#197: v ronski - Maanantaita sannavain,

Keskusteluun pääsi viimeisimmän viestisi myötä livahtamaan klassinen olkinukke. Se koskee käsittelemääni perustetta tämän vetoomuksen ajamalle avioliitolain uudistamiselle, sekä sinulta useampaan kertaan pyytämääni hyväksyttävää perustetta status quon pysyttämiseksi ennallaan. Jälkimmäisen osalta en ole kanssasi samaa mieltä, ja ensimmäisen osalta katsot oman väärinymmärrykseksi perusteella, että esittämäni peruste ei kattaisi heteroliittoja.

Avataan jälleen logiikkaa, joka vaikuttaa ihmisten parisuhteita koskevan lainsäädännön taustalla. Kertauksen vuoksi paalutan nykymuotoisen avioliiton varallisuusoikeudelliseksi oikeustoimeksi kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Lain edessä se on juridinen ja taloudellinen sopimus. Yhdenvertaisuuslain piiriin lukeutuvana, juridis-teknisenä konstruktiona ymmärrettynä moderni avioliittosääntely irtautuu muun muassa lisääntymiseen liittyvistä perusteista, jotka historiallisesti ovat näytelleet keskeistä osaa siinä rajanvedossa, jota on käyty tämän nykyään puhtaasti varallisuusoikeudellisen oikeustoimen hyväksyttävistä sopimusosapuolista.

Kun kirjoitat minun toteavan, että tietty peruste soveltuu yhtälailla nais- ja miespareihin sekä jopa sisaruspareihin, jätät jatkuvasti vaille huomiota, että ulotan saman perusteen koskemaan myös heteropareja. Nykymuotoisen avioliittolainsäädännön johtoajatuksena on antaa lain suoja kahden yhteisymmärryksessä toimivan aikuisen väliselle sopimukselle, jolla he järjestävät perhe- ja omaisuussuhteensa yhteiskunnan tunnustamalla tavalla.

Jos punaisille housuille annetaan vaatteen status, sama status on ulotettavissa myös sinisiin ja keltaisiin housuihin. Kuten olen huomauttanut, samat yhdenvertaiset perusteet koskevat kaikenlaisia tässäkin keskustelussa mainittuja parisuhteita. Yhtenä tämän logiikan ilmentymänä on siten luontevasti huomautukseni siitä, että jos avioitumisoikeus on annettu heteropareille, se tulee antaa myös homoille, lesboille ja sisaruksille, erityisesti veljeksille tai siskoksille. ”Peruste on siis yhteinen ja soveltuu myös sukulaisiin, joten C välttämättä laajenee kaltevaa pintaa pitkin B:ksi.” ja tämä peruste lähtee tällöin A:sta. Jos A, niin silloin myös B ja vaikkapa C. Ei siis niin, että pelkästään A ja piste.

”Et kuitenkaan edelleenkään esitä perustetta, joka erottelisi C:n B:stä.” Selvitin yllä uudemman kerran ajatuksiani siitä, miksi avioliitto-oikeuden pysyttäminen vain heteropareilla vaikuttaa enemmän tai vähemmän huonosti perustellulta. Useista kantaani selventämistä viesteistäni huolimatta jumitat edelleen vaihtoehtoja B ja C erottavassa perusteessa ja jätät muitta mutkitta käsittelemättä A:n mielekkyyden, vaikka olen kyseenalaistanut juuri vaihtoehto A:n hegemonian perusteet. Näin on asian laita, vaikka itsekin huomautat, että ”[O]n oikein kysyä, mikä on sen (erityisesti esteellisyyspykälien) peruste” ja kerrot kannattavasi tällaista keskustelua. Kun nyt vihdoin vastaat pyyntööni esittää syy sille, miksi status quo on hyväksyttävä, kirjoitat seuraavaa:

”Näkemykseni mukaan nykymuoto (A) on yksi johdonmukainen vaihtoehto, josta pitäminen jää lähinnä makuasiaksi.”

”[D]emokraattinen fiilisperustainen valinta on aivan jees.”

