#11289: taku - Re: Re: selvennys avioliitosta

Voi tietenkin elää, oma maailmankatsomukseni ei sitäkään kiellä. Olen elänyt myös avoliitossa, eikä suhteemme periaatteessa ole muuttunut kuin juridisen "turvan" kannalta avioliiton solmimisen jälkeen. Ja sen jonkinlaisen avioliiton itseisarvon tai merkityksen kannalta, jota on vaikea oikein selittää. On jokin merkitys sillä, että on luvannut rakastaa "virallisin" menoin, suurempi kuin pelkkä kahdenkeskinen sopimus. Se velvoittaa ja sitouttaa pysymään yhdessä.

Näkisin, että avioliiton merkitys on tänä päivänä suurimmalle osalle ihmisistä juuri juridinen ja statuksellinen, sillä hyvin harva enää ajattelee sitä lupana sukupuoliseen kanssakäymiseen. Jotenkin minusta vähän latistaisi tunnelmaa, jos pappi vihkimisen jälkeen sanoisi, että nyt teillä on lupa harrastaa keskenänne seksiä, paitsi tietenkin anaalia :D Seksi on kuitenkin niin... maallista. Se on pelkkää seksiä, vaikka toki sillä on osansa avioliitossa, mutta rakkaus ja yhteys kahden ihmisen välillä voi olla jotain paljon suurempaakin. Ja toisaalta avioliittoa solmiessa on hyvä miettiä sitäkin, että on luvannut rakastaa ja se kai koskee myös tilannetta, jossa toinen ei haluaisikaan/pystyisikään lainkaan harrastamaan seksiä, halvaantuisi tms. Minulle tärkeintä avioliitossa on se, etten ole yksin tässä elämässä. Minä olen ikään kuin puolikas yhdestä.

#11302: - Re: Re: Re: selvennys avioliitosta 

 Olen samaa mieltä. Elämäntoveri on lahja, jos oikean saa eikä siinä ole seksi päällimmäisenä.

Yksinäisyys on raastavaa erottuaan tai jäätyään yksin miehen tai vaimon kuollessa.