naimalakko

#197: v ronski - Maanantaita sannavain,

Tässä lupaamani jatkoviesti.

”Nykymuodossaankaan oikeudet eivät riipu identiteetistä. Esim. se, että on jonkun veli, antaa veljeyden identiteetin, mutta laki ei tee eroa veljettömään.”

Käsitteellisiin lillukanvarsiin takertumista. Avioitumisoikeuden puuttuminen kytkeytyy homoseksuaaliseen identiteettiin, sillä samaa sukupuolta olevan kanssa avioon haluavalle tätä oikeutta ei myönnetä. Eräissä Afrikan maissa kuolemantuomion langettaminen on kytköksissä siihen, onko henkilö seksuaali-identiteetiltään homoseksuaali. Laki nimenomaan tekee eron sen mukaan, millaiseksi henkilö itse identifioituu, sillä tämän päätökset ja toiveet perustuvat tuohon identiteettiin. Voin toki selvyyden kirjoittaa alkuperäisen lauseeni muotoon ”Kun samaan sukupuoleen vetoa tuntevalle vaaditaan jotain oikeutta, se tehdään sillä perusteella, että sama oikeus on vastakkaista sukupuolta kohtaan vetoa tuntevalla ihmisellä.”

”Onkin moitteen ja korjauksen paikka, jos ajetaan lakia, joka koskee vain Lietoa mutta ei muita vastaavia kuntia.”

”Tämän esimerkin [alastomalle pojalle edes villapaita] kohdalla jokainen ymmärtää heti, että mistään lain kaltaisesta yleisestä säätelystä ei voi olla kyse.”

Kyse ei olekaan lainsäädännöstä, vaan esimerkki ehdollisen vastustamisen seurauksista. Kirjoitat seuraavasti: ”Jälleen perätön väite, että vastustaisin ehdottomasti. Vastustan ainoastaan ehdollisesti: ehto on se, minkä johdonmukaisuus vaatii, eli jos homoille, niin silloin myös sisaruksille.” Osauudistukset tai joidenkin asiantilojen vaiheittainen parantaminen eivät ole tällä perusteella koskaan mahdollisia. Jos esimerkiksi mustaihoisten avioliitto-oikeuden vaatimisen ehdoksi olisi johdonmukaisuusperusteella asetettu sisarusparien avioitumisen salliminen, rotuerottelu jatkuisi vielä tänäkin päivänä. Myöskään eri rikoksia koskevia rangaistussäännöksiä koskettaneet osittaiset uudistukset (jotka petasivat tietä lain kokonaisuudistukselle) eivät olisi olleet mahdollisia, sillä jos status quon muuttamisperusteena on halu saada aikaan lakiteknisesti johdonmukainen kokonaisuus, kaikki uudistukset on tehtävä kerralla, sillä muutenhan joitakin rangaistussäännöksiä kohdellaan eri tavalla samanlaisesta perusteesta huolimatta: siksi kaikenlaiset pisteyritykset modernisoida rikoslakia on hylättävä.

Lieto-esimerkissäni kyseinen Liedolle ominainen maisema olisi jäänyt suojelematta ja villapaita-esimerkissäni poika olisi jäänyt kokonaan vaille vaatteita, sillä johdonmukaisuus vaatii, että muutoksiin ei tule ryhtyä, jos muutokset eivät ole universaaleja. Tässä on argumentointimme ero: sinun mielestäsi status quo on sellaisenaan hyvä ja sen muuttamiseen vaaditaan painavia, erittäin laajoja joukkoja koskevia perusteita, kun taas minä asetan tarkastelun keskiöön tasa-arvoisuuden, jota voi rajoittaa vain perustellusta syystä. En näe syytä sille, miksi heteroparisuhdetta tulisi kohdella eri tavalla kuin homoseksuaalista parisuhdetta, ja kysyttäessä olen esittänyt syyn (sisäsiittoisuus) sille, miksi (steriloimattoman) sisaren ja veljen välistä parisuhdetta voitaisiin kohdella eri tavalla (sekä lisäksi olen huomauttanut, että tästäkin perusteesta voidaan keskustella).

Sivuhuomiona voidaan todeta, että sinällään ajatustenvaihtomme on akateemista saivartelua, koska olisit edellisen lainauksen perusteella valmis allekirjoittamaan sekä homo- että sisaravioliittoja vaativan adressin, toisin kuin monet muut keskusteluun osallistujat, jotka eivät allekirjoita mitään.

Kommentoin seuraavaksi ajatuksiasi kaltevasta pinnasta.