Repesin. Siteeraan paremman efektin saamiseksi edellistä viestiäsi: ”Perusteeksi toki kelpaa, jos status quo on epäjohdonmukainen kaikkien ajateltavien perusteiden valossa. A ei ole, C olisi.” On kai jatkuva mielivaltakin johdonmukainen tapa muodostaa mielipiteensä; siten fiilisperusteinen makuasia –argumentointikin perustelee kelvollisesti esimerkiksi juuri avioitumisoikeuden pysyttämisen ainoastaan miehen ja naisen välisenä. En itse asiassa enää ihmettele sitä, mikset aiemmin suostunut selväsanaisesti esittämään nykytilan ylläpitämisen oikeuttavia perusteita.

Fiilareiden lisäksi A-vaihtoehdon pysymistä omana saarekkeenaan puoltavat mielestäsi seuraavat argumentit:

”Nykymuotoisen avioliiton (faktuaalisesti ja  loogisesti) käypä perustelu on lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa.  - - Tässä valossa avioliitto-oikeuden ulottaminen esim. veljeksille ei olisi perusteltua.”

”Tässä ei ole kyse seksin sääntelystä vaan ydinperheen erityisestä suojelemisesta”

”Vastaahan A aika hyvin monituhatvuotista ylikulttuurista käytäntöä. Eikö ole perusteltua, että yhteiskunta ottaa erityissuojelukseensa parit, jotka (oletettavasti/toivottavasti) tuottavat ja kasvattavat yhteisiä biologisia jälkeläisiä?”

Iloitsen vilpittömästi siitä, että heteroavioliittoperusteesi on lopulta nostettu pöydälle ilman mitään perinteistä ”kohta menee sisaruksetkin keskenään naimisiin!” -sumuverhoa.

Mutta asiaan. Siteeraan itseäni: ”Kirjoittamallasi avioliiton historiallisella taustalla (yhteiskunta ottaa erityissuojelukseensa parit, jotka (oletettavasti/toivottavasti) tuottavat ja kasvattavat yhteisiä biologia jälkeläisiä) ei ole merkitystä, kun avioliittoa tarkastellaan nykymuodossaan.” Kuten edellä on tarkasteltu, avioliitto on juridinen ja taloudellinen sopimus. Se ei edellytä, vaadi tai oleta, että sen puitteissa kasvatetaan lapsia, vaikka sen tarjoamat puitteet lapsia suojelevatkin. Edelleen - nyt sinua lainaten -  huomautan myös, että ”avioliittolailla ei ole mitään tekemistä seksin säännöstelyn kanssa”. Avioliitto ei ole yhtä kuin velvoite lisääntyä.

Avioliiton historiassa tämä kyseinen instituutio on nähty esimerkiksi välineenä suojata omaisuus ja järjestää perintöasiat, keinona pitää yllä sukujen välisiä siteitä ja vaikkapa tapana täyttää jumalalta tuleva käsky lisääntyä ja täyttää maa, sekä myöhemmin lainsäädännöllisenä ratkaisuna suojella lapsen yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja erityisenä keinona suojata mimosanherkkää heteroydinperhettä. Nykyisen avioliittolain yleisessä osassa ei ole yleislauseketta lain tavoitteista tai päämääristä. Laissa ei esimerkiksi lue, että sen tarkoituksena on suojata lapsen yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Itse asiassa ainoa poikkeus modernista lainsäädäntötekniikasta on 1:2.1 §, jonka mukaan puolisoiden tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi. Laissa ei esimerkiksi vaadita, että puolisot rakastaisivat toisiaan. Nykymuotoinen avioliittolaki lähtee pelkästään siitä tilanteesta, että kaksi aikuista ihmistä haluaa virallistaa parisuhteensa saadakseen tällaiselle parisuhteelle lain mukaan kuuluvat oikeudet (esim. oikeus ottaa puolison sukunimi ilman erillistä maksua). Nykysääntely ei toiveistasi huolimatta lepää sellaisella perusteella, joka ei laajenisi kaltevaa pintaa pitkin B:ksi tai C:ksi.

