VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#3707: - Taas sama sakemanni p...kele.... 

Saksassa on metsiä lähes 11 miljoonaa hehtaaria eli noin 1/2 Suomen metsäalaa vastaava määrä, vallankin itäisessä ja eteläisessä (Alpit) osissa laajoja asumattomia alueita.  Jotkut saksalaiset luonnonsuojelujärjestöt ja myös yksityiset tahot rahoittavat venäläistä sudenkasvatustoimintaa, joka istuttaa näitä eläintarhojen ylijäämäsusia lähelle Suomen rajaa, mutta ei siis missään tapauksessa Saksaan, vaan turvallisen välimatkan päähän Itämeren taakse.

Kysymys suden suojelijoille, jotka ovat ottaneet tämän "suojelusakemannin" - tämän päiväisen lehtilööpin sanojen mukaan suosikkikirjailijan, kenties painosten kuningaskin? -  kärkihahmokseen: 

minkä vuoksi po. tahot rahoittavat täällä tapahtuvaa suojelua, vaikka suojelun tarve on suurimmillaan Saksassa, jossa esiintyy vain satunnaisesti Oder-joen yli tulleita susia täysin ilman omaa vakiintunutta ja lisääntyvää susikantaa? Miksi istukas-susia ei lasketa vapaaksi Saksanmaalle, vai loppuisiko rahoitus välittömästi?

Onko tässä kysymyksessä eilistä kirjoittajaa mukaellen "toisten kintuille kuseminen"?  Suden suojelun nimissä ja sutena lammasten vaatteissa häärii mainittu suosikkikirjailija anteliaiden kettutyttöjen esikuvana, mutta luulisi hänen saksalaisena olevan huolissaan syntymämaansa susitilanteesta, jossa kaiken järkiperäisen ajattelun mukaan olisi suojelutavoitteiden valossa korjattavaa pitkäjänteisellekin toiminnalle?  Onko mainittu susipersoona esittänyt ajatuksia tai toimenpiteitä Saksan susikannan puolesta ja korjaamiseksi (sen sijaan, että häärää samassa asiassa täällä Suomessa)?

Oma käsitykseni on, että kysymys on suorasta kusettamisesta, Saksassahan Suomea pidetään luontoreservaattina, jonne on hyvä istuttaa ja suojella susia, kunhan ne eivät tule lähellekään Saksan maaperää.  Jokunen vuosi sitten Saksassa nähtiin karhu ensimmäisen kerran yli 150 vuoteen ja tietenkin päästettiin se välittömästi päiviltä, eli tätä on tosiasiallinen saksalainen suojelutoiminta paitsi karhun niin sudenkin suhteen.

Tästä asetelmasta on nähtävissä, että suden suojelu toisiin maihin ja toisten pihoihin on härskiä ja kanssaihmisistä välittämätöntä toimintaa, haitat lorotellaan muiden kintuille ja ihmettelenkin niitä suomalaisia, jotka eivät tätä asetelmaa ymmärrä.  Kyllä on härskiä politiikkaa, taas saksalainen tarjoaa suomalaisten takapuolta kuumalle hellalle ja hamuaa samaan aikaan kättä Suomi- pojan taskulle, katsokaas kun Suomen pitäisi osallistua saksalaisten pankkien pelastusoperaatioon, kun raukat erehtyivät rahanahneuksissaan lainaamaan rahaa zorbaksille kovalla korolla ja nyt näyttää, että ilman suomalaista veronmaksajaa asia kääntyy luottotappioiden puolelle.  Pitäkäähän taskuistanne kiinni!

Sanonpahan vain, että aikoihin on eletty ja epäilen ovatko suomalaiset suojelijat hyväuskoisia vai huono-oppisia tämän asetelman ymmärtämiseksi.

Kunnioittavasti suojelijoiden argumentointia näihin näkökulmiin odotellen.