#21772: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Were we free to study homosexuality properly (uninfluenced by political agendas) we would certainly soon clarify these factors" (Jeffrey Satinover)

Luottaisin enemmän keittiöpsykologiaankin kuin tarkoitusperäiseen tieteelliseen tutkimukseen. Mutta tieteen suurin ongelma ihmisen suhteen ei silti ole mahdollinen tarkoitushakuisuus, vaan se yksinkertainen tosiseikka, että moni tärkeä inhimillinen ominaisuus ei ole mitenkään mitattavissa tai edes verifioitavissa.

Tämän huomaa varsin hyvin esimerkiksi miten narsismia tai muita tunnehäiriöitä käsitellään, ja myös tätä aktuellia homoseksualismia. Tieteeltä puuttuu tähän kerta kaikkiaan adekvaatit välineet. Ei se kykene mittaamaan tunteita (moni tunnetutkija tänäkin päivänä ei osaa sanoa, onko eläimillä esim. sosiaalisia tai edes korkeampia tunteita, vaikka sen luulisi olevan itsestään selvää ihmisille, jotka ovat eläinten kanssa viettäneet aikaa), eikä havaitsemaan pieniä mutta niin olennaisia vivahteita.

Tämän päivän tutkimus on muutenkin hyvin fyysisesti orientoitunutta, syvennytään geeneihin ja aivon rakenteisiin. Henki ja sielu (tai miksi näitä psykologisia osuuksia sitten kutsutaankin) ja niiden osuus ihmisen olemuksessa ja voinnissa ovat ainakin länsimaissa olleet pitkään kadoksissa myös fyysisten vaivojen lääkäreiltä - varmasti juuri mainitusta syystä.

Sitä paitsi, kun ihmisiä tutkitaan, ei tutkimustilanteissa koskaan pääse ihan ihmisen "ihoon" kiinni (tämä näkyy erityisen selvästi narsismin ollessa kyseessä), sillä tutkimustilanne on aina "lavastettu" tilanne, ja haastatteluissa esim. ollaan ihan riippuvaisia siitä, mitä ihminen itse haluaa, ymmärtää tai osaa paljastaa. Tässä on myös terapiaistunnon heikkous: paranemista tapahtuu vain, jos ihminen uskaltaa olla ehdottoman avoin ja kohdata kaiken, mitä hänen sisällään liikkuu.

Vielä eräs tutkimusta häiritsevä asia on tutkijain koulutuksesta tai ennakko-odotuksista johtuva virittyneisyys nähdä asiat jollakin tietyllä tavalla, mikä käytännössä johtaa sokeuteen havaita asioita jollakin toisella tavalla. Tämä on sitä merkittävämpää, mitä tunneperäisemmällä alueella liikutaan, ja seksuaalisuus on erittäin tunneperäinen alue.

Täytyy myös muistaa, että ihminen, joka ei ole kokenut jotakin elämystason ilmiötä (kuten tunnetta), on usein yhtä sokea sille kuin mitä värisokea on jollekin värille. Esimerkiksi aitoa rakkautta tai kiintymystä kokematon (ja heitä on maailmassa runsaasti!) ymmärtävät tästä yhtä paljon kuin mitä kuuro musiikista, eli sen mitä ovat opiskelleet ja vahvimmat värähtelyt. Kuurot saattavat olla erinomaisia soittajia siitä huolimatta, mutta musiikin toinen todellinen olemus, ääni, jää heiltä kokonaan huomaamatta.

Rakkautta kokematon voi luulla läheisriippuvaista ripustautumista tai seksiä, tai jopa juopon pahoinpitelijäpuolisonsa antamaa väkivaltaista huomiota rakkaudeksi, ja luulee kumppanin mustasukkaisuutta rakkauden osoitukseksi.

Siksi väitän, että kaikki eivät ole päteviä tutkimaan ihmisen ominaisuuksia, olkoon heillä millaiset tieteelliset meriitit tahansa.