Edelleen: tällä perusteella aiempi huomautukseni siitä, että vaatimalla avioitumisoikeutta heteropareille vaaditaan samaa samalla de facto homoille, lesboille ja sisaruksille, erityisesti veljeksille tai siskoksille on validi, sillä toisin kuin kirjoitat, A:lle ei ole olemassa perustetta, joka ei sovellu B:lle (tai C:lle). Kun kirjoitat autoesimerkkiä jatkaen, että ”[O]nkin moitteen ja korjauksen paikka, jos liitto ajaa lakiin vain M-kirjainta”, jätät silloinkin perustelematta, miksi tuossa kuvitteellisessa laissa paistattelee jo nyt A-kirjain (vaikka sen ykkösasema onkin sinällään annettu fiilaripohjalta, ja koska halutaan suojata pikku-A-autojen yhteyttä A-merkkisiin isoihin autoihin). Yhdenvertaisuuden vaade ja avioliittolain luonne osapuolten välisenä taloudellisluonteisena oikeustoimena ovat yhdessä peräänkuuluttamasi peruste P esimerkiksi homoparien avioliiton sallimiselle. Pidät aivan oikein muunlaista toimintaa epäjohdonmukaisena ja siksi vältettävänä.

Asiaan liittyen nostan uudestaan esille aiemman sananvaihtomme avioliiton ja seksin välisestä yhteydestä. Kirjoitat, että jaan näkemyksesi siitä, että seksiä koskevat säännöt ovat siviilisäädystä riippumattomia, ja että tällä perusteella tapani nostaa esille seksuaalinen kanssakäyminen sisarusavioliittojen yhteydessä on asiatonta ja epäjohdonmukaista. Tarkalleen ottaen huomautin, että jos oletetaan, ettei sisarusavioliitossa koskaan harjoiteta seksiä, esittämäni reunaehto jomman kumman osapuolen sterilisoinnista on vailla merkitystä (eli reunaehtoni veljen ja sisaren avioliitolle: ehkäpä avioon aikovat, eri sukupuolta olevat sisarukset voivat käsi Raamatulla vannoa, etteivät aio olla yhdynnässä. Tällä perusteella voitaisiin tietenkin antaa lapselle ja tuomitulle pedofiilillekin lupa mennä naimisiin, koska avioliitto ei edellytä eikä painosta siihen, että sen puitteissa harjoitettaisiin seksuaalista kanssakäymistäm kuten edellä tunnut argumentoivan).

Närkästyksesi olettamastani yhteydestä avioliiton ja siinä tapahtuvan seksuaalielämän välillä on kuitenkin kummallinen A-vaihtoehdolle esittämäsi perusteen, eli jälkeläisten ja näiden biologisten vanhempien yhteyden suojelemisen kannalta. Lapsia voi tietenkin syntyä myös avioliiton ulkopuolella, mutta toisaalta hyvin moni lapsi syntyy edelleen avioliittossa. Mitä ilmeisimmin avioliiton ja seksin välillä on jonkinlainen yhteys, jota toitottaa biologiaa alleviivaava perusteesikin. Toistan jälleen itseäni, kun totean, ettei näiden kahden yhtäaikaisen esiintymisen olettaminen ei mielestäni ole kummoinen argumentaatiovirhe varsinkin, kun sinäkin perustat heteroliittojen suosimisen selvästi tällaisen toiminnan tulosten varaan.

Kahden miehen tai kahden naisen välinen avioliitto on lisääntyminen poislukien samanlainen kuin miehen ja naisen välillä. Huomauttaisin kuitenkin, että sateenkaariperheiden lapsillakin toinen isä tai äiti on usein lapsen biologinen vanhempi. Eikö johdonmukaisuuden vuoksi ole syytä suojata myös tällaista vastaavaa yhteyttä esimerkiksi siten, että rekisteröidystä parisuhteesta – joka on tiettyjä kohtia lukuunottamatta identtinen avioliittolain kanssa – joko sorvataan täysin avioliittolain mukaiseksi, mutta sen nimi jätetään ennalleen, tai sitten avioliitto avataan myös mies- ja naispareille.