”Nähdäkseni olet tässä väärässä. Homoparien avioliiton sallimisesta perusteella P nimittäin automaattisesti seuraa, että kaikkien ihmisryhmien, joihin P soveltuu, avioliitot on sallitava. Muu olisi epäjohdonmukaista ja siksi vältettävää - oletko samaa mieltä?”

” Peruste on siis yhteinen ja soveltuu myös sukulaisiin, joten C välttämättä laajenee kaltevaa pintaa pitkin B:ksi.”

”A jää kuitenkin edelleen ensimmäiseksi/toiseksi vaihtoehdoksi, koska sille on yllä mainitsemani peruste, joka ei laajene kaltevaa pintaa pitkin C:ksi tai B:ksi.”
Huomautan aluksi, että kalteva pinta ja jonkin perusteen laajeneminen eivät ole sama asia, vaikka ne voivatkin esiintyä yhdessä.

Toistan itseäni: nais- ja miesparien avioliiton sallimisesta ei automaattisesti seuraa, että jonkin toisen ihmisryhmän avioitumisaikeet siunattaisiin yhteiskunnan tasolta. Kun Kalifornian osavaltion ylin oikeusistuin kuutisenkymmentä vuotta sitten kumosi säännöksen, joka kielsi erirotuisten ihmisten väliset avioliitot, punaniskat eri puolilla osavaltiota valittelivat, että seka-avioliittojen sallimisen jälkeen sallitaan seuraavaksi insesti ja moniavioisuus. Tähän päivään mennessä Kaliforniassa ei näitä ole laillistettu.

Avioliittolaki antaa erityisistä syistä oikeuden avioliittoon kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle henkilölle, samoin ottovanhemman ja ottolapsen muodostamalle parille sekä parille, joista toinen on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen. Kaltevan pinnan mukaan Suomessa pitäisi jo olla voimassa insestiavioliitto, mutta huomaamme, ettei näin ole.

Pohjoismaista Islanti, Norja ja Ruotsi ovat hiljattain, vuosina 2009-2010, säätäneet yhdenvertaisen avioliittolain. Mies- ja naispareille mahdollinen avioliitto on voimassa myös Argentiinassa, Meksikon pääkaupungissa Mexicossa, Hollannissa, Kanadassa, Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa sekä lisäksi Yhdysvalloissa,  Connecticutissa, Iowassa, Massachusettsilla, New Hampshiressä, Vermontissa ja pääkaupungissa Washingtonissa. Rekisteröity parisuhde on mahdollista solmia Suomessa, Tanskassa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Sloveniassa, Tšekissä, Unkarissa, Uudessa-Seelannissa ja Kolumbiassa. Missään näissä maissa parisuhdeoikeuksien antaminen homoille ja lesboille ei ole johtanut esimerkiksi sisarusten välisten avioliittojen sallimiseen. Suomessa oikeusministeriö selvittää tämän vuoden kuluessa, mitä rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton väliselle rajalle voidaan tehdä, mutta se ei selvitä avioliitto-oikeutta sisaren ja veljen suhteille. Nämä kaksi asiaa eivät seuraa toisiaan. Joissakin maissa lähisukulaisten avioliitot ovat arkipäivää, mutta nais- ja miesparien avioliitot ovat kiellettyjä.

Jokin lainsäädännöllinen uudistus ei johda automaattisesti johonkin toiseen, olivat soveltuvat perusteet kuinka yhteisiä tahansa. Sisarensa kanssa naimisiin haluava voi pitää tilannetta epäjohdonmukaisena, mutta se ei silti tee homoavioliitosta sisaravioliittoihin johtavaa kaltevaa pintaa. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin raja vedetään sinne, minne ihmiset sen päättävät vetää, ja että sellaisten ryhmien oikeuksia lähdetään ajamaan, joita ihmiset lähtevät ajamaan. Jokaisesta uudistuksesta käydään tarvittaessa oma kansalaiskeskustelunsa ja jokaisesta niistä päätetään aina erikseen, kuten esimerkeilläni osoitan. Jos suomalainen yhteiskunta haluaa joskus sallia veljen ja siskon avioitumisen, niin silloin se sallitaan.

