#20132: - Re: Re: Re: Re:

"oikeastaan käsittämätöntä  uskoa vaatisi se,  että Kaikkivaltiuden omaava Jumala pysyisi ulkopuolella katselijana,  kun luomistyö tapahtuisi. Vai tunnetko tällaisen olennon?   Hänhän ei silloin olisi  millään tavalla se,  mitä Jumaluudeksi kutsutaan. "

Lausumasi on tautologia: Jos ensin olettaa jumalan olevan olemassa, on hänen sitten tuossa olettamassa mahdotonta kuvitella seuraavan tapahtumia sivusta niihin puuttumatta. Tiede lähtee siitä, että mukaan ei oteta sellaisia selittäjiä, joilla ei ole muuta roolia kuin se, että pohdiskelija toivoo sellaisen olevan.

"Ei kristityillä evolutionisteilläkään ole mitään vaikeuksia nähdä,  että koko maa ja maailmankaikkeus on Herran,  kuvattiin sitä sitten millä tavalla tahansa,  - eihän se perustekijöitä muuta."

Kristitty evoluutioteoreetikko ajattelee todennäköisesti, että jumalalla on jonkinlainen taustatehtävä, ehkä junanasuorittaja tai harmaa eminenssi.... Ongelma vain on, että jos hän etsii rehellisesti näyttöä tuon roolin vaikutuksesta maailmankaikkeuden kehityksestä, hän ei sitä löydä muuten kuin uskomusten inspiroimana spekulaationa. Jotta hän saisi koko paketin pysymään kasassa, hänen on siis tehtävä väkivaltaa tieteellisten metodien käytölle. Tai niin kuin muutamat tekevät, että argumentoivat asiallisesti tieteen kentillä, mutta puhuvat ihan muuta muunnettua totuutta uskonnollisilla foorumeilla.

Kristityt tiedemiehet pysähtyvät usein äimistyneenä ihastelemaan tieteen kuvaamien ilmiöiden hienoutta, "nerokkuutta" ja joskus jopa kauneutta. Itsekin teen sitä usein. Ihastukseni kohde on kuitenkin se, että systeemin itseorganisointi tuottaa tätä ihasteltavaa kokonaisuutta - nimenomaan ilman mitään ulkopuolista asioihin sotkeutujaa. Ajatellaan vaikka kasvin lehden tai lumihiutaleen rakennetta, jotka kummatkin perustuvat yksinkertaiseen fraktaalimatematiikkaan pohjautuvaan orientoitumiseen.

"Menitkin nopeasti uskonnollisiin kokemuksiin,  tarvitseeko ollenkaan sinne lähteä?"

Menin sinne, koska usein väitetään, että nämä ovat alueita, joille tieteen valta ei ulotu. Tiede ei voikaan vastata kysymykseen, onko jumalaa olemassa - se kuulu tieteen tehtäväänkään eikä tiede aseta kysymyksiään tuolla tavoin. Tiede ei myöskään vielä osaa selittää tyhjentävästi elämän syntyä kokonaisuutenaan eikä yksilön kannalta. Edelleen tiede ei vielä osaa selittää täysin tietoisuutta, jota eräissä piireissä sieluksi kutsutaan. Yritin esimerkeilläni kuitenkin valottaa sitä. että tämänkaltaisissa, kuten myös uskonnollisissa asioissakin tiede on silti ottanut merkittäviä askelia ilmiöiden avaamiseen.

On myös muistettava, että se, että jotain asiaa ei osata selittää tieteellisesti, ei millään muotoa todista, että se olisi osoitus Jumalan olemassaolosta. Tätä argumantaatiota näkee erittäin usein uskisten tieteeseen nojautuvaan ateismiin kohdistuvissa väittämissä.

#20134: - Re: Re: Re: Re: Re:

" Tai niin kuin muutamat tekevät, että argumentoivat asiallisesti tieteen kentillä, mutta puhuvat ihan muuta muunnettua totuutta uskonnollisilla foorumeilla."

Joo,  tästä olen kuullut myös,  että näin tapahtuu.  Varmaan meidän täytyisi tietää tuosta enemmän.

"Kristitty evoluutioteoreetikko ajattelee todenennäköisesti, että jumalalla on jonkinlainen taustatehtävä, ehkä junanasuorittaja tai harmaa eminenssi...."

Tästä mun on vaikea saada kiinni,  kun on aivan toisenlainen Jumalakeskeinen elämänkäsitys,  johon varmaan Raamatun sanalla on ollut suurin vaikutus.


Juuri tuli muuten uutinen kännyköiden soluja muokkaavasta vaikutuksesta Israeilaisten tiedemiesten tutkimuslöytönä Israel-uutisissa,  täytyy kelata se seiskan  arkiston puolelta.

#20134: - Re: Re: Re: Re: Re:

Mc Grathista:


Tiedemies kasvoi Pohjois-Irlannissa, joka oli kireä ja jakautunut paikka. Katoliset ja protestantit tappelivat kaiken aikaa. McGrathista näytti selvältä, että uskonto on yksi syyllinen konflikteihin.

Hän opiskeli ennen teologin uraansa filosofian tohtoriksi molekulaarisen biofysiikan alalta.


Alister McGrath kertoo olleensa ateisti, kunnes tajusi, ettei hän ollut ikinä tutkinut syvällisesti, mistä kristinuskossa on kysymys.

— Olin ollut yliopistomme johtava ateisti, ja jotkut pitivät minua petturina, kun luovuin epäuskostani. Pian vakaumukseni hyväksyttiin, sillä kaikki tiesivät minun olevan ”vapaa ajattelija” sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuljin aina omia polkujani enkä ollut muiden ajatusten vietävissä.


Alister McGrath tapaa pysyä keskusteluissa tyynen rauhallisena ja hyväntuulisen huvittuneena. Hän ärsyttää ateistien äänekästä etujoukkoa sitäkin enemmän, kun ei provosoidu, vaikka saa kuinka rajuja ja henkilökohtaisuuksiin meneviä syytösryöppyjä niskaansa.

Menestyneellä brittiprofessorilla on niin sanotusti itsetunto kohdallaan. Hän tunnustaa, ettei edes viitsi väitellä muiden kuin ateistien terävimpien edustajien, kuten Richard Dawkinsin kanssa. Muista kun ei ole oikein vastusta.