Lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa ei saa laskea!

Adressi jälkihuoltonuorten turvatun tulevaisuuden puolesta.   

Avoin kirje sosiaali- ja terveysministerille.  

Jälkihuollolla tarkoitetaan sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen tarjottavaa kokonaisvaltaista tukea nuorelle. Jälkihuollossa on kyse yhteiskunnan sijoitettuna olleille nuorille antamasta aikuistumisen tuen palvelulupauksesta. Sen tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella nuorella on vähintään yksi turvallinen aikuinen elämässään, oma koti, riittävät valmiudet asumiseen ja taloudenhoitoon sekä yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Nuoria tuetaan opintoihin pääsemisessä ja niissä pysymisessä sekä työllistymisessä. Hyvinvointialueiden tehtävänä on varmistaa nuoren tuen tarvetta vastaava palvelukokonaisuus.  

Hallitusohjelman kirjauksen mukainen jälkihuollon ikärajan alentaminen 25 vuodesta 23 vuoteen on jo STM:ssä valmistelussa. Kyse on ryhmästä 18–24-vuotiaita nuoria, jotka on lapsena sijoitettu perhehoitoon tai laitokseen, koska kotona ei ole kyetty turvaamaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Näiden nuorten lapsuus on ollut rikkonainen ja epävakaa, he ovat jääneet vaille tarvitsemaansa hoivaa, huolenpitoa ja suojelua. Joillakin on taustallaan useampi sijaishuoltopaikka ja joitain heistä on kohdeltu kaltoin sijaishuollon aikana. Jotkut heistä ovat lapsuudessaan moneen kertaan menettäneet luottamuksensa aikuisiin ja kantavat lapsuudenkokemuksistaan johtuvaa traumataakkaa pitkälle aikuisuuteen.  

Jälkihuollossa olevien nuorten auttaminen edellyttää tiivistä kontaktia nuoreen, jotta luottamuksellinen suhde voi syntyä, yksilöllinen tuen arvioida ja sitä vastaava palvelupaketti rakentaa. Jälkihuoltoon oikeutetut nuoret, kuten myös heidän tuen tarpeensa ovat erilaisia. Jotkut heistä eivät tarvitse tukitoimia lainkaan, toisten tuen tarve on vähäistä ja lakkaa ennen kuin nuori täyttää 25 vuotta. Keskeistä tuen vaikuttavuuden kannalta on ymmärtää heidän kasvuhistoriansa merkitys nykyhetkeen.  

Monet jälkihuoltoon oikeutetut nuoret saavat ensimmäisen lapsensa nuorena. Hyvin toteutettu jälkihuolto voi siksi olla sijoitetun nuoren itsensä kuntouttamisen lisäksi myös ennaltaehkäisevää lastensuojelua, jolla voidaan katkaista ylisukupolvisen huono-osaisuuden kierre ja asiakkuus lastensuojelussa. Jälkihuollon tiiviillä tuella voidaan tukea ja vahvistaa nuorten vanhemmuutta ja käsitellä siihen väistämättä heijastuvia omia lapsuuden kokemuksia, kun he itse tulevat vanhemmiksi.   

THL:n tilastot osoittavat, että 15–16-vuotiaiden sijoitukset ovat trendinomaisesti lisääntyneet. Sijaishuolto jää tällöin lyhyeksi, kierrettä ei saada katkaistuksi ja kuntoutuminen jää kesken. Osa jälkihuoltoon oikeutetuista nuorista voi todella huonosti, ja he tarvitsevat jälkihuollon tukitoimenpiteitä siihen saakka, kun he täyttävät 25 vuotta. Osalla heistä on vakavia mielenterveys- ja päihdepulmia tai he kärsivät neurokirjon haasteista, joihin he eivät ole saaneet apua ja tukea. Osa nuorista on asunnottomia. Osa on ajautunut jo teini-iässä rikosten tielle.    

Jälkihuollon ikärajan alentaminen ei poista näiden nuorten tuen tarvetta, mutta saattaa heikentää heidän mahdollisuuksiaan kuntoutua ja kiinnittyä yhteiskuntaan, jos jälkihuollon sosiaalityöntekijän koordinoima, kokonaisvaltainen tuen tarpeeseen vastaava tukipaketti hajoaa useammalle luukulle. Tuen tarve ei lopu ikärajaa alentamalla, vaan kustannukset siirtyvät toisaalle, eikä todellista säästöä synny.  

