Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Viljelijöillä on ollut palkka-ale jo vuosia

Palkansaajia pelotellaan palkkojen
leikkauksilla ja yritysjohtajilta tivataan
halukkuutta nipistää palkkapussistaan muutamia prosentteja. Maatalousyrittäjiä tämä hämmentää, sillä heillä on ollut
palkka-ale jo vuosia.

Maatilojen yrittäjätulo aleni 14 prosenttia vuosina 2000–2012. Samaan aikaan palkansaajien ansiotaso nousi 25 prosenttia.

MTT Taloustutkimuksen ja Tilastokeskuksen luvut kuvaavat tulojen todellista kehitystä ja ostovoimaa, kertoo MTK:n maatalouslinjan johtaja Seppo Aaltonen.

”Suuri yleisö ja kaikki viljelijät eivät varmasti itsekään ymmärrä, miten alhainen tulotaso todellisuudessa on. Tämä joukko tulee saamaan kansaneläkettä, koska myel-eläke jää niin pieneksi”, Aaltonen sanoo.

Maatilojen nettotulot ovat olleet viime vuosina nimellisesti noin 20 000 euroa koko maatilaa kohti.

”Kyse ei siis ole yhden ihmisen palkasta, vaan perheen maataloudesta saamasta tulosta.”

Myös vuosittaiset tulovaihtelut ovat suuret sään ja hintojen voimakkaan vaihtelun vuoksi. Sen sijaan palkansaajat ovat tottuneet tasaisesti nouseviin tuloihin.





Hyvä ostovoima
suosii kotimaista



Aaltosen mielestä viljelijöiden tuloja pitäisi nyt pystyä nostamaan maataloustuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Esimerkiksi sianlihantuotannon heikko kannattavuus näkyy jo selvänä tuotannon laskuna ja tuonnin kasvuna.

Hän huomauttaa, että kannattavuuden parantaminen edellyttää parempia markkinatuloja viljelijöille.

”Tätä eivät laajat palkanalennukset yhteiskunnassa edistä. Suomalaisen kuluttajan ostovoima on pyrittävä pitämään mahdollisimman hyvänä niin kotimaisen ruuan kuin muidenkin kotimaisten tuotteiden kysynnän vahvistamiseksi ja tuonnin vähentämiseksi”, Aaltonen summaa.



”Viljelijä on
palkkakuopassa”



MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on samoilla linjoilla.

”Tässä on kymmenen vuotta alennettu palkkoja”, hän sanoo viljelijöiden puolesta.

”Viljelijät ovat syvässä palkkakuopassa, sillä heidän ostovoimansa on alentunut todella rajusti suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Samaan aikaan kustannustaso on noussut kovaa vauhtia.”

Kustannusten nousussa näkyy muun muassa palkansaajien kohonnut ansiokäyrä, kun palveluita ostetaan tilan ulkopuolelta.

Marttila ymmärtää presidentin palkanalennuksen keinona säästää valtion menoja ja hyväpalkkaisten palkanalennuksista puhumisen yleensä, jos sillä haetaan esimerkkiä yleiselle palkkamaltille.

Nimenomaan palkkamaltti on hänestä kuitenkin tärkeämpää kuin palkkojen alentaminen, sillä jälkimmäinen ei ratkaise julkisen sektorin rahoitusongelmaa, vaan voi päinvastoin pahentaa sitä.

”Jos yksityinen sektori leikkaa palkkoja, kunnat ja valtio menettävät verotuloja ja kysyntä pienenee. Osinkojen maksu voi lisääntyä, mutta hyöty valuu amerikkalaisille eläkeyhtiöille.”

Marttila kannattaisi joustavampaa sopimista työelämässä, jotta yritysten kilpailukyky ei jäisi palkoista kiinni. Sen sijaan kasvavassa ja kannattavassa yrityksessä palkka-aleen on turhaa ryhtyä.

Eija Mansikkamäki