#20824: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kiihkouskonnollisuuden pimeä puoli

Tarustoja ja tarinoita on aina kiedottu jonkun tapahtuman ympärille. Kiehtovien satujen sisälle on upotettu alitajuntaan työstettävää näin on näissäkin tarinoissa joita nyt jotkut ottavat absoluuttisena totuutena. Tämä totuus tässä on yhden osan kristillistä kuvausta asioista. Entä jos menisitkin pari askelta kauemmaksi, tutustuisit muuanlaisiin uskontoihin ja uskomuksiin, eläisit vähän enemmän niin olisiko erillistä kiusanhenkeä olemassakaan. Voisiko se olla mielen tuotosta. Voisiko olla niin ettei täydellisyydestä putoamisella ole mitään tekemistä Jumalan tahdon kanssa vaan oman kokemushalumme syytä. Oma vapaa tahtomme  löytää takaisin täydellisyyteen, ajallaan ilman rakkauden=Jumalan puuttumista asioiden kulkuun. Voisiko olla että tuomitseminen ja helvetti olisi mielenkiemuroiden loppurupeama. Voisiko olla ettemme itse asiassa ole matkalla mihinkään sillä olemme jo perillä emme vain ole vielä heränneet.

Vaarallinen vyöhyke tämä elämän mysteeri absoluuttisen totuuden viljelijöiltä. Ja vielä kun muistaa että eestä löytää mitä taakseen jättää. Se toimii aina.

Jumala on täydellisyys, täydellisyydellä ei ole minkäänlaista tarvetta kokea asioita kuten ihminen, tunteilla, järjellä ...... Järjestellä ikuista draamaa, arvostella kaikkea ja kaikkia. Sen tekee ihminen ihan vapaalla tahdollaan.

#20850: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kiihkouskonnollisuuden pimeä puoli

Sinäpä sen sanoit!
'Ja vielä kun muistaa että eestä löytää mitä taakseen jättää. Se toimii aina'.

#20850: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kiihkouskonnollisuuden pimeä puoli

Kovasti monisanaiseksi ja vaikeaselkoiseksi menee, kun joudut näitä asioita muille perustelemaan. Mielipiteeseesi voin toki yhtyä siinä, että tuo personifioitu kiusanhenki on oman mielemme tuotos. Sen perusta on ihmisen perustavanlaatuinen itsekkyys, jolla lienee jonkinlainen merkitys siinä, kuinka olemme lajina pärjänneet nämä tuhannet vuodet. Täydellisyyteen emme todennäköisesti koskaan pääse, vaikka aika korkea aste voidaan saavuttaa, jos mielensä kouluttaa luopumaan sellaisista tavoitteista, joiden saavuttamiseen tarvittaisiin toisten ihmisten etujen polkemista - jo josta sivumennen sanoen te uskikset olette siis valovuosien päässä.

"Vaarallinen vyöhyke tämä elämän mysteeri absoluuttisen totuuden viljelijöiltä. Ja vielä kun muistaa että eestä löytää mitä taakseen jättää. Se toimii aina."

Mitähän tämä oikein tarkoittaa...? Ainoat, jotka täällä puhuvat absoluuttisesta totuudesta, ovat Raamatun ahtaiden tulkintojen harrastajat. Tiede ymmärtää tunnustaa, että sellaista on useimmiten mahdoton ihmisen käsityskyvyn rajoissa tavoittaa.

"Jumala on täydellisyys, täydellisyydellä ei ole minkäänlaista tarvetta kokea asioita kuten ihminen, tunteilla, järjellä "

Kovin hedelmätön lähtökohta debatille, vaikka joillekin voi tulla turvallinen olo tuollaiseen totaalisuuteen nojautuessaan. Jos Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja samalla antanut tietyt moraalis-eettiset ohjeet, olisi loogista ajatella, että hän itse pyrkii noudattamaan ja edistämään niissä mainittuja periaatteita. Jos taas on kyse käsittämättömästä hengestä, joka on meille puhunut vain lämpimikseen ja tekee sen lisäksi mitä mieleen pälkähtää, ei ole kovin suositeltava yhteistyökumppani hän...