#21872: - Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

"Miten haitallisista toimintakuvioista ja käyttäytymishäiriöistä sitten pääsee eroon? Ymmärrys asiantilasta on ehdoton edellytys sille, että ihminen yleensä haluaa ruveta muuttumaan. "

Ennen kuin lähtee toisia tohtoroimaan, pitäisi olla varmuus siitä, että tohotoroinnin tarvetta on. Homouden toimintakuvio on haitallinen vain uskisten päässä, koska Raamatun väitetään niin sanovan. Lääketiede on jo ajat sitten todennut korkeimmalla mahdollisella taholla (kansainvälinen tautiluokitus ICD 10), että homous ei ole sairaus. Tätä asiaa ei ole syytä puoskaroida toiseksi Dunderfeltiä eikä ketään muutakaan tunne-elämän helppoheikkiä hyväksi käyttäen.

#21888: - Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Olen kirjoittanut täällä jo paljon, ja monesta eri asiasta rinnakkain, mikä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. En ole tarjonnut Dunderfeltiä tai muutakaan "puoskarointia" kenellekään erikseen, mutta totuus on, että ihmiskunnan yksilöitä riivaa kaikenkattava itsestään vieraantuminen. Harva meistä on välttynyt muodostamasta keinotekoista minäkuvaa, valheellista identiteettiä. Kasvamme muottiin, joka määrittelee meidät tietyllä tavalla, ja sitoudumme tunneperäisesti pitämään tästä hahmosta kiinni kynsin hampain. Harhakuva siitä, mitä ihminen oikeasti on, on niin vahva että olemme usein jopa valmiit tappamaan ja kuolemaan sen edestä. Silti jokainen meistä edustaa vain yhtä tiettyä harhakuvaa, ja niitä on lukuisia.

Jokaisella meistä, joka tätä ei ole oivaltanut, olisi paljon mietittävää ja oivallettavaa.

Homous ei ole sairaus, sitä en ole väittänytkään. Alkoholismi ja narsismi esimerkiksi eivät mielestäni myöskään ole sairauksia, vaikka ne käsittääkseni on sairauksiksi luokiteltuja. Luokittelu on aikaan ja paikkaan sidottua rajanvetoa, ja sairauden taka-ajatuksena lienee kyky ja tarve parantua. Mainitut ilmiöt ovat minun mielestä mielen tiloja, eli monimutkaisia tunne-elämän ja henkisen tilan käyttäytymiseemme vaikuttavia yksilöllisiä olosuhteita.

Alkoholismista ja teoriassa ainakin narsismista voi parantua, mutta homoudesta ei tarvitse parantua. Uskon kuitenkin, että ihminen halutessaan voi muokata itseään niin, että "oppii" kiinnittymään samanneuvoisten sijaan vastakkaiseen sukupuoleen. Uskon myös että pedofiili voi "oppia" kiinnittymään aikuisiin lasten sijaan, ja muidenkin seksuaalisten suuntautumisten vaihtaminen onnistuu. Tähän tarvitaan "tunne-elämän remontti". Edellytyksenä on, että yksilö itse sitä haluaa ja kokee sen mielekkäänä. Pakolla se ei onnistu.

Näkisin ainakin lastenteon syyksi, miksi homo tai muu heteroudesta poikkeava voisi kokea mielekkyyttä vaikuttaa omaan tilaansa homona. Jos ihminen haluaa lapsia, muttei halua toimia niin, että niitä saisi, jotakin on pielessä. Homot käyttävät rakkautta motiivina toiminnalleen, ja rakkaus on hyvä asia. Mutta se ei motivoi nimenomaan homoutta mitenkään erikseen. Tärkeä kysymys on, miksi homot eivät kuitenkaan osaa rakastaa vastakkaista sukupuolta? En usko, että se on sukupuolista syrjintää, vaan kyseessä on kuten sanottua mielen tila - kuten muidenkin suuntausten edustajilla.

Mikäli homous julistetaan sukupuoliseksi normaalitilaksi, katkaistaan homoilta luonnollinen yllyke oman tilansa kyseenalaistamiselle. Korostan, että homoseksuaalinen saa mielestäni vapaasti olla homoseksuaalinen, jos niin haluaa, ja saa vapaasti muodostaa homosuhteita. Se on heidän oma asiansa. Mutta jos homoseksualismista tehdään yhteiskunnallinen normi esim. laillistamalla homoavioliitto tai suomalla vapaa adoptio-oikeus, se muuttuu kaikkien asiaksi. Viimeistään viimeksi mainitussa tapauksessa se muuttuu myös lastemme asiaksi. Siksi yhteiskunnallinen suhtautuminen ei silloin enää ole pelkästään homojen oma asia, ja heidän on hyväksyttävä tämä myös, jos yhteiskunta tai osakin siitä vastustaa homojen avioliittoa tai adoptio-oikeuksia. Väkivaltaa ja sortoa ei kuitenkaan kenenkään pidä hyväksyä, vaan asioista on voitava sopia järjellä.