#12501: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Nii-in yleistä ja aiheel

Hei en saa tuota kansiota auki, oisko pitkäjuttu kertoa tuosta kirjurien työtavasta, joka aiheutti tekstissä  muutoksia?

#12513: p. - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Nii-in yleistä ja ai

Teksti on todella pitkä, laitan tähän vai pätkän siitä:

"Osa tekstikritiikin löydöistä on merkittäviä: on monta myöhempää lisäystä alkuperäiseen raamatulliseen tekstiin Johanneksen evankeliumin rakastettu kertomus Jeesuksesta, joka armahtaa aviorikoksesta syytetynnaisen ei ole kuulunut alkuperäiseen Johanneksen evankeliumiin - se on myöhempi lisäys(Joh.7:53–8:11). Samoin Markuksen evankeliumin loppuosa jakeen kahdeksan jälkeen (Mark.16:9–20) on lisätty jälkeenpäin. Alkuperäinen Markuksen evankeliumi loppui 16. luvun kahdeksanteen jakeeseen. Ylipäätään antiikin ajan kirjurien tekemät virheet (sekä sanojen lisäykset tai poistot) teksteihin olivat niin tavallisia, että Ilmestyskirjan tekijä laittoi loppuun uhkauksen tuomiosta kaikille, jotka ottavat jotain pois tai lisäävät Ilmestyskirjaan. Kuten Bart D. Ehrman toteaakin, voitaisiin jatkaa lähes loputtomiin puhumalla kohdista, joissa Uuden testamentin teksti on muuttunut, joko vahingossa tai tarkoituksellisesti. Esimerkit sellaisista muutoksista eivät jää satoihin, vaan niitä on tuhansittain.”We could go on nearly forever talking about specific places in which the texts of the New Testament came to be changed, either accidentally or intentionally. As I have indicated, the examples are not just in the hundreds but in thousands” (s. 98).Varhaisimpina kristillisinä vuosisatoina alkukirkon käyttämät kirjurit olivat amatöörejä eikä ammattilaisia ja niinpä kopioinnin jälki oli sen mukaista Uuden testamentin kirjoituksissa: paljon tahallisia tai vahingossa tulleita virheitä. Vasta neljänneltä vuosisadalta alkaen kirjurit olivat ammattilaisia ja jäljentämisen laatu parani. Kristinusko on nimenomaan kirjallinen uskonto, jossa tietyt pyhinä pidetyt kirjoitukset ovatarvovaltaisessa, jumalallisen sanan asemassa. On ironista, että niitä alkuperäisiä arvovaltaisia tekstejä ei ole olemassakaan, vaan ne ovat säilyneet vain tuhansittain virheitä sisältävinä jäljennöksinä, jotka lisäksi poikkeavat toisistaan. Suurin osa virheistä on kuitenkin pieniä ja1 Eräs tekstikriittinen olettamus on, että ”vaikeampi” lukutapa on alkuperäisempi kuin ”helpompi”, silotellumpi - mikä on hyvin järkeenkäypä oletus.2 Robert M. Price: The Incredible Shrinking Son Of Man. How reliable is the Gospel Tradition?, s.22.3 harmittomia opillisesti - mutta eivät kuitenkaan kaikki käsikirjoituksien virheet ole merkityksettömiä, on myös syvällisesti oppiin vaikuttavia virheitä. Mitään taivaasta tiputettua yhtä ainoaa ja ”kertakaikkisesti pyhille annettua uskoa” ei ole ollutkaan,eikä Raamattu ole virheetön, yhtenäinen, jossain kulttuurityhjiössä jumalallisesti ”ilmoitettu” kirja, joka pitäisi nostaa jalustalle kritiikin tavoittamattomiin (”paperipaaviksi”) - siinä on tämän tutkielman keskeinen sanoma. Kaiken lisäksi tutkijatkaan, tavallisista Raamatun lukijoista puhumattakaan, eivät tiedä kaikissa tapauksissa, mitkä Raamatun alkuperäiset sanat olivat tietyissä tekstikohdissa. Joudutaan tekemään olettamuksia ja eri tutkijoilla voi olla erilaisia hypoteeseja. Tutkijat ovat omilla tekstikriittisillä metodeillaan jäljittäneet sellaisten tekstien todennäköisen merkityksen. Jo tämä tosiasia vie perustanpois siltä uskolta, että Raamattu olisi erehtymätön, luotettava ja ”selkeä” opaskirja ”Kaikkivaltiaalta Jumalalta” ihmisille3. Tekstikritiikki ja sen löytöjen pohjalta tehtävät mahdolliset filosofisteologiset johtopäätökset kutsuvat ihmisiä jättämään pois uskonnolliset auktoriteetit henkisinä kainalosauvoina ja Raamatun asemasta selvittämään itsenäisesti ajatellen elämänsä arvot. Samoinkuin etsimään itse ymmärryksellään vastauksia erilaisiin eettisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, tukeutuen uusimpaan tieteelliseen tietoon auktoriteettiuskon ja antiikin aikaisten täysin inhimillisten perimätietojen asemasta. Se tie on epävarmuuden tie aikaisemman, Raamatun perusteettomaan jumalallistamiseen liittyvän luulotellun varmuuden asemasta - mutta sitä tietä voi kulkea ja löytäävastauksia, jotka toimivat arjessa ainakin riittävän hyvin!"