Luonnonmukaiselle metsänhoidolle on saatava virallinen hyväksyntä.

Vaadimme, että jatkuvan kasvatuksen periaatetta noudattava ja siten avohakkuiden tarpeen minimoiva metsänhoito-oppi hyväksytään yhdenvertaiseksi vaihtoehdoksi tehometsätaloudelle. Maa- ja metsätalousministeriö on velvoitettava toimeenpanemaan uudistus. Yhdenvertainen kohtelu on huomioitava metsänhoidon ohjeistuksia laadittaessa ja metsänhoidon tukirahoituksesta päätettäessä. Luonnonmukaiseen metsänhoitoon liittyvä osaaminen on hyväksyttävä perusteeksi myös Metsänhoitoyhdistysten jäsenmaksusta vapauttamiselle.

Perustelut:

Sotien jälkeen maassamme alkoi yleistyä aukkohakkuulle perustuva metsänhoito-oppi. Tätä ennen avohakkuuta oli pidetty metsän hävittämisenä. Yksityismetsissä säilyi perinteinen, puunsaannon jatkuvuuteen tähtäävä korjuumenetelmä vielä vuosikymmenten ajan. 1970-luvulle tultaessa valtaosa yksityismetsistäkin oli saatu omaksumaan tehometsätalouden opit. Porkkanana käytettiin uudistusalojen vapautusta pinta-alavaerosta, keppinä hakkuukiellon uhkaa. Vaihtoehdoksi tarjottu jatkuvan kasvatuksen periaate torjuttiin jyrkästi.

Vuosikymmenten myötä karttunut kokemus on osoittanut, etteivät tehometsätaloudelle asetetut odotukset toteudukaan. Aukkohakkuille perustuva metsänhoito on hetkellisesti tuottavaa, jos tärkeimpänä pidetään metsäteollisuuden tarpeita. Sekä kotimaisten että ulkomaisten tutkimusten perusteella jatkuvaan kasvatukseen perustuva metsänhoito olisi metsänomistajan kannalta tuottavin vaihtoehto. Jatkuvan kasvatuksen metsässä tulevat myös metsän monikäyttö- ja luontoarvot parhaiten huomioiduksi.

Poliittiselle päätöksenteolle perustuva metsänhoidon tukijärjestelmä, johon kuuluu myös metsätutkimuksen rahoitus, suosii yksipuolisesti aukkohakkuille perustuvaa metsänhoito-oppia. Yhteiskunnan varoin kustannetaan hoitotoimenpiteitä, joita jatkuvan kasvatuksen metsissä ei tarvitsisi toteuttaa. Jatkuvaa kasvatusta suosivien tukijärjestelyjen tarvetta ei tunnusteta. Niinpä yhteiskunnan varoja ollaan valmiita laittamaan taimikon raivaukseen mutta ei luonnonmukaisten hakkuiden avohakkuuta korkeampiin korjuukustannuksiin.

Valtion myötävaikutuksella tehometsätalous on saavuttanut aseman, jota voi hyvin pitää epänormaalina. Erilaiset kansalaisryhmät - muun muassa luonnossa liikkujat, sienestäjät, metsästäjät ja arvatenkin melkoinen osa luonnontieteilijöistä ja metsänomistajista - vastustavat kovakouraista metsänkäsittelyä. Metsätalouden ammattilaiset metsäinsinööristä professoreihin torjuvat arvostelun perusteettomana. Aitoa vuoropuhelua ei ole. Koska valtio on osaltaan edesauttanut vuoropuhelun katkeamista, sen on nyt korjattava tilanne saattamalla luonnonmukainen metsänhoito yhdenvertaiseen asemaan tehometsätalouden kanssa. Tämä edellyttää poliittista päätöstä asiasta.

Toimenpidesuositukset:

- metsänomistajan on voitava vapaasti valita, kumman metsänhoito-opin mukaan hänen metsiään hoidetaan ja mille taholle metsänhoitomaksu suoritetaan (osaamisen kriteerinä ei saa enää pitää vain tehometsätaloutta);
- metsänhoidon tuki-instrumentit on suunniteltava niin, että ne suosivat molempia metsänhoitotapoja (luonnonmukaisessa metsänhoidossa tuet
kohdentuvat yksinomaan puun korjuuseen);
- Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion on laadittava alan asiantuntijoita kuulemalla ohjeistukset myös luonnonmukaista metsänhoitoa silmällä pitäen;
- tutkimusrahoitusta on siirrettävä merkittävästi luonnonmukaisen metsänhoidon puolelle.

Nimienkeräys on päättynyt. Adressi on lähetetty maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle 21.9.2009.

Lisätietoa:

Luonnonmukaisen metsänhoidon perusteista

Erkki Lähde: Jatkuvaa vai jaksollista kasvatusta? (Metsätieteen aikakauskirja 4/2002)

Ekotalousmetsässä luonto vahvistuu (Pallo hallussa 6.2.2006)

Anu Laakkonen, puheenjohtaja, Joensuun Seudun Vihreät ry    Ota yhteyttä adressin tekijään