Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Köyhyys ei poistu yksin kehitysavulla
vaan luomalla työtä ja toimeentuloa

Uuden poliittisen linjan takana seisovat niin kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) kuin ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.). He esittelivät lajissaan toisen kauppaa tukevan kehityspoliittisen toimintasuunnitelman keskiviikkona Helsingissä pidetyssä asiantuntijaseminaarissa.

Kannettu vesi ei tunnetusti pysy kaivossa, Hautala muistutti. Köyhyys vähenee hänen mukaansa vasta, kun ihmiset pääsevät itse jaloilleen. Siksi politiikassakin on päästävä eroon kapeista hallinnon siiloista.

Esimerkiksi Hautala nosti suomalaisyrittäjän Taina Snellmanin, jonka perustama yritys Tikau on myös Intiassa toimiva kansalaisjärjestö.

Snellman kertoi haluavansa edistää sosiaalisen yrittämisen mallia, jossa intialaiset maaseudun naiset voivat työskennellä kotikylissään.

Intialaisten käsityöläisten tuotteiden myymistä kuitenkin vaikeuttaa esimerkiksi heikko tiestö. Tähän tarvitaan kehitysapua.





Kohti reilumpaa
kauppapolitiikkaa



Alexander Stubb kertoo havainneensa, että niin Suomessa kuin EU:ssa laajemmin on havaittavissa paljon menneen ajan ajattelua, jonka mukaan vienti on hyvästä ja tuonti pahasta.

Kuitenkin todellisuus on nykyisin sitä, että Nokian puhelin on suunniteltu Suomessa, osat tuotettu Aasiassa ja ohjelmistot Amerikassa.

Näin on mahdotonta puhua, että se olisi suomalaista vientiä, hän muistutti.

Ongelmia liittyy myös EU:n maatalouspolitiikan ja kauppapolitiikan suhteisiin: monet kehitysmaat kritisoivat unionin haluttomuutta maataloustuotteiden markkinoiden vapauttamiseen.

”EU:n kauppapolitiikka ei ole aina reilua”, Stubb totesi.

Nykymaailmassa, jossa samat yritykset toimivat niin rikkaissa kuin köyhissä maissa, on syytä muuttaa paitsi kehityspolitiikan myös kaupan käytänteitä.

Siksi Stubbin mielestä koko sana vienninedistäminen joutaa korvattavaksi jollain paremmalla.





Rahoitusratkaisut

uupuvat



Myös Suomen World Visionin Aasian aluepäällikkö Miikka Niskanen arvioi, että halu apuriippuvuuden vähentämiseen ja perinteisen kehitysyhteistyön uudistamiseen on kohdemaissa suurempaa kuin apua antavissa länsimaissa.

Tätä varten World Vision on yhdessä Finpron ja Aalto-yliopiston kanssa kehittänyt uutta toimintamallia, jossa suomalaisten yritysten osaamista hyödynnetään köyhien yhteisöjen hyväksi.

Hän antoi esimerkeiksi srilankalaiset viljelijät ja kalastajat, jotka saavat osaamista tuotteidensa jalostamiseksi elintarvikkeiksi sekä niiden markkinoimiseksi.

Intialaisten slumminuorten kierrätysyritykselle pyritään puolestaan kehittämään teknologiaa, joka vähentää käsin tehtävää vaarallista ja hidasta jätteiden lajittelua.

Ongelmana on Niskasen mukaan kuitenkin se, että perinteiset kehitysyhteistyön rahoitusmallit eivät taivu tällaiseen toimintaan.

UPM:n yritysvastuujohtaja Marko Janhunen kertasi lyhyesti yhtiön vaiheita Uruguayssa. Parikymmentä vuotta sitten aloitettujen eukalyptusviljelmien ympärille on syntynyt työtä noin 8 000 ihmiselle.

”Köyhyys ei poistu tuella vaan yrittäjyydellä”, Janhunen sanoi.

Hänen mukaansa eniten kaivattaisiin uusien paikallisten yrittäjien tukemiseen tarvittavia riskirahoituksen muotoja.



KAIJALEENA RUNSTEN

Mustavalkoisesta asetelmasta, että
kehitysapu ja kauppa sulkevat toisensa pois, olisi aika päästä todelliseen köyhyyden
vähentämiseen. Suomi on siirtynyt
kauppaa tukevan kehityspolitiikan tielle.