Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Iiro Viinanen jatkaa sinnikkäästi varjonyrkkeilyään kuvittelemaansa vesistömörköä eli turvetuotantoa vastaan. (Ksml 2.12). Viinanen ihmettelee, miksi Vapo järjestää tilaisuuden kertoakseen ympäristönsuojelun ohjelmastaan, vaikka toisaalta kertoo turvetuotannon haittavaikutuksen vesistöille olevan maanlaajuisesti vain yhden prosentin luokkaa. Samassa jutussa saavat ympäristöviranomaisetkin kyytiä, koska seuraavat tyynesti sivusta vesistöjen pilaamista.

Kirjoituksesta puuttuvat taas faktat. Väittämien tieteellinen osuus on lauseessa ”paljain silmin voi nähdä humuspuuron ajautuvan ojia pitkin alapuolisiin vesistöihin”.

Mittauksin on voitu osoittaa, että turvetuotannosta tulevien vesimassojen ja humusmäärien välillä on selvä yhteys. Esimerkiksi Kyyjärveen laskevasta vedestä noin 2,5–3 prosenttia tulee turvetuotannosta ja sen humuskuorma on desimaalien tarkkuudella sama 2,5–3 prosenttia. Vastaavia mittauksia samanlaisin tuloksin on tehty myös monilla muilla paikkakunnilla.

Sitten siihen Viinasen ihmettelyyn, miksi turvetuotanto puhdistaa vesiään, vaikka ne eivät kuormitakaan vesistöjä. Siihen ovat syynä kaiken aikaa kiristyneet lupaviranomaisten vaatimukset turvevesien puhdistamiseksi fosforista ja humuksesta.

Maa- ja metsätaloudella ei ole vastaavia vaatimuksia. Purovesien fosforipitoisuus mitataan mikrogrammoissa litraa kohden. Maataloudesta tulevien vesien fosforipitoisuus on yleensä tasolla 100–200 mikrogrammaa /litra. Esimerkiksi Aurajoen fosforipitoisuus on noin 130 ja virtaama vuodenajasta riippuen keskimäärin 7 000 litraa sekunnissa. Turvetuotannosta lähtevien vesien fosforipitoisuus on yleensä 40-50 ja siitä vaaditaan jopa 80:n prosentin vähennystä. Turvetuotannosta lähtevät virtaamat eli vesimäärät ovat useimmiten 5-50 llitraa sekunnissa, kulloisenkin tuotantoalueen koosta tietysti riippuen.

Vertailun vuoksi mainittakoon sekin, että pääkaupunkiseudun noin miljoonan ihmisen jätevedet puhdistetaan huippumodernissa Viikinmäen jätevedenpuhdistamossa. Sen ympäristöluvassa edellytetään että puhdistetun jäteveden fosforipitoisuus on saatava tasolle 300 mikrogrammaa/litra. Tätä vettä menee Suomenlahteen 3 200 litraa sekunnissa. Maaseudulla toimivien puhdistamojen puhdistetun veden ympäristöluvan vaatimustaso on usein tasolla 700–1 000 mikrogrammaa/litra.

Puhdistamattoman jäteveden fosforipitoisuus on noin 10 000–15 000 mikrogrammaa/litra ja sähkökatkosten ja runsaiden sateiden aikana sitä menee edelleen huomattavia määriä kautta käsittelemättömänä vesistöihin.