Askarrellaan edelleen antamasi perusteen P parissa. Oikeutat naisen ja miehen välisen avioliiton erityisaseman esimerkiksi naispareihin nähden sanomalla, että yhteiskunnan on perusteltua ottaa erityissuojelukseensa parit, jotka (oletettavasti/toivottavasti) tuottavat ja kasvattavat yhteisiä biologisia jälkeläisiä? Toisessa yhteydessä huomautat eri ryhmien välillä vallitsevien yhteneväisyyksien perusteella, ettei ole ajateltavissa perustelua, joka ei heti soveltuisi myös sisaruksiin. Jos todella rakennat avioliiton esteellisyysperusteet biologisten jälkeläisten suojelemisen varaan, miksi et sivuuta keskenään lisääntymään kykenemättömiä homopareja ja keskity sen sijaan ajamaan avioitumisoikeutta veljelle ja sisarelle? Veli-veli -ja sisko-sisko-parit voit samalla tavalla jättää rauhaan, sillä nämäkään kombinaatiot eivät tuota biologisia jälkeläisiä. Veli ja sisar sen sijaan tuottavat. Faktuaalisiin, loogisiin ja johdonmukaisiin ajatuskulkuihin mieltyneenä sisaravioliittojen kannattaminen (esim. adressilla?) on esittämälläsi erotteluperusteella P yhtä looginen kuin toisilleen ei-sukua olevien henkilöiden välinen heteroliitto.

Toisena vaihtoehtona on tietenkin kannattaa yleistä ja tasa-arvoista avioliittolakia, joka tunnustaisi samalla tavalla heteroliitot (lain suoja on jo), homoliitot (lain suojaa haetaan) ja vaikka sitten ne veli-sisar-liitot (V. Ronski ja Jami hakevat), jos aviostatusta halutaan lähteä niille ajamaan.

Vastaan muihin kommentteihin ajanpuutteen vuoksi huomenna.

#197: v ronski - Maanantaita sannavain,

Tässä lupaamani jatkoviesti.

”Nykymuodossaankaan oikeudet eivät riipu identiteetistä. Esim. se, että on jonkun veli, antaa veljeyden identiteetin, mutta laki ei tee eroa veljettömään.”

Käsitteellisiin lillukanvarsiin takertumista. Avioitumisoikeuden puuttuminen kytkeytyy homoseksuaaliseen identiteettiin, sillä samaa sukupuolta olevan kanssa avioon haluavalle tätä oikeutta ei myönnetä. Eräissä Afrikan maissa kuolemantuomion langettaminen on kytköksissä siihen, onko henkilö seksuaali-identiteetiltään homoseksuaali. Laki nimenomaan tekee eron sen mukaan, millaiseksi henkilö itse identifioituu, sillä tämän päätökset ja toiveet perustuvat tuohon identiteettiin. Voin toki selvyyden kirjoittaa alkuperäisen lauseeni muotoon ”Kun samaan sukupuoleen vetoa tuntevalle vaaditaan jotain oikeutta, se tehdään sillä perusteella, että sama oikeus on vastakkaista sukupuolta kohtaan vetoa tuntevalla ihmisellä.”

”Onkin moitteen ja korjauksen paikka, jos ajetaan lakia, joka koskee vain Lietoa mutta ei muita vastaavia kuntia.”

”Tämän esimerkin [alastomalle pojalle edes villapaita] kohdalla jokainen ymmärtää heti, että mistään lain kaltaisesta yleisestä säätelystä ei voi olla kyse.”

