatiossa. Mitään itsearvoista tarkoitusta ei siis homoudelle edes kaivata.

Sen ilmentymänä lienee myös monen homon (homouden olemukselle tavallaan ristiriitainen) halu perustaa perhe ja hankkia jälkikasvua….

Kun homo on homo, hän on myös ihminen ja yhteiskuntansa edustaja. Hänellä voi olla halu jälkikasvuun, vaikka hänellä ei ole perinteistä halua sen aikaansaamiseen. Tässä ei ole mitään ihmeteltävää.

Saan sellaisen vaikutelman, ettet oikein miellä "kiinnittymistä" siten, kuin minä sen koen.

Juuri näin. Ajatus kiinnittymisestä innostaa sinua kovasti teoreettisesti ja lähdet sen varaan rakentamaan omaa fantasiatodellisuuttasi, jossa ihmismielen eri tasot sotkeutuvat pahasti.

”….kuten antamassani elokuvaesimerkissä viestissä #25129…. ”

Esimerkkisi on heuristinen, mutta yhtä paljon todenmukainen kuin se, että amerikkalaisissa filmeissä transvestiitit ovat aina homoja.

Jos osaa asettua ahdistuneen ja eksyksissä olevan ihmisyksilön asemaan,…”

Yrität kerta toisensa jälkeen vängätä, että ihmisen kokemusmaailma muuttaa hänen perustavanlaatuista seksuaalista identiteettiään. Tietenkään 2-vuotias ei tiedä olevansa homo, koska aikuisenkaltainen seksuaalinen suuntautuminen syntyy vasta myöhemmin. Jokaiselle yksilölle rakentuvat kuitenkin ainekset seksuaaliselle orientaatiolle paljon varhemmin. Homon tapauksessa tämä kehitys on ohjannut hänet jo lähtökohtaisesti toiselle raiteelle kuin heteron kohdalla. Ja juuri tämä raiteelle ohjautuminen on käsittääkseni tapahtunut hyvin aikaisin ja hyvin peruuttamattomasti. Eri asia on tietysti orientaatioltaan häilyvät yksilöt, joilla kehitys ei ole samalla tavoin suoraviivaista.

Seksuaalisen halun pakotus voi olla todella voimakasta, ja "sopivassa" tilanteessa (se ei siis välttämättä edellytä mitään "kriisiä" tai "ahdistusta", vaan vaikkapa vain sopivaa tilaisuutta) yksilö saattaa olla valmis sukupuoliseen debyyttiin tilannetta sen kummemmin miettimättä.

Pelkkää spekulaatiota.

”…tarkoitat varmaan äitiin kiinnittyneitä tyttöjä ja isään kiinnittyneitä poikia, jotka silti ovat heteroita? Tämä selittyy varmasti sillä (ellei tuolla "korviketoiminnalla"), että kun kerran on saanut tilaisuuden onnistuneeseen "kiinnittymiseen", hän sen jälkeen kykenee "kiinnittymään" kehen tahansa, joka itse kykenee tulla häntä vastaan - ellei koe aversiota tätä kohtaan - ja sitä kautta todennäköisesti lähtökohtaisesti hakeutuu kohti ja toteuttaa edellä mainitsemaani "elämän perusasetelmaa", eli suvunjatkamiseen soveltuvaa seksuaalisuuden ilmentymää tai sitten jopa biseksuaalisuutta, johon asetelma myös tarjoaa hyvät edellytykset).

Tarkoitin sitä, että teoriasi homouden syntymiselle edellytti voimakasta kiinnittymistä (vain…?) jompaankumpaan vanhempaan. Tämän kuvion pitäisi siis tuottaa pääsääntöisesti homoja ja taidamme molemmat tietää, että näin ei ole.

”… Kinseyn asteikon mukaan .. ääripäissä on "puhdas" homous ja heterous, ja välimaastossa enemmän tai vähemmän biseksuaalinen olemus. Tämä teoria puoltaa mielestäni vahvasti "kiinnittymisen" teoriaa juuri siinä, että ihminen periaatteessa on alkujaan valmis sijoittumaan mihin tahansa tällä asteikolla,…”

Jatkumoajatus on ollut koko ajan luonnollisesti mielessäni, vaikka pääasiassa ääripäistä olemmekin puhuneet.

”…Itse lisäisin asteikkoon vielä kaikki muutkin seksuaalisen halun suuntauksen muodot, mutta pikemminkin sivuhaaroina kuin tiettynä perusasteikon kohtina.”

Kertoo lähinnä siitä, että et ymmärrä tai tunnusta Kinseyn asteikon hierarkkista syvyyttä verrattuna muihin haluihin.

”Tuleva seksuaalinen käyttäytyminen ohjautuu siis tältä pohjalta, mutta mihin suuntaan, sen tulee ratkaisemaan olosuhteelliset tekijät. Hänestä ei siis välttämättä tule homoa (eikä usein tulekaan), vaikka hän on identiteetiltään enemmän "nainen" kuin verrokkimiehet. Homoiksi tulevat ehkä vain ne, jotka elämän olosuhteista siihen jostakin syystä ajautuvat.”

Niin varmaan tulevat. Mielipide-eromme on kuitenkin tullut selväksi: Minusta tuo orientaatio ohjautuu linjalleen jo ennen syntymää, sinusta syntymän jälkeen.

”Minusta kuitenkin lopputuloksen kannalta on olennaista tässäkin tapauksessa se, miten tähän temperamenttiseen erilaisuuteen heti alussa suhtaudutaan, ja miten nämä käyttäytymisen erilaisuudet kohdataan. Vuorovaikutuksessa kun ovat tyypillisiä tietyt itseään toteuttavat ja vahvistavat kehät, eli esimerkiksi leppoisaan lapseen suhtaudutaan luonnollisesti leppoisasti, kun taas villi tai levoton lapsi kohtaa oletettavasti ympäristöstään levottomuutta ja ärtyisyyttä.”