Kalteva pinta ei ole onnistunutta argumentointia, sillä siinä sivuutetaan yhteiskunnan ja ihmisten (kansalaisten ja lainsäätäjien) kyky erottaa erilaisia tilanteita toisistaan. Mies-mies-pari ei ole sama asia kuin veli-sisar-pari, ja yhteiskunta erottaa tämän. Tilanne ei muutu, vaikka joidenkin ryhmien välillä voidaan osoittaa niitä yhdistäviä perusteita. Yhteinen peruste ei tarkoita, että yhteiskunta automaattisesti saattaisi voimaan kaikki siihen nojautuvat asiat. Esimerkistä käyköön sinun esittämäsi peruste biologisen kohtalonyhteyden erityiskohtelusta. Avioliittolaki ei salli – keskenään lisääntymään kykenevien - veljen ja sisaren naimisiinmenoa, vaikka lapsen ja biologisen vanhemman yhteyden suojeleminen perustelee mielestäsi avioitumisoikeuden eväämisen esimerkiksi mies- ja naispareilta. Aiemmin tekstissäni siteeraamaani virkettäsi mukaillen ehto on se, minkä johdonmukaisuus vaatii, eli jos toisilleen sukua olemattomille, niin silloin myös toisilleen sukua oleville. Sama peruste kuin homopareille käy myös lähisukulaiselle. Argumentointiasi seuraten voisin lainata aiempaa huudahdustasi: ”Se ei siis ole oman keskustelun paikka vaan nimenomaan saman keskustelun paikka!”. Laki ei kuitenkaan tunnusta sisarusliittoja, vaikka näetkin, että heteroparien avioliiton sallimisesta tällä perusteella P automaattisesti seuraa, että kaikkien ihmisryhmien, joihin P solveltuu, avioliitot on sallittava. Selvästikin sisaren ja veljen välisessä avioliitossa on jotain, joka ihmisten mielissä estää sen tunnustamisen, ja myös sinä selvästi huomaat sen.

Ihmisten kyky erottaa toisistaan erilaisia tilanteita näkyy myös nykylainsäädännössämme. Kun kirjoitat, että ”[O]n myös huomattava, että kaltevalla pinnalla argumentointi on edelleen validia: on pohdittava, onko perusteltua evätä oikeus avioitumiseen pareilta, joissa toinen tai molemmat osapuolet ovat jo ennestään avioituneita joidenkin toisten kanssa”, todistat itse itsellesi, ettei jonkin oikeuden antaminen esimerkiksi heteropareille johda vääjäämättä siihen, että sitten heteropareille annetaan myös jokin toinen oikeus.

”Addressi perustelee "Jokaisella pitää olla oikeus mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa"; ymmärrettävästi ytimekkyyden vuoksi jokaisella viitataan täysi-ikäisiin, jotka eivät jo ole aviossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa. Muuta perustelua ei ole esitetty. Siten addressi asiallisesti ottaen tukee vaihtoehtoa B, ei vaihtoehtoa C.”

Muut perusteet on esitetty lauseen sisältänyttä kappaletta seuraavassa kappaleessa: ”[S]amaa sukupuolta olevilla pareilla on nykyisin mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, mutta rekisteröidyt parit eivät saa esimerkiksi automaattista oikeutta yhteiseen sukunimeen eivätkä he voi adoptoida lasta. Heidän parisuhteensa ei ole tasa-arvoinen muiden parisuhteiden kanssa.” Adressi tukee vaihtoehtoa C. Tähän liittyen:

”’Päälinjoiltaan kumpikin instituutio [avioliitto ja rekisteröity parisuhde] on kuitenkin identtinen. Miksei identtisyyttä voida saman tien viedä loppuun saakka?’

Aivan oikein: Kysymys on validi ja antaa meille vaihtoehdon B, mutta ei tietenkään C:tä.”

Adressi ei koske esimerkiksi sisaren ja veljen suhteen virallistamista. Adressi koskee avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi siten, että jo nykyään rekisteröidyn parisuhteen kautta parille tulevia oikeuksia täydennetään niillä oikeuksilla, jotka heteropareilla jo ovat. Adressi suojelee lietolaisen rakennetun ympäristön harmoniaa ja antaa villapaidan alastomalle pojalle. Tasa-arvoinen avioliittolaki tähtää yhdenvertaisuuden esteiden purkamiseen, sillä nykyään naimisiin haluavat ihmiset erotellaan puolison sukupuolen perusteella. Suomessa on jo tällä hetkellä olemassa kaksi erillistä parisuhdeinstituutiota, joiden yhdistämistä yhdeksi ja samaksi adressi ajaa. Jos joku haluaa vapaassa yhteiskunnassa kieltää viisikerroksisten kerrostalojen rakentamisen jokaiseen matalan rakennuskannan luonnehtimaan ympäristöön, vaatettaa pojan varpaista päälakeen kerralla (jos se ei onnistu, poika jätetään kokonaan vaille vaatteita) tai ulottaa avioliittolain oikeusvaikutukset esimerkiksi veljen ja sisaren tai useamman ihmisen muodostamaan suhteeseen, hän voi sen tehdä. Esimerkiksi moniavioliiton salliminen on toki juridisesti monimutkaisempaa ja edellyttää oikeusjärjestelmämme useita muutoksia, toisin kuin kahden miehen tai kahden naisen välinen avioliitto, joka ei eroa miehen ja naisen välisestä avioliitosta muutoin kuin osapuolten sukupuolten perusteella.

