Teatteritiede säilytettävä opintosuuntana ja sen tulevaisuus tieteenalana turvattava
Arvoisa Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri ja rehtori Sari Lindblom,
arvoisat vararehtorit Paula Eerola, Hanna Snellman ja Tom Böhling,
arvoisa humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa.
Me allekirjoittaneet haluamme ilmaista syvän huolemme Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suunnitelmista teatteritieteen ja muiden taiteiden tutkimuksen pienten oppiaineiden tulevaisuuden suhteen. Opintosuunnan muuttaminen opintokokonaisuudeksi tarkoittaisi, että teatteritiede käytännössä lakkaisi Suomessa olemasta.
Suomi on aktiivinen teatterimaa, jossa ammattilaisten tekemiin teatteri-, tanssi- ja sirkusesityksiin ostetaan vuosittain yli neljä miljoonaa lippua (v. 2019). Tämän lisäksi Suomessa on yli 500 harrastajateatteria, jotka osallistavat taiteen pariin jatkuvasti tuhansia ihmisiä. Valtion taide- ja kulttuuripolitiikassa ymmärretään esittävän taiteen arvo, ja esimerkiksi esittävän taiteen valtionosuusuudistuksen ansiosta ala on kulttuurin kentällä lähes ainoa, jonka valtionrahoitus kasvaa valtion vuoden 2022 tulo- ja menoarviossa.
Teatteritiede suojeltava surkastumiselta
Esittävän taiteen eli teatterin, tanssin ja sirkuksen, kansallinen menestystarina ei kuitenkaan näy Suomen tärkeimmässä tiedeyliopistossa, Helsingin yliopistossa, jossa alan tieteellistä opetusta ja tutkimusta ollaan ajamassa yhä ahtaammalle. Kun Tampereen yliopisto lakkautti teatterin ja draaman tutkinto-opetuksensa vuonna 2019, jäi Helsingin yliopisto ainoaksi yliopistoksi, jossa teatteritiedettä voi opiskella. Helsingissäkään aineella ei ole omaa sisäänottoa, vaan se on osa taiteiden tutkimuksen kokonaisuutta.
Nyt teatteritiede uhkaa lakata olemasta itsenäisenä opintosuuntana, joka tarjoaa opetusta kandista tohtorintutkintoon saakka. Mikäli humanistisen tiedekunnan johdon suunnittelema esitys toteutuu, teatteritiede Suomessa surkastuu sivuaineeksi ja alan asiantuntemus rapistuu.
Teatteritieteen tutkimus on tähän saakka ollut Suomessa vireää ja kansainvälistä ja sitä on usein tehty tiiviissä yhteistyössä kentän kanssa. Teatteritiede on tuottanut tutkimusta koskien esimerkiksi esittävien taiteiden yleisöjä, draamakirjallisuutta, teatterin ja tanssin historiaa sekä näyttelijän- ja ohjaajantyötä.
Taiteiden tutkimuksen asema on haluttu tähän saakka nähdä vain Helsingin yliopiston sisäisenä asiana, vaikka kyse on laajemmin tiedepolitiikasta ja siitä, halutaanko Suomessa ylipäätään mahdollistaa teatterin ja esittävien taiteiden tutkimus. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto teki elokuussa 2021 eduskunnassa kirjallisen kysymyksen taiteiden tutkimuksen asemasta Suomen yliopistossa. Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen vastauksessa todettiin, että ”vastuunsa kantavan yliopiston intressissä ei ole sille kuuluvan taiteiden tutkimuksen alasajaminen”.
Teatteritieteilijöiden osaamiselle löytyy käyttöä
Teatteritiedettä pitää voida opiskella, opettaa ja tutkia tieteen itsensä vuoksi, mutta sen asema on varmistettava myös esittävän taiteen alan työllisyyden ja yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Teatteritieteestä valmistuneet ammattilaiset toimivat laajasti teatterin, tanssin, sirkuksen ja esitystaiteen kentällä hallinto- ja asiantuntijatehtävissä. Teatteritiede antaa syvän perehtyneisyyden alan historiaan, rakenteisiin, kehityspotentiaaliin sekä esimerkiksi työkaluja erilaisten yhteiskunnassa läsnä olevien esittämisen tapojen analysointiin.
Taide- ja kulttuurialojen valtionrahoitus on suuressa murroksessa rahapelitoiminnan tuottojen laskun takia. Enemmän kuin koskaan aiemmin, nyt esittävän taiteen ala tarvitsee osaamista ja proaktiivisia kehittämistaitoja, joita teatteritieteilijät voivat tarjota.
