Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Kimmo Virtanen (Ote Geologi –lehden 63/2011 artikkelista

Turvevarat, turvemaiden
käyttö ja

turpeen energiakäyttö
Suomessa

(energianäkökulma)

Esitelmä Suomen Geologisessa Seurassa 10.2.2011, SGS:n
energiateemaan liittyen.

Turpeen fossiilisuudesta / uusiutuvuudesta

Turvetta voidaan sanoa fossiiliseksi, koska

Suomessa käytettävä turve on iältään keskimäärin

noin 2500–3000 vuotta vanhaa.

Tosin esimerkiksi kivihiili saattaa olla 300

miljoonaa vuotta vanhaa eli 100 000 kertaa

turpeen ikäistä. Turvetta voidaan sanoa fossiiliseksi

polttoaineeksi myös, koska hyödyntämiskelpoiset

turvevarat loppuvat aikanaan eli

nykyisellä käytöllä Suomesta keskimäärin 300

vuoden kuluttua.

Toisaalta turvetta voidaan myös sanoa

uusiutuvaksi, koska turpeen käyttö ja uuden

suobiomassan muodostuminen on Suomessa

suunnilleen tasapainossa (Mäkilä 2011), vaikka

kaikki nykyisin kertyvä biomassa ei tuhansien

vuosien kuluttua muodostukaan turpeeksi.

Uusiutuvuutta tukee se, että suo, jonka turpeet

on käytetty, voidaan soistaa uudelleen

samaan paikkaan kasvamaan turvetta. Näin ei

voi ajatella tehtävän käytetyille kivihiilikerrostumille

tai öljyesiintymille. On todettu, että

Kuva 5. Turvetuotantoalueiden pinta-ala ja laskennalliset

kokonaisturvevarat (Tuusniemi & al. 2010).


88 GEOLOGI 63 (2011)

uutta suosammalbiomassa voi muodostua vanhalle

tuotantoalueelle noin 2,5–4,5 tonnia /

ha vuodessa (Silvan 2010). Suon vedenpintaa

säätämällä on mahdollista nopeuttaa turpeen

kasvua. Uuden suobiomassa kasvunopeus on

moninkertainen vanhan turvekerrostuman

kasvuun verrattuna. Uusi suobiomassa voidaan

mahdollisesti korjata energiaksi mahdollisesti

50–100 vuoden välein, jolloin se olisi uusiutuvaa

energiaa.

Kivihiilikerrostuma ei muutu ilmakehän

vaikutuksesta. Se on fossiilinen kerrostuma.

Sen sijaan turvekerrostuma on koko kerrostuman

osalta jatkuvassa muutostilassa. Turvekerrostuma

kasvaa koko ajan paksuutta ja sitoo

hiiltä, mutta toisaalta kerrostuma myös hajoaa

koko ajan syvemmältä vapauttaen metaania

ilmakehään. Vanhaa turvetta

ei esiinny muualla, kuin maankuoren

vajoama-alueilla ja siellä missä turve on jäänyt

muiden sedimenttien alle.

Turpeen kerrostumisnopeus vaihtelee huomattavasti

ja se on riippuvainen monista eri

tekijöistä. Muun muassa kerrostumisnopeus

on suurempi geologisesti nuorilla soilla kuin

vanhoilla, se on suurempi Etelä-Suomessa kuin

Pohjois-Suomessa, se on suurempi ombtrotrofisilla

soilla kuin minerotrofisilla, se on suurempi

karuilla soilla kuin runsasravinteisilla –

jne. Kerrostumisnopeus vaihtelee paljon myös

eri vuosina, eri vuosikymmeninä, eri vuosisatoina

ja eri geologisina ilmastokausina (Mäkilä

ja Saarnisto 2008).

Suomessa turvetuotannon kasvihuonekaasupäästöt

olivat vuonna 2008 noin 8,5 milj.

tonnia CO2 (Tilastokeskus 2010). Tämän perusteella

Suomalainen tiedeakatemia on kannanotoissaan

numero 1. (Turpeen energiakäytön

työryhmä 2010) päätynyt arvioon, että

Suomen on luovuttava turvetuotannosta sen

maapallon ilmastoon aiheuttamien ilmastovaikutusten

vuoksi. Tiedeakatemia korostaa kannanottojensa

edustavan kansallista näkökulmaa.

– Norjan öljyn- ja kaasuntuotannon ilmastovaikutus

on noin 450 milj. tonnia CO2,

mutta Norjassa ei ole nähty kansalliseksi näkökulmaksi

esittää maan öljyn- ja kaasuntuotannon

lopettamista ilmastosyillä. Suomessa

turpeella yritetään selvitä kylmistä talvista,

Norjassa öljyllä ja kaasulla tehdään kansainvälistä

bisnestä.