RYHTILIIKE POLITIIKKAAN: VANHUSASIAT KUNTOON

Väestö ikääntyy voimakkaasti, yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa.  Palvelutarpeiden ja tarjonnan välinen kuilu uhkaa revetä. Muistisairaudet ovat suurin vaikean toiminnanvajavuuden ja hoivantarpeen aiheuttaja. Heidän määränsä nousee ennusteiden mukaan noin neljännesmiljoonaan vuoteen 2040 mennessä. Kehitys haastaa palvelurakenteen ja -tarjonnan.

Ylen MOT-ohjelman mukaan vuoden 2024 lopussa pitkäaikaiseen hoivaan ja hoitoon jonotti yli 2 000 ikäihmistä. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan tulevaisuudessa tuhannet vanhukset jäävät ilman ympärivuorokautista hoitopaikkaa, koska paikkoja ei ole lisätty tarpeen kasvua vastaavasti. Kotihoitoa on vähennetty seurauksella, että se muistuttaa yhä enemmän kotiin annettavaa laitoshoitoa. Omaishoidon tuet on vedetty minimiin.

Hyvinvointialueet säästävät vanhuspalveluista tänä vuonna arviolta noin 140 miljoonaa euroa, mikä edelleen heikentää tilannetta. Vaikka perustuslaki antaa lakisääteisen suojan näidenkin palvelujen saatavuudelle, julkinen valta ei käytännössä ole sitoutunut vanhustenhoidon määrätietoiseen kehittämiseen, vaikka hoidon tarpeen kasvu on ollut tiedossa. 

Palvelurakennetta on muutettu ilman kokonaisnäkemystä. Digivälitteistä etähoivaa on lisätty. Vanhuksia pakotetaan asumaan kotona, vaikka kunto edellyttäisi ympärivuorokautista hoitoa. Hoitoon pääsyä lykätään kriteerien täyttyessäkin. Ympärivuorokautista hoivaa on korvattu yhteisöllisellä asumisella, joka usein muistuttaa laitosmaista kotona asumista ilman riittävää vanhuuden turvaa. Omaishoidon tuen ehtoja on kiristetty. Hoivavastuuta on siirretty ja siirretään kasvavassa määrin omaisille.

Palvelujen keskittäminen suurempiin ja harvempiin yksiköihin vaikeuttaa puolisoiden ja omaisten yhteydenpitoa. Perustason hoidon ja hoivan vaikeutuminen on johtanut ensihoidon ja erikoissairaanhoidon päivystysten ruuhkautumiseen. Hoidon jatkuvuus heikkenee. Hoivaköyhyys johtaa pahimmillaan epäinhimillisiin tilanteisiin, eritteissä olemiseen ja nälkään. Hoitoa tarvitsevien ihmisarvo murenee samalla kun omaisten turvattomuus lisääntyy ja luottamus järjestelmään rapautuu. Hoitajien työ vaikeutuu, johtaa uupumiseen ja siirtymiseen muihin tehtäviin. Sairaankuljetusten tarve ja poliisin työmäärä kasvavat. Kustannukset lisääntyvät ihmisten ohjautuessa epätarkoituksenmukaiseen hoitoon tai jäädessä ensivaiheessa kokonaan sitä ilman.

Usko digitalisaation hyötyihin on ylimitoitettua. Teknologia ei syötä, ei tarjoa inhimillistä kohtaamista ja kosketusta, ei vie suihkuun ja vessaan, ei valvo lääkkeiden ottoa, ei aidosti osallista yhteiseen virkistystoimintaan eikä luo yhteisöllisyyttä.

Kotona asuvien vanhusten toimintakyvyn ylläpitämiseen ei ohjata riittävästi voimavaroja. Järjestöjen tukien leikkaukset heikentävät osaltaan kotona asuvien tukea.

Vanhusten ja omaisten näkemykset sivuutetaan: muistisairauksiin ja sosiaalisen tuen tarpeeseen liittyviä, toimintakykyä olennaisesti heikentäviä avun tarpeita ei tunnisteta riittävästi.

Henkilökunnan saatavuusongelmia lisäävät hoitajamitoituksen muutokset, työn muuttuminen entistä raskaammaksi, palkkauksen ja arvostuksen jälkeen jääminen.

Tilanteen korjaus vaatii välittömiä toimenpiteitä:

· Julkisen vallan, valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien on yhdessä otettava vastuu vanhuspalvelujen saattamiseksi pohjoismaiselle tasolle pohjoismaisen hyvinvointimallin pohjalta. Erityinen vastuu tästä on lakiasäätävällä eduskunnalla.  

· Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa lähipalvelut, kuten vanhuspalvelut toteutetaan mahdollisimman lähellä ihmistä ja päätöksentekoa niin, että ihmiset itse voivat vaikuttaa vanhuspalvelujen sisältöön ja rahoitukseen. Tätä edellyttää myös EU:n läheisyysperiaate (subsidiariteetti).

· Vanhusten kotona asumista on tuettava sairauksia ehkäisevällä ja toimintakykyä ylläpitävällä toiminnalla. Toimintakykyä tukeva päivätoiminta on rakennettava kunnan, hyvinvointi-alueen, yksityissektorin ja järjestöjen yhteistyönä.

· Kotihoidon saatavuutta on helpotettava ja taattava niin, että ikäihmiset saavat hoitoa koko luvatun ajan. Hoivaan kohdistuvan kotitalousvähennyksen tukiprosentti tulee palauttaa entiselleen edistämään paikallista hoivayrittäjyyttä.

· Ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta on parannettava tasa-arvoisesti eri puolilla maata.

· Sairastuneille ja haurastuneille ikäihmisille on taattava nopea pääsy tutkimuksiin, kokonaisvaltaiseen geriatriseen arvioon, hoitoon ja kuntoutukseen.

· Omaishoidon rahallinen tuki ja sen saamisen kriteerit on yhtenäistettävä koko maata kattaviksi ja korvauksen tasoa on nostettava. Korvaukset on asteittain muutettava verovapaiksi. Omaishoidon tukipalvelut on taattava yhden luukun periaatteella kaikilla hyvinvointialueilla.

· Kaupunki- ja kuntaympäristöjä on kehitettävä ikäihmisten itsenäisyyttä tukeviksi ja toimintakykyä ylläpitäviksi. Joukkoliikenteen maksupolitiikalla on mahdollistettava kohtuuhintainen liikkuminen.

· Vanhusasiavaltuutetun suositukset digiasioinnista on toteutettava.

VIESTI PÄÄTTÄJILLE: poliittisten päättäjien eri hallintotasoilla on yhteistyössä palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa turvattava vanhuksille tarpeenmukaiset ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Eri toimijoiden on kannustettava ja autettava vanhuksia ylläpitämään toimintakykyä ja aktiivisuutta luomalla sille on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset.   Muutos on käynnistettävä nyt, vanhuksilla ei ole aikaa odottaa!  

Markku Silvennoinen    Ota yhteyttä adressin tekijään