Kyse ei olekaan lainsäädännöstä, vaan esimerkki ehdollisen vastustamisen seurauksista. Kirjoitat seuraavasti: ”Jälleen perätön väite, että vastustaisin ehdottomasti. Vastustan ainoastaan ehdollisesti: ehto on se, minkä johdonmukaisuus vaatii, eli jos homoille, niin silloin myös sisaruksille.” Osauudistukset tai joidenkin asiantilojen vaiheittainen parantaminen eivät ole tällä perusteella koskaan mahdollisia. Jos esimerkiksi mustaihoisten avioliitto-oikeuden vaatimisen ehdoksi olisi johdonmukaisuusperusteella asetettu sisarusparien avioitumisen salliminen, rotuerottelu jatkuisi vielä tänäkin päivänä. Myöskään eri rikoksia koskevia rangaistussäännöksiä koskettaneet osittaiset uudistukset (jotka petasivat tietä lain kokonaisuudistukselle) eivät olisi olleet mahdollisia, sillä jos status quon muuttamisperusteena on halu saada aikaan lakiteknisesti johdonmukainen kokonaisuus, kaikki uudistukset on tehtävä kerralla, sillä muutenhan joitakin rangaistussäännöksiä kohdellaan eri tavalla samanlaisesta perusteesta huolimatta: siksi kaikenlaiset pisteyritykset modernisoida rikoslakia on hylättävä.

Lieto-esimerkissäni kyseinen Liedolle ominainen maisema olisi jäänyt suojelematta ja villapaita-esimerkissäni poika olisi jäänyt kokonaan vaille vaatteita, sillä johdonmukaisuus vaatii, että muutoksiin ei tule ryhtyä, jos muutokset eivät ole universaaleja. Tässä on argumentointimme ero: sinun mielestäsi status quo on sellaisenaan hyvä ja sen muuttamiseen vaaditaan painavia, erittäin laajoja joukkoja koskevia perusteita, kun taas minä asetan tarkastelun keskiöön tasa-arvoisuuden, jota voi rajoittaa vain perustellusta syystä. En näe syytä sille, miksi heteroparisuhdetta tulisi kohdella eri tavalla kuin homoseksuaalista parisuhdetta, ja kysyttäessä olen esittänyt syyn (sisäsiittoisuus) sille, miksi (steriloimattoman) sisaren ja veljen välistä parisuhdetta voitaisiin kohdella eri tavalla (sekä lisäksi olen huomauttanut, että tästäkin perusteesta voidaan keskustella).

Sivuhuomiona voidaan todeta, että sinällään ajatustenvaihtomme on akateemista saivartelua, koska olisit edellisen lainauksen perusteella valmis allekirjoittamaan sekä homo- että sisaravioliittoja vaativan adressin, toisin kuin monet muut keskusteluun osallistujat, jotka eivät allekirjoita mitään.

Kommentoin seuraavaksi ajatuksiasi kaltevasta pinnasta.

”Nähdäkseni olet tässä väärässä. Homoparien avioliiton sallimisesta perusteella P nimittäin automaattisesti seuraa, että kaikkien ihmisryhmien, joihin P soveltuu, avioliitot on sallitava. Muu olisi epäjohdonmukaista ja siksi vältettävää - oletko samaa mieltä?”

” Peruste on siis yhteinen ja soveltuu myös sukulaisiin, joten C välttämättä laajenee kaltevaa pintaa pitkin B:ksi.”

”A jää kuitenkin edelleen ensimmäiseksi/toiseksi vaihtoehdoksi, koska sille on yllä mainitsemani peruste, joka ei laajene kaltevaa pintaa pitkin C:ksi tai B:ksi.”
Huomautan aluksi, että kalteva pinta ja jonkin perusteen laajeneminen eivät ole sama asia, vaikka ne voivatkin esiintyä yhdessä.

Toistan itseäni: nais- ja miesparien avioliiton sallimisesta ei automaattisesti seuraa, että jonkin toisen ihmisryhmän avioitumisaikeet siunattaisiin yhteiskunnan tasolta. Kun Kalifornian osavaltion ylin oikeusistuin kuutisenkymmentä vuotta sitten kumosi säännöksen, joka kielsi erirotuisten ihmisten väliset avioliitot, punaniskat eri puolilla osavaltiota valittelivat, että seka-avioliittojen sallimisen jälkeen sallitaan seuraavaksi insesti ja moniavioisuus. Tähän päivään mennessä Kaliforniassa ei näitä ole laillistettu.

