#23075: - Avioliiton perimmäinen tarkoitus

"Mutta jos homoperheet tulevat saamaan oikeuden ottaa vapaasti vastaan heteroiden jälkeläisiä muokattavakseen .... katson tämän huolestuttavaksi käänteeksi yhteiskunnallisella tasolla."

Luinko oikein huolesi, että homovanhemmat eivät iskostakaan lapsiin kaltaistesi taantumuksellisten ihmisten ennakkoluuloja siitä, mitä ihmisen pitää ja mitä ei pidä olla? Jos näin on, suosittelen homovanhempia ensisijaiksi adoptiolasten vanhemmiksi.

"Lapset tarvitsevat .... myös selkeät roolimallit ja vanhemmat, joilla on selkeä henkilökohtainen identiteetti - myös sukupuolisessa merkityksessä"

Nyt kun vielä esität näyttöön perustuvat todisteet siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsista tulee jollain lailla vajaita, koska heillä ei ole selkeitä isän/miehen ja äidin/naisen roolimalleja kotonaan. Ai, taisi jäädä esittämättä....?

#23076: - Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

Et lukenut oikein huoltani. Useimmat ihmiset täällä maapallolla ovat heteroperheen kasvatteja - myös homot - joten ensinnäkin homojen kasvattamista lapsista ei saa erityisen kattavaa (ja painokkaisiin tutkimuksiin riittävää) otantaa, ja toisaalta ongelman ydin ei siis ole homojen kasvattamiskyvyissä, vaan yleensä siinä ympäristössä, jossa lapset varttuvat. Homot eivät siis ole syy vaan seuraus.

Mutta jos homoudesta tehdään yhteiskunnallinen standardi sen sijaan, että se on vain seksuaalisen suuntauksen ilmentymä, sillä tulee olemaan omat seurauksensa. Tätä ei ole tutkittu, eikä ole voitukaan, sillä tällaista tilaa ei vielä ole edes olemassa.

Ongelma on siis edelleen - ja tulee olemaan - lasten kasvatuksessa yleensä ja niissä olosuhteissa, jossa sitä tehdään. Tämän päivän yhteiskunnassa on ilmennyt lisääntyvässä määrin vakavia identiteettipohjaisia ongelmia. Ihminen ei enää tunne todellista itseään.

Väitän, että homous on yksi näistä ongelmista. "Ongelma" se on siinä merkityksessä, että mies ei koe olevansa mies, tai ei kykene kiinnittymään vastakkaiseen sukupuoleen - ja nainen vastaavasti. Vielä vakavampia seurauksia on koko yksilöidentiteetin hämärtymisellä, josta on huolestuttavan paljon esimerkkejä tämän päivän väestössä. Nämä syyt ovat johdettavissa ihmisyksilöiden varttumiseen ja sitä ohjaaviin olosuhteisiin, vanhempien henkiseen (jopa fyysiseen) poissaoloon ja yleiseen terveen moraalin ja elämän läsnäolon hälvenemiseen. Pelkäänpä, etteivät monet lukijoista edes enää tajua, mitä tällä tarkoitan, sen verran outoja olemme nykyään oman itsemme suhteen.

Katsokaa ympärillenne, ja yrittäkää nähdä ihmisten identiteettinen ahdistus. Jokainen etsii itseään epätoivoisesti kaikenlaisista ulkoisista hahmoista ja roolimalleista, vääntävät itseään ja paloittelevat itseään saavuttaakseen hyväksyntää ja itseisarvoa, jota eivät koskaan ole tunteneet saavansa. Ihmiset tarttuvat jatkuvana virtana ohitse lipuviin identiteettimalleihin, muotioikkuihin, ideaaleihin, ismeihin, elämänohjeisiin, "seuraavat aikaansa" ja yrittävät olla jotakin tiettyä. Homoudestakin on tehty (tai ollaan ainakin kovasti tekemässä) tällainen "yhteiskunnallinen normi", joka antaa identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, samoin kuin muistakin seksuaalisista erityispiirteistä ja käyttäytymismalleista.

Ihminen on hukannut itsensä, ja sotkeentuu yhä enenevässä määrin vääristä suunnista etsimisen rimpuiluunsa.