Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Ympäristöministeriö
kokeilee rajojaan

Ympäristöministeriö on suunnittelemassa uusia rajoituksia luonnonsuojelualueille. Uusin hanke on metsästyksen rajoittaminen valtionmailla.

Metsästys- ja kalastusasioista maassa vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Suojeluasiat ovat kuitenkin ympäristöministeriön alaisia ja tähän toimivaltuuteen vedoten ympäristöministeriö on pyrkinyt jo vuosia puuttumaan eräasioihin. Kysymys ei ole ollut niinkään kiinnostuksesta itse asiaan vaan pitkäjänteisestä ideologisesta kampanjasta reservaattiajatteluun perustuvan luonnonsuojelun puolesta.

Eduskunta muutti viime kaudella luonnonsuojelulakia siten, että metsästyskieltoja voidaan jatkossa säätää ns. muille luonnonsuojelualueille pelkän asetuksen turvin. Monissa kansallispuistoissa metsästys on kielletty jo vanhastaan, mutta tämä on perustunut lain määräyksiin. Nyt kieltoja ollaan laajentamassa kansallispuistojen lisäksi mm. Natura-alueille ja soidensuojeluohjelman alaisille alueille.

Kaikkiaan tällaisia alueita on Metsähallituksella 750 000 hehtaaria ja kohteita on 1800 kappaletta. Etelä-Suomessa sijaitsevilla suojelualueilla metsästys kielletään, sen sijaan Pohjois-Suomessa metsästys säilyisi sallittuna ainakin osittain.

Suomi on vanha metsästysmaa, jossa vallitsee edelleen elävä ja kehittyvä pohjoismainen metsästyskulttuuri. Ympäristöministeriön kaavailut ovatkin suora isku tätä pohjoismaista kulttuuriperintöä ja suomalaista elämänmuotoa vastaan.

Metsästys ei ole luonnonsuojelun vaihtoehto vaan osa luonnon kestävää käyttöä, minkä myös kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on kirjannut omiin periaatteisiinsa. Suomessa ympäristöhallinto ei näytä kieltoinnossaan paljon piittaavan näistä kansainvälisesti tunnustetuista luonnonhoidon ja -suojelun periaatteista.

Oma lukunsa on tapa, jolla ympäristöministeriö on nyt ryhtynyt säädösvalmisteluun. Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston apulaisosastopäällikkö Christian Krogell luonnehti (MT 7.11.2011) ympäristöministeriön suunnitelmia lainsäädäntövallan kaappaukseksi. Ympäristöministeri Ville Niinistö puolestaan haukkui haastattelussa (Yle 7.11.2011) koko maa- ja metsätalousministeriön, kun sen edustajat puolustavat metsästysoikeutta.

Vaikka ihan vallankaappauksesta ei olisikaan kysymys, ympäristöministeriön ei voida katsoa noudattavan hyvää hallintokulttuuria. Ministeriö ei ole vaivautunut kuulemaan säädösvalmistelua tehdessään ensimmäistäkään sidosryhmää. Tällaisessa asiassa olisi luonnollista, että hallinto järjestäisi laajoja kuulemisia, jotta mm. kuntien, metsästäjien, maanomistajien ja alueiden muiden asukkaiden mielipiteet tulisivat esille.

Ympäristöhallintoa on usein syytetty komentohallinnosta ja neuvostomallisesta salailukulttuurista. Sitä, miksi näin on, ei ehkä kannata ihmetellä tämänkään tapauksen jälkeen.

Metsästäjien lisäksi maanomistajat ovat ymmärrettävästi tyrmistyneitä suunnitelmista kieltää metsästys laajoilla alueilla. Kysymys on myös maanomistajien oikeuksista.

Ja siitäkin on kysymys, että kansalle ja päättäjille on koko ajan syötetty väärää tietoa. Kun Natura tehtiin, vakuutettiin, että sillä ei ole vaikutusta metsästykseen.

Vaikka nyt on kysymys vain valtionmaista, on selvää, että metsästyskielloilla haetaan laajempia ulottuvuuksia. Kun kiellot on saatu voimaan ensin Metsähallituksen maille, siirrytään sen jälkeen yksityiselle puolelle.

Jos ympäristöministeriön projekti menee läpi, riistakantojen säätely vaikeutuu olennaisesti. Miten esimerkiksi hirvikantoja säädellään, jos hirville sopivat alueet ovat metsästyskiellon alla? Kysymys ei ole vain itse suojelualueista vaan myös alueista niiden ympärillä.

Metsästyskieltojen valmistelu on palautettava alkuruutuun. Hallituksen, jonka pääministerikin on metsästäjä, täytyy ymmärtää asian merkitys.

’’

...ympäristöministeriö ei noudata hyvää hallintokulttuuria.