#21726: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Pohtimasi asiat ei kyllä selvinne harrastamallasi keittiöpsykologialla. Homous on seksuaali-identiteetin normaalia variaatiota, joka toki syntyy aina tavalla tai toisella erikoisella tavalla. Mikä on geenien ja mikä hormonien rooli siinä, on vielä selvittämättä. Heikon isä- tai äitisuhteen tain vastaavan voit kuitenkin unohtaa homouden selityksenä, se on osoitettu jo paikkansa pitämättömäksi teoriaksi. Muut seksuaali-identiteetin "traumat" voivat olla yleisempiä niille alttiin perimän omaaville, mutta itse suuntautumisen kohteet tilannekohtaisia. Niiden yhteydestä traumaattisiin kokemuksiin on olemassa myös näyttöä.

#21772: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Were we free to study homosexuality properly (uninfluenced by political agendas) we would certainly soon clarify these factors" (Jeffrey Satinover)

Luottaisin enemmän keittiöpsykologiaankin kuin tarkoitusperäiseen tieteelliseen tutkimukseen. Mutta tieteen suurin ongelma ihmisen suhteen ei silti ole mahdollinen tarkoitushakuisuus, vaan se yksinkertainen tosiseikka, että moni tärkeä inhimillinen ominaisuus ei ole mitenkään mitattavissa tai edes verifioitavissa.

Tämän huomaa varsin hyvin esimerkiksi miten narsismia tai muita tunnehäiriöitä käsitellään, ja myös tätä aktuellia homoseksualismia. Tieteeltä puuttuu tähän kerta kaikkiaan adekvaatit välineet. Ei se kykene mittaamaan tunteita (moni tunnetutkija tänäkin päivänä ei osaa sanoa, onko eläimillä esim. sosiaalisia tai edes korkeampia tunteita, vaikka sen luulisi olevan itsestään selvää ihmisille, jotka ovat eläinten kanssa viettäneet aikaa), eikä havaitsemaan pieniä mutta niin olennaisia vivahteita.

Tämän päivän tutkimus on muutenkin hyvin fyysisesti orientoitunutta, syvennytään geeneihin ja aivon rakenteisiin. Henki ja sielu (tai miksi näitä psykologisia osuuksia sitten kutsutaankin) ja niiden osuus ihmisen olemuksessa ja voinnissa ovat ainakin länsimaissa olleet pitkään kadoksissa myös fyysisten vaivojen lääkäreiltä - varmasti juuri mainitusta syystä.

Sitä paitsi, kun ihmisiä tutkitaan, ei tutkimustilanteissa koskaan pääse ihan ihmisen "ihoon" kiinni (tämä näkyy erityisen selvästi narsismin ollessa kyseessä), sillä tutkimustilanne on aina "lavastettu" tilanne, ja haastatteluissa esim. ollaan ihan riippuvaisia siitä, mitä ihminen itse haluaa, ymmärtää tai osaa paljastaa. Tässä on myös terapiaistunnon heikkous: paranemista tapahtuu vain, jos ihminen uskaltaa olla ehdottoman avoin ja kohdata kaiken, mitä hänen sisällään liikkuu.

Vielä eräs tutkimusta häiritsevä asia on tutkijain koulutuksesta tai ennakko-odotuksista johtuva virittyneisyys nähdä asiat jollakin tietyllä tavalla, mikä käytännössä johtaa sokeuteen havaita asioita jollakin toisella tavalla. Tämä on sitä merkittävämpää, mitä tunneperäisemmällä alueella liikutaan, ja seksuaalisuus on erittäin tunneperäinen alue.

Täytyy myös muistaa, että ihminen, joka ei ole kokenut jotakin elämystason ilmiötä (kuten tunnetta), on usein yhtä sokea sille kuin mitä värisokea on jollekin värille. Esimerkiksi aitoa rakkautta tai kiintymystä kokematon (ja heitä on maailmassa runsaasti!) ymmärtävät tästä yhtä paljon kuin mitä kuuro musiikista, eli sen mitä ovat opiskelleet ja vahvimmat värähtelyt. Kuurot saattavat olla erinomaisia soittajia siitä huolimatta, mutta musiikin toinen todellinen olemus, ääni, jää heiltä kokonaan huomaamatta.

Rakkautta kokematon voi luulla läheisriippuvaista ripustautumista tai seksiä, tai jopa juopon pahoinpitelijäpuolisonsa antamaa väkivaltaista huomiota rakkaudeksi, ja luulee kumppanin mustasukkaisuutta rakkauden osoitukseksi.

Siksi väitän, että kaikki eivät ole päteviä tutkimaan ihmisen ominaisuuksia, olkoon heillä millaiset tieteelliset meriitit tahansa.

P.S. Mitä hormoneihin tulee, on tosiaan teorioita myös raskaudenaikaisen stressin vaikutuksesta, eli että äidin stressihormonit häiritsisivät sikiön normaalia hormonitoimintaa, ja aiheuttaisivat siten muutoksia sen kehittymiseen. Stressi on vahva ja vaarallinen vaikutin myös aikuiselle yksilölle, joten on ymmärrettävää, että se voi olla vielä vakavampi tekijä sikiölle.