#17081: - Re:

Anteeksi suorapuheisuuteni (kirjallisessa muodossa). En tahtoisi loukata. Sinulle on vastausta #17056 -kirjoituksessa. Ilmaisu "hän on paisunut" voitaisiin kai nykykielellä kääntää pöyhkeilee.

Itse asiassa en ymmärrä sinua lainkaan. Omasta mielestäni Raamattu on hyvin selkeä kirja. Onks siis sinusta noin epäselvää! Vai eikö ole haluakaan ymmärtää. Itselläni on ollut myös rankkoja elämän vaiheita. Kuitenkaan Raamatun kanssa en ole kokenut tuollaista epäselvyyttä. Myös sillä voi olla merkitystä, että puolestani on rukoiltu (isoäiti, äiti) ja myös itse olen rukoillut (siis rukous on puhetta Jumalan kanssa). En mitenkään voi itseäni muita parempana pitää. Tavallinen tallaaja. Niin, ei ole tarkoitus siis loukata, vain keskustella.

#17085: - Re: Re:

Pieni lisäys: Myös itse olen rukoillut, rukoilen tietenkin tänään ja tulevaisuudessakin. Aparaatilta poistumishetki on justiinsa käsillä.

#17085: - Re: Re:

Haluan kyllä ymmärtää. Haluan ymmärtää tekstien syntyhistorian, joka kertoo minulle parhaiten, kuka kertoo ja mitä. Se kertoo minulle monia asioita. Keskityn tässä Uuteen testamenttiin, Vanha testamentti kun on useiden teidänkin mielestä Vanhan liiton juttuja.

Uusi testamentti kertoo minulle, että on kyse juutalaisen Messias-ennustuksen toteutumisen täyttymyksen toiveesta ja suorastaan siitä, että ennustus oli ajanlaskun ensi vuosikymmenillä monien mielestä toteutunutkin.

Paavali kuului näihin henkilöihin. Hän ei itse ollut asioita todistamassa, mutta oli vakuuttunut Messiaan ylösnoususta, josta oli mielestään saanut kokemusta näyn kautta Damaskon tiellä.

Paavali oli fariseus ja hän tunsi vanhat lakitekstit, joita hän myös ahkerasti lainaili. Hän lanseerasi uuden liiton tapahtuneeksi ja muokkasi pitkällisen harkinnan ja aatteellisen hionnan kautta uutta uskonnon pohjaa valikoiden sitä, mitkä lait olivat voimassa vielä uudessa liitossakin. Hän oli tuon ajan näkökulmasta hellenistinen uudistaja ja joutui riitoihin perinteisemmin juutalaisten kanssa. Huomannet, että näen tässä ihmisten välisiä oppiriitoja, joiden lopputulema on sitten ikuistettu Raamatun teksteihin.

Olen myös lukenut arvovaltaisten tutkijoiden yksimielisen tuloksen, jonka mukaan osa Paavalin nimissä olevista kirjeistä ei ole hänen kirjoittamiaan.

Huomaan myös, että Paavali ei tuntenut Jeesus Nasaretilaista ja hänen elämäänsä ja opetustaan. Hän kuvaa kärsimyshistoriaa vain sen verran, että se olisi voinut tehdä pelkkien vanhojen ennustusten antaman kuvan perusteella (Jeesus, Messias ja Kristus olivat tuttuja käsitteitä ennustuksista).

Huomaan, että Jeesus Nasaretilaisesta kertovat evankeliumit eroavat toisistaan. Osa selittyy sillä, että suullisen perinnön kirjaamisessa syntyy aina variaatiota rikkinäinen puhelin -leikin tavoin. Osa eroista on kuitenkin opillista, kuten käsitys helvetistä. Tällainen voi olla vain sen tulosta, että eri ihmiset ovat päätyneet eri tuloksiin maailmankäsityksestä – ei kai Jumala tahallaan harhauta…? Ja mitä tulee tästä tehtyihin myöhempiin johtopäätöksiin, jälleen ”lopullinen Jumalallinen totuus” saatiin aikaan kovan ihmisten välisen riitelyn tuloksena.

Tiedän myös tutkimuksista lukeneena, että tutkijat ovat kyenneet rekonstruoimaan kantatekstin, jota ei ole sellaisenaan löytynyt. Oliko tuo teksti se ”oikea Jumalan sana”? Evankeliumeissa on myös todistettavasti myöhempiä lisäyksiä, jotka eivät ole olleet tuossa kantatekstissä. Näitä on mm. tunnettu tarina langenneen naisen kivityksestä, johon kaikkein tuorein lisäys ”Mene, äläkä syntiä tee” on esimerkki teologisesta ”oikeaoppisesta” korjailusta. Tiedän myös sen, että Jeesus Nasaretilaisesta ei ole säilynyt yhtään merkintää oikeuspäytökirjoihin, hautausluetteloihin, maaherran raportteihin vaarallisista rettelöitsijäistä tms. - ei ensimmäistäkään maallista todistetta hänen maallisesta vaelluksestaan.

Kanonisoinnin yhteydessä otettiin jälleen kovasti yhteen eri näkemysten välillä, jolloin monet aiemmin pyhinä pidetyt tekstit hylättiin. Näkemyksiä oikeasta opista oli paljon ja lopputulos oli taas ihmisten päätös. Yksi vahva näkemys oli mm. se, että ilmestyskirja olisi pitänyt jättää pois, koska sitä on niin helppo käyttää väärin (kuinka oikeassa tuo mielipide olikaan….!)

Tuosta kaikesta ymmärrän sen, että kyse on ihmisten luoma, melko ristiriitainen kokonaisuus opista, jolla otettiin yhdenlainen hellenististyyppinen hajurako juutalaiseen uskoon. Se nojaa tuon aikaiseen ihmiskäsitykseen, eikä sentyyppisiä asioita pidä sen takia yrittää siirtää yksi yhteen nykyaikaan: orjuus, naisen asema, homous… Toisaalta siellä on sykähdyttävää ja varmaan ikuisesti kestävää tekstiä niin Paavalin kuin Jeesuksen nimissä kirjoitettuna. Ne liittyvät ihmisyyteen yleensä ja ennen kaikkea rakkauteen ja lienevät olleet tuona aikana hyvin radikaaleja. Näkyvät olevan liian radikaaleja myös tänä päivänä eräille, siltä tämä keskustelu ainakin ajoittain vaikuttaa.