Avioliittolaki antaa erityisistä syistä oikeuden avioliittoon kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle henkilölle, samoin ottovanhemman ja ottolapsen muodostamalle parille sekä parille, joista toinen on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen. Kaltevan pinnan mukaan Suomessa pitäisi jo olla voimassa insestiavioliitto, mutta huomaamme, ettei näin ole.

Pohjoismaista Islanti, Norja ja Ruotsi ovat hiljattain, vuosina 2009-2010, säätäneet yhdenvertaisen avioliittolain. Mies- ja naispareille mahdollinen avioliitto on voimassa myös Argentiinassa, Meksikon pääkaupungissa Mexicossa, Hollannissa, Kanadassa, Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa sekä lisäksi Yhdysvalloissa,  Connecticutissa, Iowassa, Massachusettsilla, New Hampshiressä, Vermontissa ja pääkaupungissa Washingtonissa. Rekisteröity parisuhde on mahdollista solmia Suomessa, Tanskassa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Sloveniassa, Tšekissä, Unkarissa, Uudessa-Seelannissa ja Kolumbiassa. Missään näissä maissa parisuhdeoikeuksien antaminen homoille ja lesboille ei ole johtanut esimerkiksi sisarusten välisten avioliittojen sallimiseen. Suomessa oikeusministeriö selvittää tämän vuoden kuluessa, mitä rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton väliselle rajalle voidaan tehdä, mutta se ei selvitä avioliitto-oikeutta sisaren ja veljen suhteille. Nämä kaksi asiaa eivät seuraa toisiaan. Joissakin maissa lähisukulaisten avioliitot ovat arkipäivää, mutta nais- ja miesparien avioliitot ovat kiellettyjä.

Jokin lainsäädännöllinen uudistus ei johda automaattisesti johonkin toiseen, olivat soveltuvat perusteet kuinka yhteisiä tahansa. Sisarensa kanssa naimisiin haluava voi pitää tilannetta epäjohdonmukaisena, mutta se ei silti tee homoavioliitosta sisaravioliittoihin johtavaa kaltevaa pintaa. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin raja vedetään sinne, minne ihmiset sen päättävät vetää, ja että sellaisten ryhmien oikeuksia lähdetään ajamaan, joita ihmiset lähtevät ajamaan. Jokaisesta uudistuksesta käydään tarvittaessa oma kansalaiskeskustelunsa ja jokaisesta niistä päätetään aina erikseen, kuten esimerkeilläni osoitan. Jos suomalainen yhteiskunta haluaa joskus sallia veljen ja siskon avioitumisen, niin silloin se sallitaan.

Kalteva pinta ei ole onnistunutta argumentointia, sillä siinä sivuutetaan yhteiskunnan ja ihmisten (kansalaisten ja lainsäätäjien) kyky erottaa erilaisia tilanteita toisistaan. Mies-mies-pari ei ole sama asia kuin veli-sisar-pari, ja yhteiskunta erottaa tämän. Tilanne ei muutu, vaikka joidenkin ryhmien välillä voidaan osoittaa niitä yhdistäviä perusteita. Yhteinen peruste ei tarkoita, että yhteiskunta automaattisesti saattaisi voimaan kaikki siihen nojautuvat asiat. Esimerkistä käyköön sinun esittämäsi peruste biologisen kohtalonyhteyden erityiskohtelusta. Avioliittolaki ei salli – keskenään lisääntymään kykenevien - veljen ja sisaren naimisiinmenoa, vaikka lapsen ja biologisen vanhemman yhteyden suojeleminen perustelee mielestäsi avioitumisoikeuden eväämisen esimerkiksi mies- ja naispareilta. Aiemmin tekstissäni siteeraamaani virkettäsi mukaillen ehto on se, minkä johdonmukaisuus vaatii, eli jos toisilleen sukua olemattomille, niin silloin myös toisilleen sukua oleville. Sama peruste kuin homopareille käy myös lähisukulaiselle. Argumentointiasi seuraten voisin lainata aiempaa huudahdustasi: ”Se ei siis ole oman keskustelun paikka vaan nimenomaan saman keskustelun paikka!”. Laki ei kuitenkaan tunnusta sisarusliittoja, vaikka näetkin, että heteroparien avioliiton sallimisesta tällä perusteella P automaattisesti seuraa, että kaikkien ihmisryhmien, joihin P solveltuu, avioliitot on sallittava. Selvästikin sisaren ja veljen välisessä avioliitossa on jotain, joka ihmisten mielissä estää sen tunnustamisen, ja myös sinä selvästi huomaat sen.

