Voimavararajaus pois uudesta vammaispalvelulaista

Allekirjoitukset, joissa on kommentti mukana

#5405

Vammaisia syrjivä vammaislaki? Ei lisättävää.

(Jyväskylä, 30.08.2021)

#5438

Vaadin, että tämä voimavararajaus on poistettava nykyisestä vammaispalvelulaista sekä uuden Vammaispalvelulain esityksestä. Myös Tuettu päätöksenteko tulee sisällyttää Vammaispalvelulakiin.

(Raisio, 12.09.2021)

#5446

Olen henkilökohtaisesti todistanut, kuinka kuntien vaihteleva tulkinta voimavararajauksesta on asettanut samassa yksikössä asuvat yhtä hyvin viestivät kehitysvammaiset asukkaat eri arvoiseen asemaan sen suhteen, voivatko he harjoittaa vapaa-aikaa asumisyksikön ulkopuolella. Tilanne on kestämätön.

(Joensuu, 12.09.2021)

#5463

Nuoret ja lapset tarvitsevat paljon tukea !

(Parainen, 14.09.2021)

#5533

Sun lapsi ei mene rikki jos ”joutuu” leikkimään kaikkien kans, sun lapsi voi mennä rikki, jos kukaan ei leiki hänen kanssaan.

(Riihimäki, 04.10.2021)

#5563

Jokaisen myös erityisen on saatava olla kokonainen vuorokauden ympäri omassa ympäristössään. Tuki itsenäistymistaitojen kehittymiselle on tärkeää virka-ajan ulkopuolella. Perheet auttavat äärirajoilla ja kotona on usein se asiantuntijuus mikä tukee myös lapsen/ nuoren/aikuistuvan hyvinvointia ja siksi on tärkeä tukea perheitä, ettei jätetä vanhempien harteille kaiken tuen antamista vapaa-ajalla. Tuen saannin hakemiseen kuluu paljon aikaa ja auttajan voimavaroja ja erityisosaamista pitäisi löytyä riittävästi jokaisesta auttavasta tahosta sekä arjen tasolla erilaisissa palveluissa, jotta voimavarat kannattelisivat lasta/ nuorta eteenpäin elämässä kuormittamatta ketään osapuolta.
Usein huomaa, että edelleen on paljon asenteita asiakaspalvelutilanteissa esimerkiksi; henkilöstön oma tietämys/kokemus tuen tarpeisen kohtaamisesta tilanteissa on vähäistä, tukea tarvitseva sivuutetaan ja puhutaan ohi toiselle. Olisiko tässä kehittämisen tarvetta työantajajilla kenties?

(Espoo, 09.10.2021)

#5576

Hyvän asian puolesta allekirjoitan.

(Kouvola, 11.10.2021)

#5593

Kouluissa toteuttavaa inkluusiota ja integrointia isoihin luokkiin ei ole mietitty loppujen lopuksi oikein kenenkään kannalta hyvänä ja toimivana vaihtoehtona. Ainoastaan erittäin itseohjautuvat ja omatoimiset lapset ja nuoret jotka pärjäävät ilman aikuisen tukea pääsevät todella loistamaan. Toisaalta tämäkin saattaa olla karhunpalvelus heidän ikätasoiselle kehitystehtävälleen.
Mitä itseohjautuvampaan toimintaan pyritään ja mitä isommissa ryhmissä ja tiloissa tämä tapahtuu, sitä kuormittavampi paikka koulusta tulee neurokirjon lapsille. Pahimmillaan ongelmat kärjistyvät niin, että tilanne johtaa näiden lasten huostaanottoihin.
Koulussa ollaan nimittäin melko usein kyvyttömiä tunnistamaan koulun vaikutuksia neurokirjon lasten ja nuorten ongelmien kehittymiselle. Tämän lisäksi etenkin nepsy-tytöt jäävät herkästi tunnistamatta ja tulevat näin ollen herkästi väärin ymmärretyiksi ja kohdatuiksi.
Itse olen nepsylapsen äiti, mielenterveyshoitaja, neuropsykiatrinen valmentaja, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja valmistun pian sosionomiksi. Edellä mainitut ongelmat näkyvät selvästi myös lastensuojelun kentällä ja työssäni siellä. Kouluympäristön sekä opetuksen menetelmien toimimattomuus ja kohtaamattomuus näillä lapsilla ja nuorilla sekä heidän erityistarpeisiinsa vastaamatta jättäminen tuottaa ison laskun inhimillisistä kärsimyksistä senä perhekohtaisista tragedioista puhumattakaan.

(Somero, 03.11.2021)

#5598

Nyt järki käteen, ja myös sydän mukaan!

(Helsinki, 03.11.2021)