P.S. Mitä hormoneihin tulee, on tosiaan teorioita myös raskaudenaikaisen stressin vaikutuksesta, eli että äidin stressihormonit häiritsisivät sikiön normaalia hormonitoimintaa, ja aiheuttaisivat siten muutoksia sen kehittymiseen. Stressi on vahva ja vaarallinen vaikutin myös aikuiselle yksilölle, joten on ymmärrettävää, että se voi olla vielä vakavampi tekijä sikiölle.

#21787: - Re: Tutkimuksen ongelmista

Diiba daaba

#21787: - Re: Tutkimuksen ongelmia:Vielä eräs tutkimusta häiritsevä asia on tutkijain koulutuksesta tai ennakko-odotuksista johtuva   1.      virittyneisyys nähdä asiat jollakin tietyllä tavalla, mikä käytännössä johtaa sokeuteen havaita asioita jollakin toisella tavalla.
2.    Tämä on sitä merkittävämpää, mitä tunneperäisemmällä alueella liikutaan, ja seksuaalisuus on erittäin tunneperäinen alue.

Kyllä,  tässä on kaksikin voimakkaasti asioita värjäävää tekijää. 1. Tieteellinen tutkimus ei lähde tyhjästä, vaan rakenteet ovat jo valmiina ennakko-odotuksissa.  2. Asianomistaja,  tai häneen liittyvät ovat kyllä erittäin esteellisiä asian objektiiviseen tutkimukseen nähden.  Ja tutkijat omiin asenteisiinsa nähden,  joten kukapas muuten onkaan sitten tässä objektiivinen?   Se onkin vaikeampi sanoa.

#21787: - Re: Tutkimuksen ongelmista

.. ihminen, joka ei ole kokenut jotakin elämystason ilmiötä (kuten tunnetta), on usein yhtä sokea sille kuin mitä värisokea on jollekin värille. Esimerkiksi aitoa rakkautta tai kiintymystä kokematon (ja heitä on maailmassa runsaasti!) ymmärtävät tästä yhtä paljon kuin mitä kuuro musiikista, eli sen mitä ovat opiskelleet ja vahvimmat värähtelyt. Kuurot saattavat olla erinomaisia soittajia siitä huolimatta, mutta musiikin toinen todellinen olemus, ääni, jää heiltä kokonaan huomaamatta.

Tämä on varsin mielenkiintoinen ja sykähdyttäväkin ajatus.  

#21787: - Re: Tutkimuksen ongelmista

"Siksi väitän, että kaikki eivät ole päteviä tutkimaan ihmisen ominaisuuksia, olkoon heillä millaiset tieteelliset meriitit tahansa."

Jaan ajatuksen kanssasi. On kuitenkin muistettava, että ei yksi tutkija kesää tee. Jo lähtökohtaisesti tieteellisen konsensuksen saavuttamiseksi yhden tutkimuksen tulokset on voitava toistaa toisissa tutkimuksissa osoituksena siitä, että kyse ei ollut satunnaisesta tuloksesta.

Joskus tutkijat taas muodostavat toistensa kanssa samanmielisen koulukunnan, jolloin asiat saadaan näyttämään samanlaiselta samoilla laseilla katsottuna. Näistä esimerkkinä ovat vaikkapa psykoanalyyttinen, äärikristillinen, yltiögeneettinen ja voimakkaasti homovärittynyt koulukunta. Näistä psykoanalyyttinen on vanhin ja sen tulokset pääosin vanhentuneita ja virheellisiä - johtuen osin puutteellisesta ymmärryksestä ja osin varhaisten tutkijoiden homofobisesta halusta saada haluamiaan tuloksia tieteen sääntöjä karkeasti rikkoen. Äärikristillisissä tutkimuksissa pettää usein koko rakenne, kun ei olla määritelty edes kunnolla, mitä homoseksuaalisuus on ja sotkettu sinne biseksuaalisuutta. Homouden etisiminen pelkästään geeneistä on ollut toistaiseksi tuloksetonta ja vaatii tuekseen muutakin psyko-biologista dataa. Leimallisesti homomyönteinen tutkimus on yleensä sosiologissävytteistä ja sen alueella tapahtuu myös ylilyöntejä, koska halutaan asioiden olevan jollain tavoin.