Ihmisten kyky erottaa toisistaan erilaisia tilanteita näkyy myös nykylainsäädännössämme. Kun kirjoitat, että ”[O]n myös huomattava, että kaltevalla pinnalla argumentointi on edelleen validia: on pohdittava, onko perusteltua evätä oikeus avioitumiseen pareilta, joissa toinen tai molemmat osapuolet ovat jo ennestään avioituneita joidenkin toisten kanssa”, todistat itse itsellesi, ettei jonkin oikeuden antaminen esimerkiksi heteropareille johda vääjäämättä siihen, että sitten heteropareille annetaan myös jokin toinen oikeus.

”Addressi perustelee "Jokaisella pitää olla oikeus mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa"; ymmärrettävästi ytimekkyyden vuoksi jokaisella viitataan täysi-ikäisiin, jotka eivät jo ole aviossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa. Muuta perustelua ei ole esitetty. Siten addressi asiallisesti ottaen tukee vaihtoehtoa B, ei vaihtoehtoa C.”

Muut perusteet on esitetty lauseen sisältänyttä kappaletta seuraavassa kappaleessa: ”[S]amaa sukupuolta olevilla pareilla on nykyisin mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, mutta rekisteröidyt parit eivät saa esimerkiksi automaattista oikeutta yhteiseen sukunimeen eivätkä he voi adoptoida lasta. Heidän parisuhteensa ei ole tasa-arvoinen muiden parisuhteiden kanssa.” Adressi tukee vaihtoehtoa C. Tähän liittyen:

”’Päälinjoiltaan kumpikin instituutio [avioliitto ja rekisteröity parisuhde] on kuitenkin identtinen. Miksei identtisyyttä voida saman tien viedä loppuun saakka?’

Aivan oikein: Kysymys on validi ja antaa meille vaihtoehdon B, mutta ei tietenkään C:tä.”

Adressi ei koske esimerkiksi sisaren ja veljen suhteen virallistamista. Adressi koskee avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi siten, että jo nykyään rekisteröidyn parisuhteen kautta parille tulevia oikeuksia täydennetään niillä oikeuksilla, jotka heteropareilla jo ovat. Adressi suojelee lietolaisen rakennetun ympäristön harmoniaa ja antaa villapaidan alastomalle pojalle. Tasa-arvoinen avioliittolaki tähtää yhdenvertaisuuden esteiden purkamiseen, sillä nykyään naimisiin haluavat ihmiset erotellaan puolison sukupuolen perusteella. Suomessa on jo tällä hetkellä olemassa kaksi erillistä parisuhdeinstituutiota, joiden yhdistämistä yhdeksi ja samaksi adressi ajaa. Jos joku haluaa vapaassa yhteiskunnassa kieltää viisikerroksisten kerrostalojen rakentamisen jokaiseen matalan rakennuskannan luonnehtimaan ympäristöön, vaatettaa pojan varpaista päälakeen kerralla (jos se ei onnistu, poika jätetään kokonaan vaille vaatteita) tai ulottaa avioliittolain oikeusvaikutukset esimerkiksi veljen ja sisaren tai useamman ihmisen muodostamaan suhteeseen, hän voi sen tehdä. Esimerkiksi moniavioliiton salliminen on toki juridisesti monimutkaisempaa ja edellyttää oikeusjärjestelmämme useita muutoksia, toisin kuin kahden miehen tai kahden naisen välinen avioliitto, joka ei eroa miehen ja naisen välisestä avioliitosta muutoin kuin osapuolten sukupuolten perusteella.

