11. Hän sanoi: Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.

12. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

#21352: -

Samanlaisen valtavan hetken koin kerran Ilomantsin Parppeinvaaralla,  alkukesän kauneimpina päivinä,  kun tuoreet heinäseipäät  olivat Itä-Suomen pelloille juuri  pystytetyt,  ja kesän kauneus ja täyteläisyys oli juuri Suomen raukoille rajoille saapunut. 
Vaaranlaella esitettiin paikallisin teatterivoimin näytelmää Kukkospapista. Aihe sinänsä ei ollut milläänlailla läheinen.  Etenkään silloin.  Esitys kertoi sen ajan uskonnollisuuden ja kirkon  suhteesta elävää sanaa julistavaan pappismieheen,  rukoilevaisuuden isään,  Henrik Rengvistiin.

Jotain äärettömän kaunista sai vaeltaja kokea esitysjaksojen väliin sijoitetuilla musiikkiosuuksilla.  Ehkä hiukan samaan tapaan kuin vaikkapa  suuret passiot puhkeavat resitatiivien jälkeen kuoro-osiin,  ja sydän kääntyy 190 astetta,  kun kuoro-osan täydellinen sointujen ja sävelen  harmonia yhdistettynä  armon  sanoihin,  vain valuu alas rutiköyhään sydämeen.  Niin tämäkin. 
Pieni kuoro,  kanteleet helähtävät,  ja virsi puhkaisee sydämen: Te murheelliset , kun kuljette kyynelten teitä,  pois huokaukset,  maan multa ei armoa peitä.  -  En saata mitenkään peitellä itkua,  kyyneleet tulvivat vuolaasti,  virsi on koskettanut jonnekkin niin syvälle.
Näytelmä jatkuu uudella tapahtumaosuudella.  Kunnes taas vaikenee, ja uusi körttivirsi kajahtaa vaaramaiseman siniseen avaruuteen.  Sama juttu,  lähde virtaa vuolaasti virren loppuun asti,  ja alkaa viimeinen näytelmäjakso.  Rengist päätyy vankilasaarnaajaksi, sen muisti tallettaa,  ei muuta.  Viimeiseen välimusiikkiin tullessa,  aurinko yhä paistaa,  mutta kun virsi on soinut ja kaikki hiljenee,  alkaa aivan hiljaa sataa.



Ne kaikki,  jotka kulkevat, autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat ,  kun Herra heitä hoitaa.
Vie Herra meidät ihaniin, Karitsan häihin iäisiin,
Suuressa armossasi.