Sosionomin (AMK) kelpoisuus lastentarhanopettajaksi säilytettävä
Allekirjoitukset, joissa on kommentti mukana
#2301
On varsin erikoista, että niiltä ihmisiltä, jotka ovat tietyn koulutuksen hankkineet, ollaan viemässä koulutuksen aikana saatu pätevyys pois. Lisäksi ajan tasalla pysyminen vaikuttaa ammattitaitoon suuresti, oli koulutustausta mikä tahansa. Itse olen tehnyt opetusmateriaalia varhaiskasvatukseen ja kierrän kouluttamassa varhaiskasvattajia ympäri Suomea. Niinpä tuntuu kummalta, ettei minua enää arkityössäni pidettäisikään pätevänä varhaiskasvatuksen opettajana. Osaamisen päivittämisessä ei sinällään ole mitään pahaa, ja siitä kuuluisi jokaisen ammattilaisen olla kiinnostunut. Tiedän kaikista päivähoidon koulutustaustoista työntekijöitä, jotka eivät ehkä ole osaamistaan pitäneet ajan tasalla eivätkä toimi siten, kuin koulutustaustakin edellyttäisi. Toisaalta tiedän monia, jotka takuulla ylittävät moneen kertaan koulutustaustansa vaatiman osaamisen, oli se tausta mikä tahansa. Niinpä pelkkä koulutustausta ei takaa ammattilaisuutta.Lapsen kehitys ja oppiminen ovat laajoja asioita, jotka eivät tapahdu irrallaan lapsen elinympäristöstä. Jos lapsi esimerkiksi ei tunne oloaan turvalliseksi, voi energian vapauttaminen minkään oppimiseen olla haastavaa. Tällaisen laajemman perspektiivin omaaminen ei ole itsestään selvää kaikille yliopiston käyneille lastentarhanopettajille, sen olen moneen kertaan havainnut työssäni. Kentällä tämä näyttäytyy karrikoidusti niin, että lapset, joilla ei ole haasteita, pärjäävät ja oppivatkin, mutta tuen tarpeiset lapset voivat jäädä ilman tukea ja mahdollisesti sekoittaa koko ryhmän toiminnan niin, että kenenkään hyvinvointi ei ole turvattu. Tämä saattaa vaikuttaa suuresti lapsen oppimismahdollisuuksiin ja jopa syrjäyttää lapsen jo ennen koulun alkamista oppimisen polulta. Kuitenkin koen niin, että työntekijän vahva kiinnostus toimia lapsen parhaaksi auttaa hyödyntämään omaa ammatillista osaamista parhaalla mahdollisella tavalla ja tarpeen tullessa myös ottamaan itselle vieraammista asioista selvää, oli koulutustausta mikä tahansa. Niinpä vastakkainasettelu yliopisto- ja ammattikorkeakoulutaustaisten tuntuu kurjalta ja keinotekoiselta. Helposti tämä asettelu antaa tunteen myös siitä, että omaa ammattikorkeakoulupohjaista ammattitaitoa ei arvosteta. Tämä saattaa edelleen johtaa siihen, että yksi suuri ammattiryhmä ei enää pidä työtään motivoivana, varsinkaan kun arvostus ei ole koskaan näkynyt myöskään palkkapussissa. Tämä saattaakin johtaa varhaiskasvatuksen laadun romahtamiseen: ne työntekijät, jotka varhaiskasvatukseen jäävät, eivät ole enää motivoituneita työhönsä ja osa taas vaihtaa työkenttää niin, että kouluttamattomien työntekijöiden osuus kentällä kasvaa. Toki jos sosionomien katsotaan olevan epäpäteviä työhönsä, tämä ei ehkä ole ongelma. Se, että näen lastentarhanopettajien osaamisessa suuria haasteita arjen työkentällä, ei kuitenkaan ole ollut tähän saakka ongelma, koska moniammatillisuus on taannut sen, että monenlaista osaamista löytyy ja kollegoiden osaamista on voinut myös hyödyntää. Jos suuntaus on kuitenkin sellainen, että sosionomeilta ollaan viemässä pätevyys toimia opettajina, saattaa se johtaa yhden koulutustaustan häviämiseen kentältä. Tässä vaiheessa yliopiston koulutusta tulisi ehdottomasti muuttaa sellaiseen suuntaan, että heidän koulutuksensa antaa valmiuksia myös haasteiden kohtaamiseen. Se, että tällaiseen vastakkainasetteluun on lähdetty, tuntuu todella oudolta ja kurjalta. Ammattikorkeakoulujen edustus olisi ehdottoman tärkeää erilaisten työryhmien kokoonpanoissa. Niinpä toivoisi, että ammattilaiset pitäisivät toistensa työpanosta arvossa myös siten, että moniammatillisuus näkyisi myös näin.
(Valkeakoski, 06.07.2017)
#2345
Päiväkodeissa tarvitaan sekä sosionomeja että lastentarhaopettajia. Toisen näkemyksen puuttuessa ei lapsi saa sitä tasokasta päivähoitoa, jota moniammatillisella työryhmällä pystytään tarjoamaan.(Turku, 06.07.2017)