Miksi adressi on tehty? Se on tehty siksi, että Suomessa on vailla sen parempaa perustelua voimassa kaksi erillistä mutta pitkälti samansisältöistä parisuhdeinstituutiota. Tällaista sääntelyä ei voida pitää onnistuneena. Esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa hupsua tilannetta on koetettu systematisoida nostamalla parisuhteiden rekisteröinti yläotsikoksi, jonka alla käsitellään sekä avioliitto että nais- ja miesparien välillä solmittu rekisteröity parisuhde. Adressin tarkoituksena on kiinnittää huomio siihen, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ei muun muassa ole automaattisesti oikeutta yhteiseen sukunimeen, ja että ero heteroparien sukunimitilanteeseen on vailla järkevää perustetta. Adressin nimilistaa lukemalla vakuuttuu myös toisesta kahden rinnakkaisen instituution aiheuttamasta epäkohdasta: kun homoseksuaalien oikeuksia puolustavaan adressiin raapustetaan kymmeniä ”allekirjoituksia” tyyliin ”TappakaaItsenne”, ”Hintti Håmånen, Ruåtsi” ja ”Adolf Hitler”, ei kaikissa tilanteissa välttämättä halua, että oma seksuaalinen suuntautuminen pakkopaljastetaan. Näitä tilanteita syntyy esimerkiksi Kelan tiskillä, sillä julkishallinnon lomakkeissa pitää erikseen ruksia, kummassa parisuhdeinstituutiossa elää.

Ja miksi sitten en kannata esimerkiksi sisaren ja sisaren välisen avioliiton sallimista? Vastasinkin jo seuraavalla virkkeellä: ”Sisaravioliiton vaatiminen nais- ja miesparien avioitumisoikeuden yhteydessä tietäisi väistämättä sitä, että koko hanke kaatuisi raivokkaaseen vastustukseen." Katsot kuitenkin seuraavasti:

”En näe suurempaa perustetta tuollaiselle vastustamiselle kuin "puhtaiden homoliittojen" vastustamiselle. Päinvastoin: jälkimmäinen on epäjohdonmukainen eikä siksi täytä kelvon vaihtoehdon kriteerejä. Tunne- ja fiilisperäistä arvolatautunutta päätöksentekoa on sovellettava tietenkin vain (faktuaalisesti ja loogisesti) kelpoisiin vaihtoehtoihin. Tästä olisi erityisesti lakeja valmistelevien oppineiden pidettävä huolta, jos koko kansalle suodaankin säröinen mielipiteiden ilmaisu.”

Tiedät varsin hyvin, että homoliittojen kytkeminen sisarusten välisiin parisuhteisiin kaataisi lakiesityksen välittömästi. Oletan, että tämä on myös argumentointisi taustalla vaikuttava piiloagenda: on helppoa näyttäytyä edistyksellisenä tasa-arvon kannattajana, kun nyky-Suomelle erittäin epärealistinen oikeus asetetaan toisen oikeuden antamisen edellytykseksi. Vertaa tilannetta edellä esittämääni rotuerottelutilanteeseen. Tilanteesi tekee ongelmalliseksi myöskin tietyissä asioissa - edellä jo kommentoimani – epäjohdonmukaisuus. Et hahmota, että antamallasi perusteella P avioliitto, joka sallitaan vain toisilleen sukua olemattomien miehen ja naisen välillä, on epäjohdonmukainen eikä siksi täytä kelvon vaihtoehdon kriteerejä, mutta silti käytät ongelmitta kyseistä epäjohdonmukaisuuskriteeriä vastustaessasi avioliittoinstituution avaamista esimerkiksi homoseksuaaleille.

Niin ja uskoni kansanedustajien ylivertaiseen kykyyn tehdä valistuneita päätöksiä meni viimeistään siinä vaiheessa, kun parisuhdelain eduskuntakeskustelussa lakia vastustettiin ”epätasa-arvoisena”; siinä kun on kaksi miestä tai kaksi naista.