Usein vaikeimmin oireilevat ja kaikkein haastavimmassa elämäntilanteessa olevat nuoret eivät kiinnity jälkihuoltoon vielä ensimmäisten vuosien aikana, vaan vasta myöhemmin, jolloin 25 vuoden ikäraja on erityisen tarpeellinen ja ennen kaikkea hyödyllinen vaikuttavan työskentelyn kannalta. Jälkihuollon työskentelyn tarkoituksena on katkaista vahingollinen kierre ja kuntouttaa nuori siten, että hän voi kiinnittyä yhteiskuntaan. Jälkihuollon tuella voidaan ehkäistä myös hallitusohjelman kirjausten mukaisesti jengirikollisuutta.    

Jälkihuollon puitteissa jokaiselle nuorella tulee turvata oma koti ja varmistaa, että peruskoulu on käyty ja toisen asteen opinnot suoritettu. Lisäksi on tärkeä varmistaa, että nuoren arjessa on vähintään yksi turvallinen ja luotettava aikuinen. Nyt tämä ei valitettavasti toteudu. Lastensuojelun jälkihuollon työmäärää lisää se, että monet nuorista ovat huonokuntoisia.  Ratkaisuna tähän ei kuitenkaan voi olla jälkihuollon ikärajan alentaminen ilman, että jälkihuollon tuloksellisuutta nykylainsäädännön mukaisesti on arvioitu tutkimuksen keinoin.     

Jälkihuolto ei ole pahoinvoivia nuoria eriarvoistavaa, vaan toteuttaa yhteiskunnan velvoitetta huolehtia heistä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kasvaa omassa perheessään eri syistä, ja joista useat jäävät ilman oman vanhemman ja läheisverkoston tukea aikuistuessaan. Sijoitettuna olleiden nuorten polku ei ole tavanomainen, ja syyt tähän ovat hyvin moninaisia. Yhteiskunnan on kannettava vastuu nuorista, joille on lapsuudessa annettu suojelulupaus.   

Julkisuudessa on myös kerrottu, että jälkihuollon ikärajan alentamisella väitetysti säästyvät 24 miljoonaa on tarkoitus siirtää varhaiseen, ennaltaehkäisevään lasten ja perheiden tukeen. THL:n lastensuojelun tilastot kotinsa ulkopuolelle sijoitettujen lasten jatkuvasti kasvavissa määrissä osoittavat, että ennaltaehkäisevä tuki ei meillä toimi. Jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten tulevaisuudesta otettavat miljoonat eivät tule korjaamaan tilannetta. Perustason tuen tehottomuuden syynä ei ole yksin raha.  

Me jälkihuollon iän laskemisaikeista huolestuneet kansalaiset vetoamme tällä julkisella kannanotolla poliittisiin päätöksentekijöihin lastensuojelun ikärajan säilyttämiseksi 25 ikävuoteen saakka. 

#jälkihuolto2023   

#jälkihuolto     

Lähteet:   

Araneva, Mirjam.  Lapsen suojelu. Toteutus ja päätöksenteko. (2. uudistettu painos, 2022) s. 668-717.   

Hirschovits-Gerz, Tanja & Heino, Tarja & Laine, Terhi & Weckroth Niina (toim.) (2023) Kohti laadukasta aikuistumisen tukea. Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä eteenpäin -hankkeen loppuraportti. THL:n raportti 5/2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-078-1   

Heino, Tarja & Laine, Terhi & Hirschovits-Gerz , Tanja (2023) Tieto vaikutuksista ja vaikuttavuudesta auttaa päätöksentekoa. Teoksessa Hirschovits-Gerz, Tanja & Heino, Tarja & Laine, Terhi & Weckroth Niina (toim.)

Kohti laadukasta aikuistumisen tukea. Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä eteenpäin -hankkeen loppuraportti, sivut 113–117. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-078-1   

Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmä. Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:43. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4084-0    

Saari, Juho & Eskelinen, Niko & Björklund, Liisa (2020) Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus.    

Yliruka, Laura & Kantoluoto, Anne & Heino, Tarja & Laine, Terhi & Hipp, Tiia (2020) Itsenäistymistä ja hyvinvointia tukeva jälkihuolto ja nuorten aikuisten sosiaalityön mallinnus: Osana lastensuojelun VIP-nuoren palvelupolkua. THL, Työpaperi 32/2020.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-552-0 

Minna Manelius    Ota yhteyttä adressin tekijään