Vähän tarkennusta kaivattaisiin siihen mistä puhutaan, ettei mene puurot, vellit ja kiisselit sekaisin. Vaikuttaisi siltä, että on jäänyt väärä käsitys minun näkemyksistä esim. susilaumoihin, alfaan ja muihin asioihin liittyen ja myös tuntuu että laitetaan sanoja suuhun. Oma näkemykseni pohjautuu luettuun tietoon (nettiartikkeleihin, kirjoihin - sekä biologien, käyttäytymistietelijöiden että koirankouluttajien kirjoittamiin), koirankoulutuskursseihin, itseäni kokeneempien koirankouluttajien kanssa käytyihin keskusteluihin sekä tietenkin omiin havaintoihin niistä koirista joita olen elämän varrella tarkkaillut ja jotka ovat olleet perheeni tai itseni omistamia. Tässä siis käsitykseni asiasta, tässä tulee vähän toistoa mutta tuntuu, että asia ei ole mennyt perille niin otetaan vähän kertausta:

1) Koira ei ole susi. Koirat ovat kesyyntyneet joko villikoirasta tai sudesta kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Sen aikana koirien käytös on muuttunut ja on myös tapahtunut evoluutiota. Esimerkiksi, koska koirien ei tarvitse kesyinä saalistaa, kun ne saavat ruokansa suoraan ihmisiltä tai ihmisten tunkioilta ja sen seurauksena nykyään suurimmalla osalla yksittäisistä koiraroduista/koirista ei ole täyttä metsästyskäytöstä kuten susilla (tyyliin: jäljestys, vaaniminen/jahtaaminen, hyökkäys, tapporavistus, raatelu jne). Myös, koska koirien elämä on muuttunut kesyyntymisen myötä, tietyllä tavalla helpottunut, esimerkiksi koirien aivot ja hampaat ovat nykyään pienempiä kuin susilla koska niiden ei tarvitse osata metsästää selviytyäkseen.

2) Sudet elävät villeinä eläessään perhelaumassa, jossa johtajan tai alfan aseman saa olemalla vanhempi. Sudet eivät tuhlaa energiaa valtataisteluihin, vaan ne välttävät aggressiivisia tilanteita oman selviytymisen takia. Energia kohdennetaan lauman selviytymisen kannalta tärkeisiin asioihin, kuten saalistamiseen ja pentujen kasvattamiseen ja suojelemiseen. Vanhempien eli johtajasusien tehtävä on varmistaa pentujen selviytyminen - esimerkiksi ruokailun yhteydessä on tärkeää, että pennut saavat ravintoa eikä mitään turhia nokkimisjärjestyksiä ole.

3) Tarhoissa elävät susilaumat eivät useinkaan koostu perheestä, vaan ovat kokoelma eri yksilöitä jotka on laitettu samaan aitaukseen (kuten esimerkiksi Shaun Ellisin susilauma). Johtuen tästä epäluonnollisesta tilanteesta, sekä tarhojen vähäisistä virikkeistä (esim. ei mahdollisuutta metsästää) ja tarhojen suhteellisen pienestä koosta, on tilanne stressaava susiyksilöille. Jatkuva stressi ja luonnoton tilanne (ei perhelauma) johtaa susien epätavalliseen käytökseen, kuten aggressioihin, alistamiseen ja taisteluun resursseista (resursseja ovat mm. tila, ruoka, parivalinta). Tämä käytös tulkittiin virheellisesti ensimmäisissä susitutkimuksissa laumahierarkiaksi ja alfan aseman tavoitteluksi - näihin vanhoihin, virheellisiin tutkimuksiin nojaavat monet vanhentuneet koirankoulutusneuvot. Tämä väärä käsitys korjattiin vasta myöhemmin kun alettiin tutkimaan susien käyttäytymistä niiden luonnollisessa ympäristössä.