Totta on, että alkuperäiset erot eivät ole niin suuria kuin lopulliseen muotoon kehittyvät. Toisaalta ne alkuperäiset ovat olemassa niin, että kovin lunkisti asioihin suhtautuvasta ihmisestä ei kehity kovaa intoilijaa tai arkailijaa – ainakaan, jos häntä verrataan muihin samoja elämän tapahtumia kokeneisiin. Ne ympäristön vahvistamat kuviot vertaisin jälleen vaikkapa niihin, joita vaikeissa ihmissuhteissa kasvanut ihminen kokee ihmissuhdeongelmina. Ihan asia erikseen on se, että uhma- tai murrosikä tai menopaussi aiheuttavat yksilöllisesti hyvin vaihtelevia ”mentaliteetin muutoskausia”

”…ei ole niin helppoa tietää, oliko ensin muutos, joka aikaansaa käyttäytymistä, vai että muuttaako käyttäytyminen fyysisiä rakenteita… ”

Tärkeä pointti: Homojen aivorakenteissa on havaittu ”feminiinisiä” poikkeamia, joista osa voi johtua aivojen muokkautumisesta niiden käytön myötä. Vastauksen arvoitukseen saamme, kun joku tutkija ymmärtää kerätä aivokuva-aineistoa homoista heidän lapsuusajastaan lähtien. Villi veikkaukseni on, että joitakin eroja on jo tuolloin havaittavissa.

”… Miksei sitten vanhoja rutiineja voisi korvata uusilla ihan suoraankin, vaikka ne olisivatkin aivoihin alkuperäisessä muodossa "lopullisesti" kytkeytyneet?

Sotket jälleen eri tasot toisiinsa. Kävelemään oppiminen tms. on aivojen jonkun alueen käyttöön ottoa niin, että sisäinen, mutta vikaantunut tietorakenne ohjaa ja opettaa toisen aivoalueen korvaamaan jo vanhastaan osatun. Tämä toiminto voidaan simuloida hyvin simppelillä neuroverkolla, jollaisia osattiin rakentaa surkean pienillä tietokoneilla jo 90-luvulla. Sen sijaan aivojen perusorientaatioita ei todennäköisesti voida muuttaa muuten kuin poistamalla kaikki ne synapsit, jotka ovat niitä ylläpitämässä. Ja niihin ovat sidoksissa käytännössä kaikki tunne- ja libidotoimintoja ylläpitävät synapsit

Perinteisen "eheytyksen" aiheuttamat mahdolliset traumat eivät johdu muutoksesta (sellaistahan ei niillä keinoilla ole ymmärrettävästi edes saavutettu) tai edes sen yrittämisestä (mikä on ihan oman vakaumuksen siivittämää mekaanista toimintaa), vaan asetelmaan liittyvistä syyllisyyden, häpeän, ahdistuksen ja ulkoisen pakon käyttämisen sekä mahdollisesti kyseenalaisten metodien aiheuttamista yhteisvaikutuksista.

Akuutisti hengenvaarallisinta asiassa on todella se, että epäonnistuminen tuottaa syyllisyyttä ja sen mukana tutkitusti itsemurhariski lisääntyy. Jos tätä elementtiä ei olisi, vaarallisinta olisi sellainen pakotus, jonka voit kuvitella, jos itse joutuisit manipulaation kohteeksi, jossa kiellettäisiin oikeutesi rakastaa vastakkaista sukupuolta ja vaadittaisiin ehdotonta selibaattia tästä päivästä hautaan asti. Hengen tai järjen menetys voisi tuostakin yhdelle jos toiselle tulla vastaan.

Onko seksuaalisen halun kokemus todella niin paljon "syvempi" juttu kuin esim. mieltymys parsakaaliin (tai aversio sitä kohtaan, jolloin ei halua sitä vaan makkaraa), näiden "kiinnittymiseen" ja olosuhteiden muokkaamiseen liittyvien pohdiskelujen valossa? Kyseessähän on oikeastaan seksuaalisessa mielessä se, koenko naiselliset fyysiset ominaispiirteet puhuttelevammaksi kuin miesten vastaavat (tai koenko jompaan kumpaan vastenmielisyyttä)...”

Välillä jopa kiinnostavankin keskustelun jälkeen tämä… Miksi tuhlaan aikaani kanssasi…?

Jos itse koen seksuaalisen haluni kohteen hyvin selväksi ja ehdottomaksi, onko se merkki siitä, että se on minuun pysyvästi valettu ominaisuus - vai voisiko se johtua siitä, että olen vain oppinut kokemaan sen niin?”

Homoperheiden lapsista kasvaa heteroita likimain samassa tahdissa kuin heteroperheissä. Voisiko tämä antaa mitään osvittaa…?

Ehkä on ihan totta, että paljon puhuttu "homofobia" todellakin (ainakin niiden kohdalla, jota sitä todella foobisena kokevat) on vain sisäisen tiedostamattoman tarpeen neuroottisen peittelyn ilmentymää.”

Puhdas hetero ei ole lähtökohtaisesti seksuaalisesti kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Aversio oman sukupuolen edustajan seksuaalista lähentelyä kohtaan on tämän seurausta. Pelko siitä, että joku voisi noin tehdä ja varmaan tekeekin, kun on tuon näköinen ja sitten ei kai ne vaan luule, että mäkin oon sellanen, jos en sitä kohtaan ole ynseä tai mieluummin tinttaa sitä jo varalta turpaan ja hauku saa:n hinttip:sksi– tässä tila, jota voi jo kutsua kulttuuriseksi tautitilaksi nimeltä homofobia.