Näiden lisäksi tutkimukseen tuovat lisänsä muu biologinen tutkimus kuin genetiikka sekä modernit psykologian suuntaukset, mukaan luettuna kognitiotiede. Ja niin, ovathan matemaatikotkin antaneet asiaan oman panoksensa. Nämä tutkimuslinjat ovat pääsääntöisesti melko arvovapaita (jotkut vain eivät huomaavan eroa "homopropagandan" ja sen, että joku uskonnollisen tutkimuslaitoksen tuotos tuomitaan tieteellisesti kelvottomana...). Koko kuva hahmottuu kaikkien näiden tieteenalojen ja yksittäisten tutkijoiden käydessä keskustelua asiasta vaatien toinen toisiltaan tieteellisiä kriteerejä.

Mieltä kyllä kyetään tutkimaan monin tavoin. Erityisesti, kun tässä on perimmiltään kyse seksuaalisesta suuntautumisesta, se ei ole edes kovin vaikeaa: Asetetaan koehenkilö vaikkapa magneettikuvauslaitteeseen ja annetaan hänelle erilaisia seksuaalisia aistiärsykkeitä. Näinhän on muuten tehtykin eräässä tutkimuksessa, jossa saatiin tulokseksi, että tutkimusjoukon homofobiset henkilöt reagoivat seksuaalisesti keskimääräistä voimakkaammin oman sukupuolen eroottisiin kuviin. Ja toisaalta eheytyksen tutkimuksellisena perustana mainostetussa tutkimuksessa kieltäydyttiin tarkistamasta tällä tavoin eheytyksen tulokset "eettisiin syihin" vedoten. Yksi havainto, jonka mukaan homomiehen aivot muistuttavat naisen aivoja, on vielä tulkinnaltaan kiistanalainen: Onko kyse alunperin olleesta erosta vai homouden tuottavan aivotoiminnan muokkaustyöstä yllättävän muutoskykyiseksi osoittautuneisiin aivoihin? Asia selviää aikanaan, kun joku saa riittävästi homoiksi kasvavien lapsien aivokuvia verrattavaksi normaaliväestöön ja heidän omiin kuviinsa aikuisena.

Muodostunut kokonaiskuva on tällä hetkellä sellainen, että alttius homoseksuaalisuuteen on vielä selvittämättömällä tavalla perinnöllisesti siirtyvä ja tämän altistuksen toteuma hyvin varhaisessa vaiheessa, ilmeisesti hormonaalisesti kiinnittyvä. Joissakin tapauksissa kehitys ohjautuu perinnöllisestä alttiudesta huolimatta stabiiliin heteroseksuaalisuuteen tai biseksuaalisuuteen, joka voi sitten muuttaa jossain määrin ilmiasuaan elämän aikana. Tämä biseksuaalien suuntautumisen muuntelevuus lienee ainoa alue, jossa voitaisiin saada ainakin jonkin aikaa kestäviä muutoksia eheytystyyppisellä aivopesulla - jos moinen íhmiskoe olisi muuten eettisesti perusteltavissa.

Ja lopuksi omaa keittiöpsykologiaani:

Periytyvyyteen varmasti perustuvalla vasenkätisyydellä on likimain vakio-osuus väestöstä. Pedofilia on selkeästi yleisempää ympäristössä, jossa sitä on harjoitettu, koska sen uhrit sairastuvat traumatisoituessaan helposti samaan käytöshäriöön. Näitä ympäristöjä ovat mm. monet tässä nimeltä mainitsematta jäävät uskonnolliset yhteisöt. Fetistiset suuntautumiset ovat kiistatta kulttuurisia, eihän esimerkiksi korkokenkiä pahemmin tainnut olla kivikaudella. Homoseksuaalisuuden yleisyydestä on olemassa huonosti tietoa, koska se on niin kielletty niin monissa maissa ja kulttuureissa. Varmistamaton olettamani kuitenkin on, että sen yleisyys ei todellisuudessa vaihtele eri maissa ja kansoissa. Näin myös nykytiede asian ymmärtääkseni olettaa olevan. Voisiko tämä aiheuttaa jonkinlaista pohdintaa...?