David Pawsonnia on kiittäminen monen Raamatun perustavanlaatuisen ajatuksen avaamisesta. katsoin äsken hiukan vanhaa Nehemian kirjan luentoa, jossa lähestytään vanhan liiton ilmoituksen päättymistä, tullen lopulta Profeetta Malakiaan, jonka jälkeen profetian sana Israelissa vaikenee neljäksisadaksi vuodeksi. Ja tuolle ajalle jää vain yksi sana:kirous. ( Paitsi lupaus sanansaattajasta, joka saattaa isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen.)

Samassa yhteydessä Pawsonn nostaa taas esiin sen mikä on Jumalan määräävin piirre suhteessa historiaan.
Jumala piti liittonsa kansaansa kohtaan, siunatessaan heidän kuuliaisuutensa, ja kirotessaan heidän tottelemattomuutensa.
Hän on suorastaan liittoutunut tekemään tahtonsa. Täydellinen vanhurskaus ei tingi vanhurskaudestaan! "Jos te ette anna lepoa maalle - niin minä annan:" 70 vuotta maanpaossa oli tarkkaan ottaen se aika, jonka kansa jätti antamatta maalle 7:n vuoden jälkeen tulevina lepovuosina.

Kun kansa palasi takaisin, se lankesi kaikkiin muihin synteihin niinkuin ennenkin, muttei epäjumalanpalvelukseen. Sen jälkeen lähetettiin vielä Haggai ja Sakarja. Sitten viimeisenä Malakia.

#22101: -