Teatteritieteestä valmistuneita työskentelee runsaasti alan järjestöissä ja tiedotuskeskuksissa sekä esimerkiksi Suomen Kansallisteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Svenska Teaternissa, Espoon kaupunginteatterissa, pienemmissä teatteri- ja tanssiryhmissä, Teatterimuseossa ja muissa kulttuuriperintöorganisaatioissa sekä toimittajina ja kriitikoina. Suomalainen esittävän taiteen ekosysteemi ei toimisi ilman lukuisia teatteritieteestä valmistuneita asiantuntijoita.
Eri yhteyksissä on käyty keskustelua Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen ja Taideyliopiston välisestä työnjaosta. Teatteritieteen ja Teatterikorkeakoulun välillä työnjako on selvä: Teatterikorkeakoulu vastaa yhdessä Tampereen yliopiston Nätyn kanssa taiteilijakoulutuksesta ja teatteritieteestä puolestaan valmistuu asiantuntijoita alan kentän taiteellista työtä tukeviin tehtäviin. Teatteritieteilijät itse eivät tee taidetta, vaan tutkivat toisten tekemää taidetta ja ovat monin tavoin mahdollistamassa sitä.
Elinvoimainen tutkimus on sivistyksen mitta
Päätöksiä teatteritieteen oppiaineen kohtalosta tehtäessä on syytä muistaa, että suomalaista teatteria ja esittävää taidetta tutkitaan ja opetetaan vain Suomessa. Suomi on Unescon yleissopimuksessa sitoutunut suojelemaan aineetonta kulttuuriperintöään, johon kuuluvat myös esittävät taiteet. Keskeisiksi keinoiksi esimerkiksi juuri teatteri-, tanssi- ja sirkustaiteen suojelussa mainitaan koulutus ja tutkimus.
Jos Suomi haluaa olla jatkossakin sivistysvaltio, sen on pidettävä huolta, että teatteritiede ja muut taiteiden tutkimuksen opintosuunnat pysyvät elinvoimaisina ja itsenäisinä tulevaisuudessakin. Jos tieteenala kerran ajetaan alas ja menetetään, sen takaisin saaminen ei olisi realistista. Koko suomalaisen esittävän taiteen kentän puolesta vetoamme teihin, että ette anna sen tapahtua teatteritieteelle.
Me allekirjoittaneet vaadimme, että Helsingin yliopiston teatteritiede säilytetään opintosuuntana ja sen tulevaisuus tieteenalana turvataan.
Vetoomus luovutetaan Helsingin yliopiston johdolle tammikuussa 2022.
Suomalaisen esittävän taiteen kentän puolesta,
Jukka Aaltonen, teaterchef / Åbo Svenska Teater
Karola Baran, toiminnanjohtaja / Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto
Hanna Helavuori, vapaa kirjoittaja
Liisa Ikonen, esittävien taiteiden lavastuksen professori / Taideyliopisto
Mikko Kanninen, teatterinjohtaja / Tampereen Teatteri
Otso Kautto, teatterinjohtaja / Tampereen Työväen Teatteri
Elina Knihtilä, näyttelijätaiteen professori / Taideyliopisto
Tuija Kokkonen, taiteellisen tutkimuksen professori / Taideyliopisto
Marjo Kuusela, taiteen akateemikko
Elina Kuusikko, toiminnanjohtaja / Näyttelijäliitto - Skådespelarförbundet ry.
Ralf Långbacka, teaterregissör och konstakademiker
Mika Myllyaho, pääjohtaja / Kansallisteatteri
Marianne Möller, dramaturg
Lotta Nevalainen, vt. toiminnanjohtaja / Sirkuksen tiedotuskeskus
Madeleine Onne, baletin taiteellinen johtaja / Suomen kansallisooppera ja -baletti
Lilli Paasikivi, oopperan taiteellinen johtaja / Suomen kansallisooppera ja -baletti
Kaisa Paavolainen, toimitusjohtaja / Suomen Teatterit ry
Sanna Rekola, toiminnanjohtaja / Tanssin tiedotuskeskus
Laura Ruohonen, näytelmäkirjailija
Ville Sandqvist, varadekaani / Teatterikorkeakoulu
Raija-Liisa Seilo, museonjohtaja / Teatterimuseo
Linnea Stara, johtaja / Teatterin tiedotuskeskus TINFO
Erik Söderblom, teatterinjohtaja / Espoon Kaupunginteatteri
Ari Tenhula, toiminnanjohtaja / Zodiak – Uuden tanssin keskus
Joachim Thibblin, teaterchef / Svenska Teatern
Linnea Stara (Teatterin tiedotuskeskus TINFO) Ota yhteyttä adressin tekijään
Adressin tekijä on sulkenut tämän adressin. |