VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

On huomattava, että vaikka susi on luonnon järjestyksessä ihmisen vihollinen ja toisin päin ihminen suden vihollinen, niin tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että susi vihaa ihmistä (jokainen ymmärtää että eläin ei tunne vihaa vaan toimii vaistoillaan), mutta ei sen myöskään tarvitse tarkoittaa sitä, että suojelua vastustava ihminen leimataan automaattisesti suden vihaajaksi, kysymys on vain siitä, että ihminen ja susi eivät voi olla kavereita, koska luonto on tarkoittanut niin.

Siis vihollisia ollaan - vaikkei vihamiehiä - silloin kun törmäystilanne sattuu, mutta muutoin eletään vuosituhantisessa tasapainossa, koska tämä tasapainoasetelma on testattu ja hyväksi havaittu sillä perusteella, että susikantakin elää ja on edelleen elinvoimainen. Tätä asiaa pitää katsoa laajemmasta perspektiivistä kuin alueellisesti, muutoinhan voitaisiin sanoa, että susikannab elinvoima on vaarantunut, koska mm. Saksassa sitä ei ole. Tässä olisikin "suojelusaksalaiselle" töitä ja suden suojelua rahoittavilla saksalaisilla samoin, mutta molemmat tahot ovat erityisen kiinnostuneita vain Suomesta susireservaattina eikä missään tapauksessa Saksaa haluta sellaisena nähdä. Suomalaisia siis vedätetään ja suorastaan kusetetaan ja osa kansalaisista lähtee näiden höynäyttäjien kelkkaan ilman, että hälytyskellot heillä soisivat.

Siis häirikkösudet on mielestäni poistettava jollain kansalaisyhteiskunnan hyväksymällä menettelytavalla ja samalla poistuu tarpeeton susiviha, jota juuri ruokkii pyrkimys yltiösuojeluun, joka ei voi toimia hyväksymällä susi lähes kotieläimeksi.