Kolumni: JOUKO RÖNKKÖ

Energiaa maalaisjärjellä

”Ihan hyvä että intialainen ja kiinalainen saavat työtä.”

Ilmaston muutoksen torjuminen sopii useimmiten hyvin yhteen tavallisen maalaisjärjen käytön kanssa. Jos säästetään energiaa, säästyy myös rahaa. Vähennetään siis turhaa kulutusta ja siirrytään käyttämään vähemmän kuluttavia laitteita.

Maalaisjärkeen ei kuitenkaan sovi, että ostetaan kalliilla uudet laitteet vähän käytettyjen tilalle vain sen takia, että siinä säästetään muutama euro. Ehkä piankin ollaan vaatimassa niiden tilalle taas vähemmän kuluttavia, ja taas saadaan satasella euron säästö. Ei käy.



Hankinnoissa energiaa voi säästää todella paljon. Sääntö numero yksi on: jätä turhimmat ostot tekemättä.

Numero kaksi: Suosi käytettyjä, hyvin toimivia laitteita aina kun mahdollista. Uusilta koneilta vaadi taloudellisuutta.

Energian tuotannossa pannaan eurot siihen koriin, missä tuotetaan vähin päästöin kotimaista energiaa. Kannattaa käyttää muutama euro siihen, että hake ja turve saadaan korjattua ja kuljetettua tehokkaasti. Kannattaa tukea polttotekniikoiden ja laitteiden kehittelyä ja myös laitteiden vaihtoa parempiin silloin, kun se tuo selvää säästöä.

Maalaisjärjen vastaista – ja epärehellistä – on tietenkin estää turpeen tuotanto kohtuuttomilla lupavaatimuksilla ja ihmetellä sitten, miksi voimalat siirtyvät kivihiileen.



Ilmasto ja maalaisjärki kiittävät myös silloin, kun tavarat tuotetaan vähin päästöin ja tehokkaasti. Järkeä ei ole siinä, että tehokas tuotanto tehdään mahdottomaksi ja ajetaan teollisuus pois kotimaasta, sinne, missä tuhlaus ja saastuttaminen rehottavat.

Kuten ilmastonmuutokset airuet niin usein toistavat, saasteet ja päästöt eivät pysähdy valtakuntien rajoille. Savuttavien ja saastuttavien laitosten siirtäminen Kiinaan saattaa rauhoittaa vihreää unta mutta ei auta ilmastoa.

Hiilitonni se on kiinalainenkin.

Te, jotka olette tähän saakka nyökytelleet, älkää väittäkö, että EU määräisi meille kaikki nämä hölmöydet. Suurin osa on kotimaassa keksittyä ja täällä sovellettua. Esimerkiksi turve olisi kelvannut EU:lle uusiutuvaksi energiaksi, mutta Suomi, tarkemmin sanoen Paavo Lipposen (sd.) hallitus, luopui sen esittämisestä.

Muut maat olisivat ymmärtäneet hyvin, että Suomi käyttää turvetta vähemmän kuin se kasvaa.



Pahin on vielä sanomatta. Tuulivoima on vihreän unelmahötön karmein tuote. Sen eteen ovat laskeneet käyttämättömän maalaisjärkensä myös monet aiemmin viisaiksi mainitut vaikuttajat.

Maalaisjärki ja ilmasto hyväksyisivät tuulivoimalat, jos ne tuottaisivat energiaa päästöttömästi kuten mainostetaan. Kulutukseksi pitää kuitenkin laskea laitoksille johtavat, toistakymmentä metriä leveät tieurat ja laitosten rakentaminen, betoni ja teräs, monet arvometallit.



Jos tuulivoima olisi niin edullista kuin väitetään, se olisi yleistynyt ilman sähkön käyttäjien ylimääräistä kuppausta. Nyt tuulisähkö on edullista vain sen tuottajille. Heille taataan varma menekki taattuun hintaan kuin Neuvostoliitossa aikoinaan vasemman jalan saappaille.

Sanotte, että kannattaa tukea tuulivoiman tuotantoa, koska siten kehitetään uutta tekniikkaa? Tuohon ei usko ainakaan tuulivoimateollisuus. Sen myllyt on rakennettu kestämään vain 20–25 vuotta. Sen jälkeen siirrytään varmaankin myymään jotain muuta uutta ja ihmeellistä.

Sanotte, että saadaan työpaikkoja? Ihan hyvä, että intialainen ja kiinalainen saavat työtä, mutta pitääkö minun maksaa se sähkölaskussani. Tuulivoiman kotimaisuusaste on 10 prosenttia. Yhdeksän euroa kymmenestä menee ulkomaille.

Kotimaisen bioenergian tuotannon tukeminen lisäisi kotimaista työllisyyttä – ja myös tuottaisi energiaa monin verroin tehokkaammin.

Sanotte, että kylät hyötyvät tuulivoimasta? Sama raha olisi kannattanut jakaa kylille ilman jobbareita ja lobbareita siinä välissä.

Vähemmin maisemavaurioin monet kylät olisivat voineet rakentaa vaikka rannoille loma-asuntoja. Mutta eihän se käy. Järvelle pilkottava saunan nurkka rikkoo luonnon rauhan, tai ainakin vihreän mielenrauhan. Kahden sadan metrin korkeudessa humahteleva tuulilaitoksen siipi sen sijaan vain kaunistaa – ja rauhoittaa vihreässä unessaan nuokkuvia.


Kuvat

jouko

#758: Jukka Finni - Kopiotu Maaseudun Tulevaisuudesta 5.8.2013

Teksti alkaa asiallisesti, mutta entäs sitten?

Turvesoillekko ei tarvita teitä? Tuulivoimalalle ei ole rakentamisen jälkeen kovinkaan paljoa liikennettä - suolle jatkuvasti.

Turvelaitosten käyttöikä ei ole yhtään sen pidempi - tekniikkaa pitää olla joko peruskorjaamassa tai uusimassa viimeistään samalla aikajänteellä.

Pitääkö meidän maksaa sähkölaskussa vesistöjen tuhoamisesta?

Turvesuoko ei pilaa kylän maisemia, vesistöjä ja muita arvoja?