Miksi adressi on tehty? Se on tehty siksi, että Suomessa on vailla sen parempaa perustelua voimassa kaksi erillistä mutta pitkälti samansisältöistä parisuhdeinstituutiota. Tällaista sääntelyä ei voida pitää onnistuneena. Esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa hupsua tilannetta on koetettu systematisoida nostamalla parisuhteiden rekisteröinti yläotsikoksi, jonka alla käsitellään sekä avioliitto että nais- ja miesparien välillä solmittu rekisteröity parisuhde. Adressin tarkoituksena on kiinnittää huomio siihen, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ei muun muassa ole automaattisesti oikeutta yhteiseen sukunimeen, ja että ero heteroparien sukunimitilanteeseen on vailla järkevää perustetta. Adressin nimilistaa lukemalla vakuuttuu myös toisesta kahden rinnakkaisen instituution aiheuttamasta epäkohdasta: kun homoseksuaalien oikeuksia puolustavaan adressiin raapustetaan kymmeniä ”allekirjoituksia” tyyliin ”TappakaaItsenne”, ”Hintti Håmånen, Ruåtsi” ja ”Adolf Hitler”, ei kaikissa tilanteissa välttämättä halua, että oma seksuaalinen suuntautuminen pakkopaljastetaan. Näitä tilanteita syntyy esimerkiksi Kelan tiskillä, sillä julkishallinnon lomakkeissa pitää erikseen ruksia, kummassa parisuhdeinstituutiossa elää.

Ja miksi sitten en kannata esimerkiksi sisaren ja sisaren välisen avioliiton sallimista? Vastasinkin jo seuraavalla virkkeellä: ”Sisaravioliiton vaatiminen nais- ja miesparien avioitumisoikeuden yhteydessä tietäisi väistämättä sitä, että koko hanke kaatuisi raivokkaaseen vastustukseen." Katsot kuitenkin seuraavasti:

”En näe suurempaa perustetta tuollaiselle vastustamiselle kuin "puhtaiden homoliittojen" vastustamiselle. Päinvastoin: jälkimmäinen on epäjohdonmukainen eikä siksi täytä kelvon vaihtoehdon kriteerejä. Tunne- ja fiilisperäistä arvolatautunutta päätöksentekoa on sovellettava tietenkin vain (faktuaalisesti ja loogisesti) kelpoisiin vaihtoehtoihin. Tästä olisi erityisesti lakeja valmistelevien oppineiden pidettävä huolta, jos koko kansalle suodaankin säröinen mielipiteiden ilmaisu.”

Tiedät varsin hyvin, että homoliittojen kytkeminen sisarusten välisiin parisuhteisiin kaataisi lakiesityksen välittömästi. Oletan, että tämä on myös argumentointisi taustalla vaikuttava piiloagenda: on helppoa näyttäytyä edistyksellisenä tasa-arvon kannattajana, kun nyky-Suomelle erittäin epärealistinen oikeus asetetaan toisen oikeuden antamisen edellytykseksi. Vertaa tilannetta edellä esittämääni rotuerottelutilanteeseen. Tilanteesi tekee ongelmalliseksi myöskin tietyissä asioissa - edellä jo kommentoimani – epäjohdonmukaisuus. Et hahmota, että antamallasi perusteella P avioliitto, joka sallitaan vain toisilleen sukua olemattomien miehen ja naisen välillä, on epäjohdonmukainen eikä siksi täytä kelvon vaihtoehdon kriteerejä, mutta silti käytät ongelmitta kyseistä epäjohdonmukaisuuskriteeriä vastustaessasi avioliittoinstituution avaamista esimerkiksi homoseksuaaleille.

Niin ja uskoni kansanedustajien ylivertaiseen kykyyn tehdä valistuneita päätöksiä meni viimeistään siinä vaiheessa, kun parisuhdelain eduskuntakeskustelussa lakia vastustettiin ”epätasa-arvoisena”; siinä kun on kaksi miestä tai kaksi naista.