4) Nykyiset villikoirat ovat geneettisesti samoja eläimiä kuin meidän lemmikkikoiramme. Tarkkailemalla näitä kylien liepeillä eläviä koiria kehitysmaissa on havaittu, että ne koirat eivät muodosta tiiviitä laumoja eikä niillä ole laumahierarkiaa tai tiettyä alfaa. Ne ovat opportunisteja, ja jos niiden selviytymisen kannalta on tärkeää tehdä jotain yhdessä laumassa, ne tekevät sen, ja taas jos ne pärjäävät yksin, ne silloin toimivat yksin. Uroskoirat eivät jää odottamaan pentujen syntymää, eivätkä ne osallistu pentujen hoitoon, erona susien perhelaumoihin.

5) Koiraa ei voi rinnastaa vangittuun suteen, ainakaan vielä. Koira on oppinut elämään ihmisen kanssa kymmenien tuhansien vuosien aikana, ja sen käyttäytyminen ja fyysiset ominaisuudet ovat muokkaantuneet sen aikana. Susia ei olla vangittu kovinkaan montaa vuosikymmentä vielä, joten niiden tarhattujen susien käyttäytymismallit eivät ole vielä sopeutuneet vangittuna olemiseen. Muutama tuhat vuotta pitäisi ainakin odotella...

6) Koiran käyttäytymistä, ja myös ainakin kaikkien niiden eläinten käyttäytymistä joita ollaan koulutettu (delfiinit, papukaijat, kyyhkyset, karhut, elefantit, kissat, tiikerit, leijonat, simpanssit, jne. jne.), ajaa pohjimmiltaan se, että eläin lisää omasta näkökulmastaan kannattavaa käytöstä ja vähentää ei-kannattavaa käytöstä.

7) Koiran voi opettaa mihin tahansa tiettyyn käytökseen joko palkitsemalla halutusta käytöksestä tai rankaisemalla ei-halutusta käytöksestä. Jokainen kerta kun koiralle annetaan palautetta (palkka tai rangaistus), koira oppii käytöksen lisäksi myös yhdistämään palautteesta aiheutuvan mielentilan ympäristöönsä (kouluttajaan, tilaan, muihin läsnäoleviin ihmisiin, muihin eläimiin, tilanteeseen muuten jne). Nämä mielleyhtymät ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Tarpeeksi usein toistuvat tai tarpeeksi voimakkaat rangaistukset johtavat negatiivisiin ehdollistumiin. Eli koira alkaa pelkäämään, sen stressitaso nousee, se haluaa välttää tilanteita, paikkoja, ihmisiä tai koiria joihin se on yhdistänyt negatiivisen ehdollistuman. Niiden kertyessä koiraa viedään koko ajan kohti sen sietokyvyn rajaa ja kohti aggressiivista käyttäytymistä. Kyseessä ei ole rento, luottavainen ja aktiivinen koira, vaan koira muuttuu rangaistusten käytön myötä stressaantuneeksi, passiiviseksi ja yhteistyöhaluttomaksi koiraksi.

8) Palkkoja: mikä tahansa mistä koira pitää tai mitä se tavoittelee (ruoka, huomio, leikki, rapsutus, vapaana juokseminen, noutaminen, vetoleikit, hajut, toiset koirat jne jne)
Rangaistuksia: mikä tahansa mistä koira ei pidä tai mitä se välttelee (koiraan tarttuminen, tökkäisy, nykäisy hihnasta, alistaminen, tuijottaminen, uhkaavasti lähestyminen, huutaminen, kaikenlainen koiran pelottelu, kuonosta tarttuminen voimakkaasti, korvasta nipistäminen, kielestä tarttuminen, kuristuspannan/piikkipannan/sähköpannan käyttö jne jne.)


Palatakseni muutamaan minulle esitettyyn kysymykseen. Ensin tämä kysymys amerikkalaisten järjestöjen arvovaltaisuudesta. Kysyit, että "Noh,kuka päättää mikä taho on "arvovaltaisempi" ?American Veterinary Society of Animal Behavior vai International Association of Canine Professionals.?" Mielestäni jokaisen pitää itse päätellä, ketä uskoo ja ketä ei. Tässä kuitenkin vähän taustatietoa näistä yhdistyksistä.

