KKY ei saa jättää kissoja pakkaseen

Tässä muutamia vuosia sitten otti eräs rouva kissayhdistykseltä kissan. Rouva oli kovin kissaihmisiä ja hän ajatteli olla avuksi muutoinkin yhdistykselle. Hän alkoi pitämään pienimuotoista ensikotia. Kissayhdistyksen kotipaikkana oli Tampere ja hän asui kauempana Tampereesta. Puhelimitse tämä rouva piti yhteyksiä yhdistykseen kysellen neuvoja kissojen hoidossa ja kertoakseen kissojen kuulumisia.
Yhdistyksessä tämä nainen leimattiin ”hulluksi ja vähän vajaaksi”, koska koko ajan soitteli. Kuitenkin oli tiedossa, että kyseinen rouva oli testamenttaamassa omaisuuttaan yhdistykselle, kun aika koittaa ja niinpä kaikkia neuvottiin olemaan ystävällinen ja pitkämielinen tälle rouvalle.

Tuli yhdistyksessä ”kriisin aika”. Eräällä aktiivitoimijalla kävi mielessä soittaa tälle rouvalle, että ennen panetteluita ja pahoja puheita, mitä aktiiveista keksittiin ja leviteltiin, olisi tämän rouvankin hyvä tietää, missä mennään.
Aktiivitoimija ei kuitenkaan soittanut, koska ei omalta osaltaan halunnut lietsoa mitään eripuraa ja antaa omien näkemystensä vaikuttaa toisen ihmisen mielipiteisiin. Ja koska rouva asui kauempana eikä ollut koskaan ollut yhdistyksen kokouksissa, oli päällimmäinen ajatus, että ei viitsisi vanhempaa ihmistä alkaa kiusaamaan muitten riidoilla. Ensikoti kun kissarakkaalla ihmisellä toimisi kuitenkin.
Mutta yhdistyksen puolesta tämä yhteydenotto oli tehty. Tehty hyvinkin voimakkain sanakääntein, jolloin tällä rouvalla ei ollut kuin yksi näkemys asioista.

Surulliseksi tämän tarinan tekee se, että kyseinen rouva toi erittäin voimakkaasti mielipidettä, mikä hänelle oli annettu, esiin ylimääräisessä vuosikokouksessa. Panettelun ja ivan kohteeksi joutuivat juurikin silloiset aktiivitoimijat, joita oltiin savustamassa toiminnasta ulos. Panettelu meni sellaisiin henkilökohtaisuuksiin, mistä ensikotilainen ei missään nimessä olisi voinut tietää, jollei niitä olisi hänelle erikseen ilmoiteltu joltakin taholta.

Sen lisäksi, että tämä herttainen rouva oli antanut itsestään tehdä sätkynuken kokouksessa, oli surullista katsoa sivusta, kuinka hän, jonka omaisuutta vain kytättiin, toimi juuri ”perinnönkyttääjien” ehdoilla.

Mutta minkäs siinä sitten enää pystyi tekemään. Tilanteeseen ei ollut enää mahdollista mennä oikaisemaan tätä taustaa, koska sekin olisi leimattu vain riitelyksi ja asioitten vääristelyksi.

Niin…tarinan opetus… ehkä sitä ei tässä ollut, mutta tämäpä tarina saattaakin olla totta…