American Veterinary Society of Animal Behavior on "group of veterinarians and research professionals", eli yhdistykseen kuuluu eläinlääkäreitä ja tutkijoita. Se on perustettu vuonna 1976. Päästäkseen AVSAB:in jäseneksi, täytyy olla valmistunut eläinlääketieteellisestä tai täytyy omata tohtorintutkinto joko eläinten käyttäytymistieteistä tai vastaavasta alasta. (http://www.avsabonline.org/avsabonline/index.php?option=com_content&task=view&id=81&Itemid=219). Ja tämä yhdistys siis vastustaa Cesar Millanin metodeja.

International Association of Canine professionals on 11 koirankouluttajan vuonna 1999 perustama yhdistys, joka on tarkoitettu näille tahoille: "DOG TRAINERS GROOMERS KENNEL OWNERS PET SITTERS DOG HANDLERS RETAILERS and all Canine Professionals" (http://en.wikipedia.org/wiki/International_Association_of_Canine_Professionals) Yksi perustajajäsenistä ja tämän hetkinen yhdistyksen johtaja on Martin Deeley, jonka Cesar Millania tukevia lausuntoja lainasit kommentissasi. Hän on muun muassa työskennellyt Koirakuiskaaja-ohjelman konsulttina, kirjoittanut esipuheen Cesar Millanin kirjaan ja on myös Cesar Millanin ystävä. Eli Cesar Millanin ohjelmien suosio vähintäänkin kartuttaa hyvän ystävän, Cesar Millanin, pankkitiliä, ja mahdollisesti myös hänen omaansa, jos hän saa palkkaa konsultoinneista ja Millanin kirjoihin esipuheiden kirjoittamisesta. Martin Deeley on erikoistunut kanakoirien kouluttamiseen, ja omien sanojensa mukaan keskittyy nykyään sähköpannan käytön opettamiseen (http://www.dogasaur.com/blog/2009/dogasaur-interview-with-martin-deeley-executive-director-and-co-founder-of-iacp-international-association-of-canine-professionals/). Hänen yhdistyksensä on myös ottanut kantaa erilaisten välineiden käytön sallimiseen jatkossakin koirankoulutuksessa, mukaanlukien sähköpannan käytön sallimiseen. Eli suhteellisen nuori, koirankouluttajien perustama yhdistys, joka tukee sähköpannan käyttöä sekä tukee myös yhdistyksen johtajan kaverin Cesar Millanin metodeja.

Ja vielä yksi huomio. Sanoit, että "Sitten yksi lause mikä jäi mietityttämään kun mainostit Kaimion kirjaa: "Tiedämme miten sudet käyttäytyvät, mutta miten eläisivät koirat, jos voisivat valita?""

Tämähän ei ole minun kommenttini, vaan se on lainaus Tuire Kaimion sivuilta, Kaimion kirjan kuvauksesta. Tässä alkuperäinen kommenttini, huomaat varmaan lainausmerkit.

LAINAUS ALKAA ----------------------------------------------------------------------------------
Toinen erinomainen kirja koirien laumakäyttäytymisestä, tai pikemminkin sen puutteesta on Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen, tässä lainaus kirjan kuvauksesta Tuire Kaimion omilta sivuilta (http://www.tuirekaimio.com/):



"Koirien käyttäytyminen on erinomainen hakuteos kaikille, jotka haluavat perehtyä koiransa mielenliikkeisiin. Pitkällisen taustatyön tuloksena syntynyt kirja vastaa myös koira-alan ammattilaisten ja koirankouluttajien sekä kasvattajien tiedontarpeeseen.

Tiedämme miten sudet käyttäytyvät, mutta miten eläisivät koirat, jos voisivat valita? Nykytutkimuksen valossa vastaus koiran käyttäytymiseen löytyy ennemmin kylien liepeillä eläviä puolikesyjä koiria kuin susia tarkkailemalla. Sitä kautta paljastuvat monet lemmikkikoirienkin arvoitukseksi jääneet toimintatavat.

Teoksessa perehdytään syvällisesti lajin kesyyntymishistoriaan, koiran synnynnäiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen ja oppimiseen sekä tyypillisimpiin ongelmia aiheuttaviin luonteenpiirteisiin."

LAINAUS LOPPUU ----------------------------------------------------------------------------------

Lähde: http://www.adressit.com/keskustelu/10036/start/250